Me vaaditaan nostalgiaa

Viisi vuotta sitten oli odotuksissa shetlanninlammaskoira, joka kantoi isäni keksimää Netta-nimeä, vaikka pennusta ei ollut vielä tietoa. Enpä olisi koirapäivätapahtumassa 24.4. arvannut, että samana päivänä syntyi koira, joka haettiin meille rippijuhliani seuraavana päivänä. 

Vaikka tuntuu, että aika kuluu kamalan nopeasti, tuntuu myös, että Netan tulosta on pitkä aika. Perjantaina on kolme viikkoa Netan synttäreihin. Netta täyttää silloin viisi vuotta. Mutta katsokaapa näitä pentukuvia... Niin söpöä.

Tervetuloa koirien vapaalle keskustelupalstalle #2

Ensimmäiseen osaan pääset tästä klikkaamalla.

Pedigree vai Royal Canin? - Nälkäinen
Onks teitä vakuutettu? - Tuntematon
Ootteko Instagramissa? Entä Twitterissä?  - Somehauva
Mitä mieltä tuosta Kingi-ohjelman koirasta?  - Kingi itsekin
Olin näyttelyssä ROP-pentu. Haluatko kysyä jotain? - Stara_to_be
Oletteko seka- vai puhdasrotuisia?  - Tuntematon
Kivoin tietämäsi koira?  - Utelias
Onko sinulla blogia?  - Bloggaaja-Tessu
Mammakoirat hoi! Ultrassa näkyi kolme pentua, mutta sain vaan yhden. Miten tää on mahdollista?  - Hämmästynyt_mamma
Löysin jäniksen raadon metsästä ja...  - ½+½=tupla
Paras paikka karkureissulle?  - EnTokiKarkaa
Onko viiden vuoden ikäinen liian vanha ensisynnyttäjäksi? - Apua!
Rakastan puutöitä!!! Olenko ainoa? - Tuleva_puukäsityön_opettaja

Klikkaamalla tässä alla olevaa Lisätietoja-kohtaa pääset lukemaan koirien vapaan keskustelupalstan keskusteluja. Millä linjalla Wanhus jatkaa? Entä kuka esiintyy kolmella nimimerkillä?

Oon saanut turpaan ehkä liian monta kertaa ja taas oon kaivamas nenästä lisää verta

Kääk, ei postauksen postausta koko viikon aikana! Mitään erikoista ei kieltämättä ole tapahtunut. Perjantaina Netta pääsi mukaan tokotreeneihin, jotka jälleen alkoivat paikkiksella. Kaksi minuuttia kunnon matkan päässä edelleen ilman palkkaamista. Netta kesti hienosti (joskin hieman köllötellen), vaikka viereinen koira vapautettiin Nettaa aiemmin.

Hypyn suhteen Netalla oli omat mieltymyksensä. Jos namialusta oli hypyn toisella puolen lähellä hyppyä, Netta käytännössä meni hypyn yli niin, että se heilautti takapäänsä mukanaan. Jos alusta oli kauempana ja siinä ei ollut namia, ei Netan mielestä ollut syytä hypätä. Ja tuon ensimmäisen taktiikan kanssa Netta myös tuppaisi jäämään niin, etten pääsisi sen viereen. Jotenkin namialustan poistaminen sitten tällä kertaa auttoi.

Tehtiin myös luoksetulo, jonka loppupuolella Netta hidasti vauhtiaan. Perushallimeininkiä. Kokeiltiin myös liikkeestä seisomista, joskaan Netta ei ekalla käskyllä jäänyt. Pitää muistaa kohtuullisissa määrin treenata jääviä liikkeitä. Ja sitä seuraamista.

Jottei elämä olisi tylsää, Netta on tosiaan ilmoitettu tokomölleihin alokasluokkaan ja Miru nakkiluokkaan. Mitähän tulee tapahtumaan? Agilitysäätämisten jälkeen on jo vähän tullut sellainen fiilis, että kaikki on jo nähty. Mutta onko sittenkään? Mitä tulee tokosta jännityksen alla?

Ennen möllejä on pääsiäinen, jolloin tapahtuu. Olen todennut, että saatan olla hieman yllytyshullu. Minulle annettiin mölleissä idea. Mutta eihän mitään lisenssiä viitsi muutamien kisojen takia ostaa... Ja kuinkas sitten kävikään? Ettei vain olisi lisenssi maksettuna ja Netta menossa pääsiäiskisoihin kahdelle radalle.

