sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kyy ei kulje kello kaulassa

Tästä tapauksesta on nyt jo reilu viikko, mutta kaipa siitä pitää täälläkin kertoa. Torstaina 10.7. Miru joutui lähtemään äidin kanssa eläinlääkäriin, koska sitä puri kyy aamulenkillä (tai keski-/iltapäivälenkillä, miten sen nyt ottaa). Tuolloin tulin kesätöistäni kotiin varmaan joskus ennen kuin kello oli yksi ja kuulin veljeltäni äidin ja Mirun olevan eläinlääkärissä. Olin ensin ajatellut äidin olevan kaupassa, vaikka vain Netta ja Vilkku tulivat minua tervehtimään - mutta eihän Miru aina tulekaan tervehtimään.

Lenkillä pellolla koirat olivat kuulemma haistelleet jotain mätästä tmv. ja äiti oli nähnyt siellä kyyn. Onneksi kyy oli tullut nähdyksi, sillä siten äiti oli osannut yhdistää Mirun oireet puremaan. Miru kun varsin taitavasti peittää kipunsa, joten jos kyy olisi jäänyt näkemättä, ei koko juttua olisi ehkä heti tajuttu. Äiti oli jonkin matkaa joutunut vielä koirien kanssa kävelemään ja sitten soittanut veljeni hakemaan Vilkun ja Netan. Mirun äiti oli kantanut autoon. 

Puremakohta oli kuonon sivussa ja se kohta alkoikin turvota. Mirun kuonon muoto näytti myös sivuprofiilista katsottuna hieman erilaiselta, aivan kuin leukalinja olisi vähän valahtanut. Eläinlääkärissä Miru oli laitettu nesteytykseen ja siellä se oli äidin kanssa ollut useamman tunnin. Kyytablettejahan ei suositella koirille annettavaksi. Tässä linkissä on lisätietoa asiasta. 

Kotona Mirua piti juottaa ja se ei ollutkaan niin helppo operaatio. Veteen sekoitettu koiran säilykeruoka kyllä kelpasi, mutta lihaliemellä ja maustamattomalla jukurtilla maustettu vesi oli lähinnä epäilyttävää. Turvotetut nappulatkaan eivät herättäneet kiinnostusta Mirussa.

Mirun kunto lähti onneksi kohenemaan. Ensimmäisenä iltana se lähinnä makoili ja se vaikutti olevan vähän pönttö sekaisin kipulääkkeiden takia. Onni onnettomuudessa, että puremakohta osui Mirun poskeen, eikä hengitysteiden kohdalle tai jalkaan. 

Tämän viikon torstaina Mirulla oli vielä kontrollikäynti Kivuttomalla (sinne se meni äidin kanssa viikkoa aiemminkin). Siellä Miru sai terveen paperit; munuaisvaurioita ei ollut tullut. Fiilis peltolenkkejä kohtaan vain on nyt lähtenyt. Sinne ei kamalammin tee mieli mennä ennen kuin on taas viileämpää...

Miru eläinlääkärissä, äidin ottama kuva

Ei kommentteja

Lähetä kommentti