maanantai 8. joulukuuta 2014
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Sinutta oon vaan lintu siivetön tai kala kuivan maan
Elämäni koirat 5/5
Kärjistetysti sanottuna tarvittiin vain yksi päähänpisto yhden mätsärin jälkeen vuonna 2008. Sheltistä tuli "just se rotu". Päähänpistosta kasvoi jotain muuta kuin pelkkä päähänpisto ja kesäkuussa 2010 rippijuhliani seuraavana päivänä Netta haettiin kotiin.
Pieni pentu oli jo silloin iso, vaikken sitä silloin osannut hahmottaa samalla tavalla kuin nyt ehkä osaisin. Joku sanoikin kerran äidilleni Netan näyttävän isolta, kun äiti odotteli Netan kanssa ulkona minun ollessani hammaslääkärissä. Ja Netan tullessa neljän kuukauden ikään sen säkä oli yli 35 cm.
Netan koolla ei ole ollut väliä. Näyttelyt eivät ole pääasia. Netta on tullut hyvin toimeen niin Vilkun kuin Mirunkin kanssa, ja Miru on sille kuin sisko. Ja pärjäisi se varmasti hyvin, vaikka se olisi pienempikin. Mutta isompi koko tuskin on kahden isomman koiran kanssa haitaksi.
Netta on ollut opettavainen koira. Se on ollut melko helppo tapaus, mutta siinä on ollut myös omat haasteensa. Tietynlainen arkuus. Arkuus, mikä kirosana... Kai se on määrittelykysymys. On helpompaa sanoa koiran olevan vähän arka kuin analysoida sen luonnetta kaikille.
Ensi vuonna Netta täyttää viisi vuotta. 21.6.2015 meillä on takana viisi vuotta yhteistä taivalta. Tämä blogi on perustettu 25.7.2010. Aika lentää, aika lentää. On jotenkin hassua ajatella, että nämä kaikki vuodet ovat vain kadonneet jonnekin. Mutta Netta ei. Se on ensimmäinen oma koirani. Elämäni koira.
Kärjistetysti sanottuna tarvittiin vain yksi päähänpisto yhden mätsärin jälkeen vuonna 2008. Sheltistä tuli "just se rotu". Päähänpistosta kasvoi jotain muuta kuin pelkkä päähänpisto ja kesäkuussa 2010 rippijuhliani seuraavana päivänä Netta haettiin kotiin.
Pieni pentu oli jo silloin iso, vaikken sitä silloin osannut hahmottaa samalla tavalla kuin nyt ehkä osaisin. Joku sanoikin kerran äidilleni Netan näyttävän isolta, kun äiti odotteli Netan kanssa ulkona minun ollessani hammaslääkärissä. Ja Netan tullessa neljän kuukauden ikään sen säkä oli yli 35 cm.
Netan koolla ei ole ollut väliä. Näyttelyt eivät ole pääasia. Netta on tullut hyvin toimeen niin Vilkun kuin Mirunkin kanssa, ja Miru on sille kuin sisko. Ja pärjäisi se varmasti hyvin, vaikka se olisi pienempikin. Mutta isompi koko tuskin on kahden isomman koiran kanssa haitaksi.
Netta on ollut opettavainen koira. Se on ollut melko helppo tapaus, mutta siinä on ollut myös omat haasteensa. Tietynlainen arkuus. Arkuus, mikä kirosana... Kai se on määrittelykysymys. On helpompaa sanoa koiran olevan vähän arka kuin analysoida sen luonnetta kaikille.
Ensi vuonna Netta täyttää viisi vuotta. 21.6.2015 meillä on takana viisi vuotta yhteistä taivalta. Tämä blogi on perustettu 25.7.2010. Aika lentää, aika lentää. On jotenkin hassua ajatella, että nämä kaikki vuodet ovat vain kadonneet jonnekin. Mutta Netta ei. Se on ensimmäinen oma koirani. Elämäni koira.
"Sinutta on tyhjyys
Sinutta oon vaan
Lintu siivetön tai kala kuivan maan"
Anna Puu - Sinä olet minä
San. Mariska
 |
| © Minna |
lauantai 6. joulukuuta 2014
perjantai 5. joulukuuta 2014
Viides luukku
Arvonta!
Jälleen on vuorossa joulukalenterin arvonta. Arvontaan on aikaa osallistua 15.12.2014 klo 18 asti. Voittaja ilmoitetaan 16.12. joulukalenteripostauksessa.
Osallistumisohjeet:
Osallistua voi tähän postaukseen kommentoimalla. Osallistuminen ei velvoita blogin lukijana olemista. Osallistua voi myös anonyyminä, mutta tällöin kommenttiin tulee lisätä myös jonkinlainen nimimerkki.
Palkinto:
Kanatikku (Hau-Hau Champion), Dental Care -purutangot (Hau-Hau Champion, koko M) ja kännykkäpussi (äitini tekemä). Kännykkäpussin väri vääristyy kuvassa hieman ja sen kaulanauhan pituus on tehty lapsille sopivaksi, mutta ainakin minulle se on ihan hyvän pituinen.
Jälleen on vuorossa joulukalenterin arvonta. Arvontaan on aikaa osallistua 15.12.2014 klo 18 asti. Voittaja ilmoitetaan 16.12. joulukalenteripostauksessa.
Osallistumisohjeet:
Osallistua voi tähän postaukseen kommentoimalla. Osallistuminen ei velvoita blogin lukijana olemista. Osallistua voi myös anonyyminä, mutta tällöin kommenttiin tulee lisätä myös jonkinlainen nimimerkki.