Tuntuu jotenkin, että kun ei enää treenata agilityä, siihen suhtautuu eri tavalla. Mölli- ja kisajuttuihin on eri näkökulma. Ehkä ihan hyvä niin. Ehkä satunnainen kisailu sopii meille paremmin kuin viikoittaiset treenit.

Ensi viikon sunnuntaina onkin sitten rally-tokomöllit, joihin nyt ilmoitin niin Mirun kuin Netankin. Mirun harrastusdebyytti, jos ei lasketa yhtä mätsäriä (hei ei lasketa sitä). Tavattoman kiinnostavaa nähdä, mitä siitä oikeasti tulee. Ja taas täällä höpötetään samoista asioista. Viikosta toiseen samat jutut, mutta olkoon. Tuleepahan mielenkiintoinen kuukausi.

Viime viikon sunnuntaina

You'll never know if you never try

Tänään Nettaa on hemmoteltu reilun kahdeksan ja puolen kilometrin lenkillä. Käytiin tutustumassa uuteen metsätiehen (ainahan voi kääntyä takaisin, jos jokin ei vaikuta ihan oikealta, ja Sports Trackerin avulla pysyy jopa kartalla), eikä mitään järisyttävää tapahtunut. Paitsi että Netta meinasi välillä olla vähän korvaton. Illalla sitten käytiin vielä äidin ja Mirun kanssa lyhyemmällä lenkillä (ihme kyllä Vilkku ei yrittänytkään ängetä mukaan).

Sittenpä muihin asioihin. Huhtikuu on selvästi möllien luvattu kuukausi, kun edessä on rally-tokomöllit (Joalla), tokomöllit (collieporukan järjestämät) ja vieläpä agilitymöllit (Joalla, joskin osallistumisesta on mahdotonta sanoa mitään tässä vaiheessa.

Toden totta, rallymölleihin haluaisin kovasti molemmat soopelit. Ainakin Mirun. Niihin mölleihin on nyt kaksi viikkoa ja alkaa tuntua, että oma suhtautumiseni mölleihin on melkein liiankin kevyttä. Krhm, osaamisista ei sitten puhuta. Kukaanhan ei toki muista, että meidän pitäisi harjoitella niitä käännöksiä (vasemmalle), koiran kiertämisiä ja vähän muutakin. Vaan ei siinä mitään, rallymölleissä on möllialokasluokka, jossa saa vielä palkatakin. Kas, sehän sopii.

Jos jotain agility on opettanut, niin ainakin suhtautumista kilpailutilanteisiin. Ja agility on myös opettanut minut tietämään, miten itse kisatilanteessa reagoin. Kaikkien agilityjuttujen jälkeen tuntuu pikkujutulta lähteä kokeilemaan rally-tokoa (katsotaanpa vain tilannetta möllipäivän aamuna, hahhah).

Tokomölleihin Miru menee nakkiluokkaan ja Netta ihan alokasluokkaan. Voi veljet... Mutta hei, collietokossa se pysyi paikkiksessa vaaditut kaksi minuuttia, vaikka vierellä ihmiset palkkasivat koiriaan ja taisi joku käydä vapauttamassakin koiransa ennen ajan täyttymistä. Vielä vähän lisää treeniä tähän, etenkin häiriön osalta, niin hyvä tulee. En nimittäin halua Netan nousevan paikkiksesta. Aina ei kai vain voi ennustaa mitään, muttamutta. Ja hei, tässä meillä on koira, joka ei kolme vuotta sitten vielä osannut paikkista!

Jos ei puhutakaan muista liikkeistä... Seuraaminen on omasta mielestäni vähän mitä on, liikkeestä seisominen on sujunut kotona ainakin käsimerkin kanssa, luoksetulossa ei pitäisi olla isompia ongelmia. Liikkeestä maahanmeno on erittäin vaiheessa (melkoisen käsimerkin avulla) ja samoin hyppy. Onko muita liikkeitä enää?

