sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Da Mursu rally-tokourallaan taas askeleen edellä

Maaliskuussa sain tosi hyvän idean ilmoittaa Miru Joan rallykisoihin. Netan päätin jättää ilmoittamatta, koska se olisi mennyt avoimeen luokkaan ja millä treenimäärällä me oltaisiin sekin mahdollistettu. Tosin Mirunkin kanssa treenit olivat sitä, että kisapäivän aamuna eli eilen palauteltiin mieleen asioita.

Odotukset eivät olleet kovin korkealla. Kun nyt vaan tulisi hyväksytty rata. Rata ei onneksi ollut vaikea. Kertaakaan ei tarvinnut juosta tai mennä hidasta vauhtia. Oikein Mirulle sopiva rata kaikin puolin varsinkin tällaisen pitkän tauon jälkeen.


No, ratamme ei ollut katastrofi. Aluksi Miru oli vähän hankala saada sivulle, mutta rata sujui mukavasti. Miru ei yrittänyt kiertää minua niin kuin ekoissa kisoissa. Ensimmäisellä kyltillä (pujottelu edestakaisin) lähti yksi piste syynä taluttimen kiristyminen, kontrollin puute ja erittäin vino asento. Tällä kyltillä me törmättiinkin toisiimme. 

Kolmannella kyltillä (istu, kierrä koiran ympäri) lähti myös yksi piste. Syy sille oli erittäin vino asento ja epätarkasti suoritettu liike. Seuraavan kerran pisteitä viidennellä kyltillä (istu, yksi askel ja istu, kaksi askelta ja istu, kolme askelta ja istu). Siinä  oli jotain ongelmaa, joten päätin uusia kyltin ja pisteitä lähti siitä kolme. Lopulta pisteitä läht 10, koska askeleet menivät väärin.

Seitsemänneltä kyltiltä (askel oikealle) lähti yksi piste vinouden takia ja yhdeksänneltä kyltiltä (liikkeestä maahan) yksi piste hitaan temmon ja epätarkasti suoritetut tehtävän vuoksi. Muuten mitään erikoista ei tapahtunut. Olin tyytyväinen Mirun rataan, koska menihän se nyt vallan erinomaisesti treenin määrän ja Mirun yleisen treenitaustan (treenaamattomuustaustan) huomioon ottaen.

Radan jälkeen kuumottelin vähän sitä, aloitinko sen uusitun kyltin uusimisen oikeasta kohdasta. No, aloitin. Pisteitähän meille napsahti 79, mikä merkitsi hyväksyttyä tulosta. Tuomarin kommenteissa luki: "Hyvä rata. Mukavaa rauhallista ohjaamista." Hyvä Miru! Nyt puuttuu enää yksi tulos koulutustunnuksesta.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Koiraton on sangen postaamaton

Postaustahti hiljeni syksyllä, eikä se ole tiheämmäksi muuttunut. Kun Netta ei asu täällä, minulla ei ole mitään kerrottavaa, eikä minulla ole kuviakaan. Käydessäni Pohjois-Karjalassa tulee hyvällä tuurilla räpsittyä kuvia, joita voi hetken verran lisäillä blogiin. Sitten on... Pelkkä hiljaisuus. En kuitenkaan aio lopettaa tätä blogia näiden kaikkien vuosien jälkeen. Jatketaan vain vähän eri muodossa kuin ennen.

Torstaina Miru täytti kuusi vuotta ja Vilkku huimat yksitoista vuotta. Toivottavasti edessä on vielä monen monta vuotta. Vilkkua ei ikä tosin paina, eikä vanhuutta huomaa sen tahdista ollenkaan. Se ei ole varmaan koskaan kuullutkaan vanhan koiran arvokkuudesta. Sitä arvokkuutta on tässä talossa ollut vajaat kymmenen vuotta sitten kuolleella Suskulla. Piri taas ei koskaan siihen ikään päässyt. Mirun tosin voin hyvin kuvitella ah-niin-arvokkaaksi vanhukseksi, onhan se nytkin kovin omanarvontuntoinen.

Eilen kävimme Lotta-bedlingtoninterrierin kanssa lenkillä ja saimme jopa ihmeen hyvän yhteiskuvan koirista. Se on kuulkaas pienestä kiinni, että useamman koiran saa samaan kuvaan ja että kuva onnistuu. Tällä kertaa muistettiin, että namien pitäminen käsissä ei aiemminkaan edesauttanut tilannetta.


Olin pohtinut Netalle pääsiäiseksi agilitykisoja, mutta en minä nyt jaksa. Mölleissä olisi kiva käydä, mutta saisi olla aika hyvä tuuri, jos möllit olisivat juuri silloin kun olen käymässä Itä-Suomessa. Noo, eiköhän tilaisuuksia vielä tule.

