Nolouden multihuipentuma

Moni on saattanut törmätä jo netissä tähän heijastinliivi-ilmiöön. Eräs koiranomistaja oli ollut ulkoiluttamassa koiriaan heijastinliiviin pukeutuneena. Vastaan tullut pikkupoika oli ihastellut koiran heijastinpantaa ja omistajan heijastinliiviä, mutta pojan äiti oli leimannut heijastinliivin noloksi. Lisää tapauksesta sekä muuta aiheeseen liittyvää voi lukea esimerkiksi täältä.

Minä en henkilökohtaisesti pysty ymmärtämään, mitä noloa heijastinliivin käyttämisessä on. Mitä noloa siinä on, että parantaa omaa ja muiden turvallisuutta niinkin pienellä keinolla kuin sen liivin pukemisella? Eikö ennemmin pitäisi olla arvostettavaa, että ihmiset huolehtivat niin omasta näkyvyydestään kuin lemmikkiensä näkyvyydestä sen sijaan, että he vain kävelisivät tuolla pimeässä vailla heijastimia?

Heijastinliivit eivät ehkä ole kaikkein tyylikkäimpiä asusteita, mutta tietyissä tilanteissa turvallisuus ajaa tyylin ylitse. Minä olen vaikka sitten mieluummin nolo, jos voin sillä tapaa olla vaikuttamassa liikenneturvallisuuteen. En esimerkiksi halua autoilijoiden joutuvan säikähtämään takiani. Enkä liioin halua joutua miettimään omaa turvallisuuttani sen vuoksi, etten näkyisi pimeässä.

Netan kanssa lenkillä ollessani käytän Hurtan pinkkiä heijastavaa treeniliiviä, jonka taskuihin saa kätevästi laitettua tavarat. Netta käyttää hyväksi todettua Best Friendin heijastinliiviä. Näissä varusteissa liikumme pimeässä ja hämärässä, enkä ainakaan itse näe siinä mitään ihmeellistä. Pitäisikö nähdä?

En ymmärrä mitä noloa siinä on, että autoilija saa enemmän pelivaraa huomattuaan jalankulkijan kauempaa. Ajettuani kahden vuoden aikana viikoittain treeneihin pimeässä aloin vielä paremmin ymmärtää, miksi heijastimen käyttö on niin tärkeää. Autoilijalla ei ole mitään taikakeinoja huomata pimeässä jalankulkijaa, joka ei käytä heijastinta - ja uskokaa pois, ne katuvalot eivät edistä näkyvyyttä merkittävästi.

Koiralenkkien lisäksi pimeässä täytyy näkyä muutenkin. Minun pitää kaivaa toisen takkini taskusta hihan ympärille laitettava heijastin, sillä en koe tulevani kovinkaan hyvin nähdyksi yhden ainoan heijastimen voimin, kun palaan yliopistolta kotiin. Pitää siis kaivella lisää heijastimia takkia varten. Repussa heijastin jo killuukin.

Että niin. On tämä melkoinen nolouden multihuipentuma, kun näkyy pimeässä, voi hyvänen aika sentään. Kyllä nyt kaikki varmasti potevat sietämätöntä myötähäpeää, kun joku tekee parhaansa näkyäkseen pimeässä. Mitenkähän tämän asian kanssa nyt tulisi elää? Varmaan tulisi linnoittautua sisälle asuntoon häpeämään tätä toimintaa. 

 Minun mielestäni noloa on se, että aikuiset ihmiset asennoituvat tällaiseen asiaan pitämällä sitä nolona. En ymmärrä. En voi ymmärtää, enkä halua edes yrittää ymmärtää. Siksi toivonkin, että joka ikinen blogin lukijoista - ja muistakin - huolehtii omasta näkyvyydestään pimeässä. Ollaan vaikka sitten voi-niin-noloja, kunhan kukaan ei aiheuta näkymättömyydellään vaaratilanteita.