Aika ottaa itseään niskasta kiinni? Netta on edelleen oppivainen, jos sille antaa tilaisuuden. Jostain syystä vain ns. "turhien temppujen" opettaminen on motivoinut minua enemmän. Miten voisi kääntää ajatukset tokosta toisenlaisiksi? Toko vain jotenkin tuntuu tarkalta pilkunviilaukselta, enkä käytä tähän perusteluna sitä, etten ole jotain osannut opettaa. Kun vain uskaltaisi enemmän kysyä neuvoja ja toisaalta - kun mennyttä miettii - uskaltaa kokeilla uusia juttuja ja olla olematta liian kiinni omissa tutuissa tavoissa (olla olematta liian jääräpäinen). Joitain asioita tiedostaa vasta, kun niihin saa tarpeeksi etäisyyttä.. Vuosi sitten en olisi uskonut siirtäväni nameja treeniliivin vasempaan taskuun, mutta niin on nyt tokossa päässyt käymään.

Mutta niin, mölleihin mennään alokasluokkaan. Käsimerkkien ja palkkaamisen kera, vaikka se huonontaa pisteitä. Onpahan taas uusi kokemus mietittäväksi. Nähtäväksi jääkin Netan suhtautuminen kisatilanteeseen tokossa. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, vai miten se oli? Sitä paitsi tässä on vielä kolme viikkoa tehokasta työaikaa ja aikaa tehdä ihmeitä. Eikä sitten unohdeta muita suunnitelmia, haha.

Liftaajakylttejä ja hihnasankari

Tänään suuntasin Netan ja Mirun kanssa Lehmoon treenaamaan Calle-lagoton ja Lotta-bedlingtoninterrierin kanssa. Rallyssa yritettiin jonkinlaista tee-se-itse-rataa (jatkossa taidetaan turvautua katsomaan netistä rally-tokoratoja) ja koottiin autoistamme sopivia tavaroita painoksi kylteille. 

Vähän ennen kotipihasta lähtemistä

Miru oli ihan hämmästyksissään ja kun yritin näyttää paria tokojuttua, se oli niin sanotusti ihan pihalla eikä olisi malttanut ollenkaan keskittyä. Rallyvideolta leikkasin suosiolla alusta pois kohdan, jossa perusasento oli silkkaa sähläämistä.. Hihna vähän taisi päästä kiristymään välillä ja varsinkin silloin, kun neiti collie yritti suunnata omatoimisesti eteenpäin.

Käsitinpä muuten aluksi väärin tuon askel oikealle -kyltin, joten uusittiin sitten se. Täyskäännös oikeaan (?) -kyltti yritti paeta kesken treenin, joten kävin pelastamassa sen. Melkoista sähläämistä tämä treenaaminen meidän osalta siis. Ehkä olisi pitänyt ruokkia ainakin Miru ennen treenaamista.

Nettakaan ei olisi malttanut tulla perusasentoon nätisti heti alkuun. Mokattiin ekassa täyskäännös kohdassa tekemällä väärä täyskäännös.. Ja spiraali oli ehtinyt vähän muuttaa muotoaan (suuntaansa)! Johan on. Katastrofaalista tällainen tuuli kyllä! Tuli kylmä. Ja yksi kyltti (ilmeisesti askel oikealle) karkasi jalkakäytävälle, kun aloimme kerätä kylttejä talteen. Minne lie sekin yrittänyt liftata..

Treenaamisen jälkeen lähdettiin Jaamankankaalle lenkkeilemään. Eikös Netta sitten kierinyt hevonpaskassa.. Ei sitä olisi huomannut kuin haistamalla. Pyh, Netta. Miru taas lenkiltä palatessa kävi yhdessä kohtaa maistamassa samaa herkkua, mutta onneksi se ei sortunut kierittelyyn. Uskomatonta, että Miru on jo viisivuotias, eikä sitä ole koskaan pesty kokonaan shampoolla.

Ideaksi tuli myös ottaa ryhmäkuva koirista ja se osoittautui erittäin vaativaksi operaatioksi. Lopulta koirat saatiin kuitenkin hetkeksi paikoilleen - ja sen jälkeen ne kaikki tulivat Netan johdolla pois. Mirun ilme tuossa kuvassa on kohtuullisen koominen.. Miru muuten vähän leikki Lotan kanssa.

Lotta, Calle, Netta ja Miru

Palasimme suunnilleen samaa reittiä takaisin etsiessämme kadonnutta hihnaa (Callen tai Lotan), muttemme nähneet sitä. Yhdessä kohtaa Netta sitten jäi haahuilemaan ja kun menimme lähemmäs sitä kohtaa, oli hihna siellä. Netta siis löysi pudonneen hihnan. Hyvä Netta!