Olen kaavaillut molempien soopeleiden ilmoittamista rally-tokokisaan huhtikuulle Liperiin. Netta oli treenatessa niin tarmokas, että kaipa sen kanssa voisi lähteä avointa luokkaa kokeilemaan. Mirulle taas haluaisin saada sen koularin. Pääsiäisenä pitää tosin kaivella jostain Mirun kisakirja ja rokotustodistus, koska ennen niiden löytymistä en viitsi Mirua minnekään ilmoittaa (koska olisi noloa, jos niitä ei löytyisi).

Toukokuussa taas olisi Lieksassa rallykisat. Voi hyvin olla, että ainakin Netta lähtee sinne. Ehkä Mirukin. Netta nyt on helpoin mukaan otettava, koska sen uskaltaa jättää autoon tai häkkiin odottamaan pelkäämättä että se hajottaa jotain tai murtautuu ulos. Mutta katsotaan nyt, onhan tässä vielä aikaa miettiä. Miru kun tarvitsisi jostain kolmannetkin kisat, jotta koulari olisi mahdollinen saavuttaa.

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Entäs nyt kun särkynyt kompassi pyörii ja allakka autioituu?

Tässä tuli hiljattain kuluneeksi kaksi kuukautta siitä kun päätin, että Netan on parempi jäädä asumaan vanhempieni luokse. Siellä se nyt on ja siellä se myös tulee olemaan. Ei siinä edelleenkään olisi mitään mietittävää tai ainakaan mitään, mikä miettimällä muuttuisi mihinkään suuntaan.

Minä olen koiraton. Kiikarissa ei ole koiraharrastusjuttuja. Voin tulla ja mennä miten haluan. Minulla on se tietty vapaus. Koiran omistaminen ei määritä minua. En ole enää opiskelija, jolla on koira. Olen vain opiskelija, joka ei enää määritä itseään koiran omistamisen kautta.

En tiedä miksi en ole varsinaisesti kaivannut Nettaa. Se ei ole kiinni siitä, etten välittäisi Netasta. Netta on siellä missä olemisesta se nauttii, eikä asian miettiminen muuta mitään. Ja silti minua jostain syystä itkettää kirjoittaa tätä postausta.


Koiralauma vanhempieni luona on kokonainen. Netta on siellä selvästi pirteämpi kuin täällä ollessaan. Täällä se oli jotenkin vaisumpi. Miru puolestaan oli kuulemma Netan täällä ollessa levoton. Enää sen ei tarvitse olla. Se tarvitsee Nettaa ja Netta tarvitsee sitä.

Tehtyäni päätöksen jättää Netta vanhempieni luokse mietin vähän, että mitä minä nyt teen. Minä olin jo tottunut siihen koiralliseen elämään. Totta kai sen jälkeen elämään jää jonkinlainen aukko. Se on väistämätöntä.

On oikeastaan aika mielenkiintoista tajuta, ettei minun elämässäni ole ollut sellaista ajanjaksoa, joka olisi edeltänyt koirallista aikaa. Kun synnyin, meillä oli Susku-koira. Siitä eteenpäin meillä on ollut aina vähintään yksi koira. Ei minulla ole mitään "aikana ennen koiria" -juttuja.


Oli miten oli, koiraton elämäni alkoi marraskuussa. Tiesin, että tarvitsen jotain mielekästä tekemistä. Kalenterini ei ollut pitkään aikaan täyttynyt koiramaisista menoista, mutta kyllähän koira aina tuo tietyllä tavalla tekemistä.

Loppuvuodesta menin lähinnä huvin vuoksi ainejärjestöni hallitusinfoon, joka sai minut kiinnostumaan hallituskuvioista. Minähän en koskaan ole ollut missään oppilaskunnan hallituksissa tai muissa, mutta nyt olen ainejärjestöni hallituksessa. Lisäksi minulla on pari hommaa Karjalaisessa Osakunnassa.

Rajoittamattoman kulkemisen takia minulla on ollut aikaa käydä opiskelijatapahtumissa. Olenkin käynyt niissä mielelläni. Miksi en kävisi? Hyvässä seurassa oleminen on mielestäni hyvä tapa käyttää vapaa-aikaansa.


En tiedä milloin tulen taas olemaan koirallinen. Tuskin vielä pitkään aikaan. En sen kummemmin ajattele koiran hankintaa. Tällä hetkellä ei olisi mitään järkeä ottaa koiraa. Nähtäväksi jää, tuleeko seuraava nelijalkainen astelemaan elämääni vasta hamassa tulevaisuudessa tapahtuvan valmistumisen jälkeen.

Olen miettinyt, olisiko siinä jotain "väärää", jos joskus hankkisin itselleni toisen koiran. Olisiko se jotenkin väärin Nettaa kohtaan? No ei tietenkään ole, mutta tietenkin se pisti miettimään, vaikkei se edes ole ajankohtainen aihe.

Kun elämä muuttuu niin, että siitä poistuu jotain, tulee kuitenkin tilaa jollekin uudelle. Koirattomuus ei tarkoita sitä, että tarvitsisi jäädä laakereilleen lepäämään. Täytyy vain muuttaa suuntaa. Joskus on niin kuin Irina laulaa. "Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä."

torstai 14. tammikuuta 2016

Jos koiramme olisivat Facebookissa, osa 3

Millainen Netta olisi Facebookissa?