Palkinto:
Kanatikku (Hau-Hau Champion), Dental Care -purutangot (Hau-Hau Champion, koko M) ja kännykkäpussi (äitini tekemä). Kännykkäpussin väri vääristyy kuvassa hieman ja sen kaulanauhan pituus on tehty lapsille sopivaksi, mutta ainakin minulle se on ihan hyvän pituinen.
torstai 4. joulukuuta 2014
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Kolmas luukku
Näy pimeässä!
Tässä on aihe, josta emme joulukalenterissamme näytä koskaan luopuvan. Pyydämme kaikkia pimeässä lenkkeileviä (niin koiria kuin omistajiakin) käyttämään heijastinta. Katuvalot eivät takaa nähdyksi tulemista, olipa lenkkeilijällä sitten tummat tai vaaleat vaatteet. Autoilija on varmasti kiitollinen saadessaan enemmän pelivaraa nähdessään heijastinta käyttävän ulkoilijan kauempaa.
Liikenneturvan sivujen mukaan kaukovaloilla ajava autokuski näkee pimeällä tiellä heijastinta käyttävän henkilön jo 300 metrin päästä, kun taas ilman heijastinta kulkeva tulee nähdyksi vasta noin 100 metrin päästä. Lähivaloilla ajava näkee heijastimen käyttäjän jo 150 metrin päästä ja heijastimettoman noin 40 metrin päästä.
Muistetaan siis heijastimet ja näkyminen. Valinnanvaraa nimittäin on. Netalla ja Mirulla on heijastavat valjaat ja Vilkun pannassa on heijastavat "osat". Myös heijastinliivi on erinomainen vaihtoehto. Lisäksi on olemassa heijastavia hihnoja (ja hihnaan voi laittaa itsekin heijastimen) sekä esimerkiksi valopantoja.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Olin mielenhäiriössä jopa meinannu lopettaa
Treenitiistai! Ratana oli kuulemma Anne Viitasen kolmosluokan rata. Anne Viitanenhan olisi lauantain kisoissa tuomarina, mutta me emme sinne ole menossa, koska pidän silloin ylioppilasjuhlani. Kiire voisi nimittäin tulla, jos pitäisi kisata ja sitten vielä laittautua samana päivänä. Tosin eräänlainen ympyrän sulkeutuminenhan se kisatilanne olisi ollut, kun Anne Viitanen oli tuomarina ekoissa kisoissamme, jotka olivat myös Joan järjestämät.
Ekalla kierroksella tehtiin rataa kaksi kertaa. Toisella kerralla viimeinen keppi jäi Netalla suorittamatta, muuten ei ongelmaa. Ja haisteluakin vain ekalla kerralla. Ja jommallakummalla kerralla tuntui Netan ollessa keppien puolivälissä, että happi loppuu. Sitten vielä keppien jälkeen kunnon loppuspurtit ja voin sanoa, että olin todella hengästynyt niiden ratojen jälkeen. Miten niin huono kunto?
Vikalla kierroksella tehtiin rata vielä kerran. Ai miten niin huomaa, että ohjaajasta alkoi olla puhti vähän poissa? Ei nimittäin tullut sama fiilis juoksemisen jälkeen - eli ei myöskään samanlainen vauhti. Vähän oli hämminkiä kepeillä ja sitä ennen yhden hypyn kohdalla. Niin, ja Netta pari kertaa haukahti radalla. Videolla teen yhden hypyn kohdalla valssin. Ekalla kierroksella tokalla kerralla yritin persjättöä vähän epäonnistuneesti.
Oikein hyvä fiilis jäi näistä treeneistä! Hyvä Netta! Mietin ennen treenejä, pitäisikö yrittää tavoitella sitä möllifiilistä, muttei se nyt ihan tainnut tulla. Ajatella, että vielä kesällä olin valmis lopettamaan heti syyskuun jälkeen. Ja ennen kotikisojakin motivaatio oli poissa. Hyvä kuitenkin, että jatkettiin. Viedään tämä vuosi loppuun ja sen jälkeen on uudet kuviot.
Ekalla kierroksella tehtiin rataa kaksi kertaa. Toisella kerralla viimeinen keppi jäi Netalla suorittamatta, muuten ei ongelmaa. Ja haisteluakin vain ekalla kerralla. Ja jommallakummalla kerralla tuntui Netan ollessa keppien puolivälissä, että happi loppuu. Sitten vielä keppien jälkeen kunnon loppuspurtit ja voin sanoa, että olin todella hengästynyt niiden ratojen jälkeen. Miten niin huono kunto?
Vikalla kierroksella tehtiin rata vielä kerran. Ai miten niin huomaa, että ohjaajasta alkoi olla puhti vähän poissa? Ei nimittäin tullut sama fiilis juoksemisen jälkeen - eli ei myöskään samanlainen vauhti. Vähän oli hämminkiä kepeillä ja sitä ennen yhden hypyn kohdalla. Niin, ja Netta pari kertaa haukahti radalla. Videolla teen yhden hypyn kohdalla valssin. Ekalla kierroksella tokalla kerralla yritin persjättöä vähän epäonnistuneesti.
Oikein hyvä fiilis jäi näistä treeneistä! Hyvä Netta! Mietin ennen treenejä, pitäisikö yrittää tavoitella sitä möllifiilistä, muttei se nyt ihan tainnut tulla. Ajatella, että vielä kesällä olin valmis lopettamaan heti syyskuun jälkeen. Ja ennen kotikisojakin motivaatio oli poissa. Hyvä kuitenkin, että jatkettiin. Viedään tämä vuosi loppuun ja sen jälkeen on uudet kuviot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)