Autoon mennessään Netta sai päälleen fleecehuovan, jotta se ei levittäisi hajuja autoon tai valjaisiinsa. Aika komea laahus kieltämättä... Oli pakko ottaa kotipihassa vielä kuva tästä ilmestyksestä. Sitten Netta pääsikin pesulle (pesulle joutuminen pitäisi sen mielestä kieltää lailla). Pesuhetkinä huomaa, miten kapea Netta oikeasti on.

Netan vuoron aikaan Miru muuten oli häkissä viltti häkin päällä ja siansaparo seuranaan. No, eikös viltti jossain vaiheessa pudonnut ja Miru keksinyt raapia häkin oveen kolme viiltoa (onhan se törkeää, että Netta treenaa). Peitin reiät sitten jesarilla..

Miru 1 - minä 2

Käsken kevään ilmoille, että uusi kasvaa vois

Kaupunkialueella kevään tulon eittämättä huomaa. Meidän pihalla sitä ei huomaa vielä pitkään aikaan. Lumikasan perusteella voisi hyvin olettaa, että lunta on pihalla vielä vappunakin. Se ei olisi edes tavatonta - olihan pihalla lunta sinäkin vappuna, kun Vilkku tuli. Eikä muuten unohdeta pihan liukkautta. Yhtä uhkarohkeaa kertaa lukuun ottamatta olen tyytynyt käyttämään kenkiä, jotka eivät kuulu sarjaan liian liukkaat talvitennarit.

Netta sentään pääsi lumikasaan poseeraamaan toissapäivänä. Tämän kuvauksellisemmaksi ei pihaa oikein saa. Se aina kantaa leimaa nimeltä kotipiha, ja se leima yleensä pakottaa meidät kauemmas ottamaan kuvia. 

Monistin myös Netan, ei kun... Tämä oli vain tällainen kokeilu. Pihan lumivuoresta huolimatta kevät voisi jo saapua meillekin. Pian nimittäin voi olla tiedossa taas sellainen vaihe, ettei metsään voi mennä (ellei halua upota pehmeään lumeen).

Kuka siellä?

Nyt kokeillaan niin sanotusti kepillä jäätä ja heitetään pallo blogin lukijoille. Hoi, meillä on teille pari kysymystä, joihin olisi kiva saada vastaus!

1. Mitä kautta seuraat blogiamme? (Perinteisesti Bloggerin kautta, Bloglovinin, Blogilistan tai muun vastaavan kautta, Facebookissa vai kenties anonyyminä?)
2. Miten kauan olet lukenut blogiamme?
3. Miten ja miksi päädyit blogiamme lukemaan?
+ Postausehdotuksiakin saa heittää, jos niitä on.

Ja loistetaan kirkkaampaa kuin koskaan

Tänään lähdettiin Netan kanssa Joan agilitymölleihin Pärnävaaralle. Edellisestä agilitykerrasta oli vierähtänyt aikaa, koska joulukuun jälkeen emme olleet agijuttuja tehneet (mitä nyt kerran hallilla Netta teki yhden hypyn oma-aloitteisesti, kun kävimme peilin edessä yrittämässä treenata perusasentoa). Oodutksia ei siis ollut ja tavoitteena (toiveena) oli päästä tekemään vauhdikkaat radat.

Möllirata oli mukava ja suoraviivainen. Lähdettiin tavalliseen tapaamme lentävällä lähdöllä. Jo ennen rataa innostin Nettaa ja se olikin tarkkana ja innoissaan. Ja että se juoksikin tuolla radalla! Ei puhettakaan haistelusta tai hidastelusta vaikkapa puomilla. Yhdessä kohdassa hämmennystä meinasi aiheuttaa se, että törmäsin Nettaan.. Ja yhdessä vaiheessa Netta jäi hetkeksi putkeen, mutta tuli sieltä pois yhtä innoissaan. Sanonpahan vain vielä, että mikä vauhti ja into! Puhdas rata siis saatiin aikaan - ja jäi hyvä fiilis. Mieltä lämmittävää oli myös saada tutuilta hyvää palautetta Netan suorituksesta.