Netta

On henkilöiden Vilkku ja 50 muun kaveri
Kävi koulua Sitä sun tätä
Syntynyt 24. huhtikuuta 2010

Profiilikuva


Vilkku ja Miru tykkäävät tästä

Vilkku: Aijaijai, nyt on kyllä kaunis!
Netta: Höpöhöpö.. No kiitos nyt kuitenkin.

Kansikuva


Miru tykkää tästä

Miru: Kiva kuva, mutta mitä tän rajaukselle on tapahtunut?
Netta: Tää on hei taidekuva.

Netan tilapäivityksiä

For your information, oon nyt pysyvästi täällä idässä.
Miru: Jo oli aikakin.
Vilkku: Elämä ei ole mitään ilman sinua. Miru sanoi niin.
Miru: En sanonut!!
Vilkku: Älä valita, tykkäät kuitenkin.
Netta: Awwww!

Junat on hassu juttu.
Miru: Miten sä pärjäät siellä??
Netta: Hyvin.

Titteli kuulemma nimen eteen. Mitähän se meinaa?
Miru: Tuskin mitään kiinnostavaa.

Oli henkilön Miru kanssa paikassa Metsä.
Vilkku: Tää on nyt joku salajuoni.
Netta: Sori.

Niin kivaa, kaikki on niin kivaa!
Vilkku: Niin on!!

Pidän monenlaisesta ruuasta.
Vilkku: Minä pidän enemmän.
Miru: Mutta minä syön meidän kaikkien ruuat.

Autoilu on helppoo hommaa.
Vilkku: Eihän oo! Ei ainakaan mukavaa.
Miru: Pää kiinni, sä et tiedä tästä mitään.

Kevät! Kevät! Kevät kevät kevät!!!!!!!!
Miru: Vihdoin ja viimein.

Pitäiskö aloittaa vlogaaminen?
Miru: Pysy vaan siinä blogissa ja panosta siihen.
Vilkku: Aloitetaan yhdessä!! Se ois siistii.

Kuulinko juuri ruokakupin kilahtavan?
Miru: Mitä?!!!!! Sinne siis!!!!!!!!!!!!!!!!!
Netta: Jooooooo menoksiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!!!!!
Vilkku: Hohhoijaa... Se ei ollut ruokakuppi.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Mursu da linssilude

Netta ja Miru aika harvoin osuvat missään kisoissa otettuihin kuviin, mutta Miru näkyy eksyneen kameran eteen loppiaismätsärissä. Siellä tosiaan keskiviikkona oltiin tuloksenamme punainen ilman sijoitusta. Mutta onpahan Mirunkin harrastusvuosi nyt korkattu. 

© Seija Tuominen
© Tuuli Komulainen

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Jos koiramme olisivat Facebookissa, osa 2

Millainen Miru olisi Facebookissa?

Miru

On henkilöiden Vilkku ja 19 muun kaveri
Kävi koulua Collietoko
Syntynyt 10. maaliskuuta 2010

Profiilikuva


Vilkku ja Netta tykkäävät tästä

Netta: Jeeeee, vaihdoithan sä tän vihdoin!!! Eihän se edellinen ollutkaan sun profiilikuvana kuin vaivaiset kolme vuotta!

Kansikuva


Vilkku tykkää tästä

Vilkku: Hienoa, hienoa.
Netta: Mahtavaa, hei mahtavaa!

Mirun tilapäivityksiä

Miksi ulkona on niin kylmää?
Netta: Eilenhän sä valitit liiallisesta lämmöstä. Koittaisit jo päättää.

En millään haluaisi nousta ylös. Voisitteko vaihtaa lakanat joskus toiste?
Vilkku: Ei ole meidän vallassa toi homma. Sun pitäisi jo tietää.
Netta: Ei sillä että se sua jäämästä estäisi.

Pidän kovin paljon ruuasta.
Netta: Minä myös!!!!!!

En pidä sateesta.
Vilkku: Ei siinä mitään vikaa oo.
Miru: No onhan.

Miksi lelu ei lennä itsekseen, vaikka kuinka tuijottaisin sitä?
Netta: En osaa sanoa. Odotetaan viisaampaa vastausta.

Rakastan frisbeetä.
Netta: Ei tullut yllätyksenä.

Miksi tehdä työtä, kun Netta tekee sen puolestasi?
Netta: Haha. Aina yrität vain hyötyä. Just.

Toivoisin kovasti, ettette herättäisi minua liian aikaisin.
Vilkku: Jo on vaatimukset.

Ei kannata seistä, jos voi istua. Eikä kannata istua, jos voi maata.
Netta: Joo, tää on kyl totta.

Olen koko valtakunnan ruhtinatar.
Vilkku: Eh...
Netta: Tosi hyvä idea.