Kisaavien radassa oli jo haastetta. Rataantutustumisessa meinasin jo yhdessä vaiheessa harjoitella rataa väärin, hah. Onneksi huomasin sen itse. Jotenkin kokonaiskuva radasta jäi aika hataraksi, kun rataantutustumisen aika vielä loppui. Kun tähän vielä lisätään se, etten oikeasti hallitse mitään hienoja ohjauskikkoja hyvin, oli meillä hyvät ainekset melkoiseen soppaan.

Alku meni hyvin. Kolmosesteen jälkeen hyppy tosin veti Nettaa (hassu irtoaminen, eihän Netta yleensä ole tuollaisia tehnyt) niin, että hyllytimme. Kepeillä vika väli oli ongelmallinen, en sitten tiedä hahmottiko Netta valkoista keppiä kunnolla. Tosin todennäköisempi syy varmasti on se, että kepit ovat meillä muutenkin olleet vähän niin ja näin ja tässä on tosiaan ollut taukoa. Mietteitä, mietteitä.

Ennen keinua Netalla oli vauhti päällä ja pelkkä käsky (keinu) ei hillinnyt Nettaa, vaan se teki lentokeinun. Eihän se ennen ole sellaista tehnyt! Ei ainakaan noin korkealta (joskushan se on kyllä näyttänyt tippuneen keinulta keinun laskeutuessa, että en tiedä onko se ollut sitten tulkintakysymys). Kai siinä olisi voinut enemmän yrittää saada Nettaa hidastamaan, mutta en toden teolla uskonut Netan tekevän tuollaista loikkaa. Jälkiviisaus, paras viisaus.

Tuomari kehotti sitten tekemään keinun uudestaan ja  onneksi Netta ei säikähtänyt sitä juttua. Ja onneksi en itse ehtinyt kunnolla säikähtää, koska se olisi vaikuttanut koiraan. Tästähän onkin tullut kehotus jatkaa eräissä treeneissä, joissa keinun kanssa sattui sellainen osittainputoamisjuttu. Jatkettiin rata loppuun, mölleissä kun oltiin, mutta viimeistään tuon keinun jälkeen oma pakka kyllä levähti pahemman kerran. Hyvä fiilis jäi kuitenkin tältä radalta, vaikka sähläämiseltä ei vältytty. 

Sellaista se siis oli. Pisteet Netalle siitä, että se oli molempien ratojen ajan innokas ja motivoitunut. Innostin Nettaa jonkin verran ennen ratoja, mutta tällä kertaa Netta ei pahaenteisesti rapsutellut itseään tai haistellut maata paljoa ennen radalle menoa. Vähän vain, eikä rapsutusta tapahtunut pannan ja hihnan lentäessä pois. 

Saanko viekä varmaan miljoonannen kerran sanoa, miten hyvä fiilis näistä mölleistä jäi? Tauko son selvästi tehnyt hyvää. Netan kanssa harrastaminen ei aina ole ollut kaikkein helpointa, kun agilityjuttujakin miettii, ja niin tänään ei ollut haistelua tai hidastelua. Tosin minä sentään muistin juosta molemmilla radoilla! Enkä oikeasti jännittänyt paljoa, vasta ratoja ennen jännitystaso tuntui vähän nousevan (hyvällä tavalla, ei tästä varmaan mitään tulisi, jos ei yhtään jännittäisi). Mietitään sitten ekoja möllejä melkein kahden vuoden takaa.. Hyvä kun sain sinä päivänä syötyä aamupalan!

Kuuliainen, innokas, vauhdikas. Netta ♥ Mihin me tässä vielä oikein päädytään? Etenkin möllirata oli hyvää buustausta itsetunnolle, kun on tullut vähän ajateltua miten toivottomalta tokoon liittyvät asiat ovat viikonloppuna tuntuneet ja miten Netta muka ei osaa tai opi mitään. Ja silti se on oppinut selkäänhyppäämistempun ja monia muita juttuja. Ei se ole tyhmä. Hauskinta on, ettei kukaan edes koskaan ole sanonut, ettei Netasta olisi tokoon, vaan toivottomuudet tulevat jostain ihan muualta. Haloo pää, voisitko ymmärtää, että Netta on oppivainen, jos sille vain antaa tilaisuuden ja jaksaa yrittää. Siinä kaikki.

Ai niin, kävi sellainen juttu, että sijoituttiin mölliradalla. Sanoin Netan kisanneen jo (miten niin rehelliset periaatteet), mutta tuomari kutsui meidät silti hakemaan palkintoa, koska kyseessä oli hänen mukaansa toimitsijoiden virhe (ja kun ilmoittautumisessa kysyttiin kisaamisesta, sanoin Netan kisanneen jo). Jopas jotain!

Lelun sai valita vapaasti, niin otin tuollaisen Skinneezin, jossa on sisällä tyhjä muovipullo. Pullon yritän poistaa, niin Netalla on ainakin hetken ehjempi (joskin vinkumaton) kettu. Ja jälleen kerran pääsin toteamaan, etten enää koskaan osta Netalle nameja. Ainakaan ennen kuin vanhat loppuvat, koska sain synttärilahjan mukana kivan "ämpärillisen" nameja, jotka pääsevät treenikäyttöön. Tänään iltapäivällä ostin lisäksi kaksi pussia jauhelihakuutioita, joista aion myöhemmin tehdä nameja mm. treeneihin. Näemmä siis rikoin tavallaan ostamattomuuspäätöstäni.

Dynamiittii

Diandra - Dynamiittii

san. Ilkka Wirtanen, Henrik Tala & Sanni Kurkisuo

Kaksion seinät on kartonkia

Naapurista kantautuu naurua

Mut me ollaan hiljaa

Ne lauseet, joita mä en tahdo kuulla

Leijuvat tässä ilmatilassa

Mut me ollaan hiljaa

Sytytyslankaa poltetaan

Aika seisoo paikallaan

Mä en jaksais odottaa

Että leimahtaa

Raapaistaan sammunut liekki palamaan

Bensalla toistemme vaatteet valellaan

Ja loistetaan kirkkaampaa kuin koskaan

Viimeistä kertaa me ollaan, me ollaan

Dynamiittii

Jos voitaisiin lähtöruutuun palata

Pysähdyttäisiin hetkissä parhaissa

Mut me juostiin lujaa

Takana tulevaisuus loistava

Se ei täs pimeydessä meitä pelasta

Siks me ollaan hiljaa

Sytytyslankaa poltetaan

Aika seisoo paikallaan

Mä en jaksais odottaa

Että leimahtaa

Raapaistaan sammunut liekki palamaan

Bensalla toistemme vaatteet valellaan

Ja loistetaan kirkkaampaa kuin koskaan

Viimeistä kertaa me ollaan, me ollaan

Dynamiittii

Kevät tulee, valo kooman lävistää

Liitytään mekin kevään ihmettelijöiden kerhoon ja todetaan, että kyllä on ollut niin nätti sää ettei ole tosikaan! Kävin Netan kanssa eilen kävelemässä suunnilleen yhdeksän kilometrin pituisen lenkin. Hanki kantoi tosi hyvin - jossain kohtaa lumi oli ehkä vähän pehmeämpää, muttei upottavaa kuitenkaan. Moottorikelkan jäljet varsinkin kantoivat erinomaisesti. Vaikeimpiin osuuksiin kuuluikin muun muassa piha ja pihatie, koska koko piha ja suurin osa pihatiestä oli jään peitossa.

Otin Netan eilen collietokoon mukaan ja heti alussa oli paikkamakuu. Aikaa täydet kaksi minuuttia ja välimatkaa reippaasti (koirat olivat hallin pitkän seinän päädyssä ja päätin tosiaan mennä ihan melkein vastapäisen seinän viereen). Netta ehkä vähän vaihtoi asentoa, mutta muuten se oli todella rauhallisesti ja nätisti. Hyvähyvä!

Vanhojen sääntöjen mukainen tokohyppy on kenkku ja parhaaksi osoittautui, että toistaiseksi käytetään sen kanssa namialustaa. Pitää taas kotona vahvistella perusasentoa, mutta hyppyäpä ei voidakaan kotona treenata. Liikkeestä maahanmenollekin voisi alkaa suoda ajatuksia...

Kun vielä treenien jälkeen käytiin porukalla heittämässä pieni lenkki, tuli Netalle tuolle päivälle aikamoinen kävelymäärä. Sehän kävi silloin aamulla jo isän sekä Mirun ja Vilkun kanssa lenkillä. Siksi treeni-idea oli ehkä vähän riskialtis, mutta ei ollut paikkiksessa ongelmaa. Aktiivi-Netta!