Hups vain ja siitäkin on jo vuosi

Huomenna tulee kuluneeksi vuosi Netan sterilisaatiosta. Nyt on aika palauttaa ne ajat mieleen. Kesällä on nimittäin oletettavasti Mirun vuoro päästä leikkautettavaksi ja sitten kaikki meidän koirat ovatkin leikattuja. Vilkku kun on steriloitu jo vuonna 2006.

Netta siis steriloitiin 3.5.2012. Eläinlääkärinä oli Jussi Hyvönen (Joen eläinlääkäriasema). Netalta poistettiin vain munasarjat. Lisäksi Netan hampaat puhdistettiin pyynnöstämme. Tulin eläinlääkäriasemalle koulun jälkeen ja odotin suunnilleen tunnin. Pääsin Netan luokse, kun se alkoi heräillä. Se heilutteli häntää ja makoili. Vielä äidin tultuakaan Nettaa ei huvittanut nousta ylös. Jos sitä yritettiin saada pois kyljeltään, se palasi pian taas makuuasentoon. Lopulta äiti kantoi Netan autoon.

Hoito-ohjeena oli, että tikit olisi poistatettava 10-14 päivän kuluttua leikkauksesta. Samoin 10-14 päivää tuli käydä pelkillä hihnalenkeillä. Antibioottikuuri alkoi seuraavana päivänä. Saimme Nettaa varten eläinlääkäriltä myös jotain kipulääkettä, jota riitti puolikas tabletti. Kyseinen lääke oli koviin leikkauksen jälkeisiin kipuihin, eli Netta sai sitä yhden puolikkaan vain leikkauspäivän iltana.

Illan Netta oli vielä tokkurassa ja vinkui kipujaan. Petipaikkana sillä oli häkin muovialusta, jonka päällä oli vauvan makuupussia (ovat muuten edelleen tallessa, aika hyvä suoritus minulla olleesta makuupussista, kun se on jo 18 vuotta ollut tallessa!). Jossain vaiheessa Netta sai päälleen pyyhettä ja vilttiä. Nukuin kai ainakin tikkien poistoon asti patjalla Netan vieressä, ettei se hyppäisi sängylle. Yöllä se heräsi kerran. Aamulla sillä oli jo hätä ulos. Sisällä oli varmuuden vuoksi sanomalehtiä, mutta Netan mielestä sisälle ei ilmeisesti sopinut kakata tai pissata.

Tässä linkki kategoriaan, jossa ovat sterilisaatiota käsittelevät postaukset: http://nettastage.blogspot.fi/search/label/sterilisaatio

Netta alkoi toipua nopeasti eikä mennyt kauaa aikaa, kun se oli jo valmis hyppäämään sängylle. Tikkijen poisto meni kuulemma hyvin. Haava oli vähän punoittanut yhdestä reunasta, joten puhdistusta jatkettiin vielä tikkien poistamisen jälkeenkin.

Tikkien poistamisen jälkeen piti vielä ottaa rauhallisesti, mutta kävin Netan kanssa lenkeillä kahdestaan. Silloin se ei voinut riehua Mirun kanssa. Lisäksi käytiin yhdessä mätsärissä katsomassa, miten kavereilla meni, ja käytiinpä jo toukokuussa ainakin yhdessä mätsärissä kehässä asti, jos aivan oikein muistan.

Alla muutama kuvakollaasi ja niiden alla tietoa ajasta sterilisaation jälkeen.

 

 

En aluksi uskonut, että Netan turkki muuttuisi. Vaan hokkuspokkus ja kuinkas sitten kävikään? Verrataan vaikka Netan kaksi- ja kolmivuotiskuvia. Ei kyse voi olla vain sattumasta. Turkkia Netalle on tullut lisää oikeastaan joka paikkaan. Vasemmanpuolimmainen kuva vastasi Netan perustilannetta turkin suhteen. Syksyllä en uskonut, että se enää kasvattaisi karvaa, mutta niin kävi kuitenkin. Karvaa tuli lisää kaulukseen, rintaan, mahaan ja jalkoihin. Jopa olemattomat kinnerkarvat kasvoivat vähän!

Ei Netan turkki edelleenkään kovin pitkää ole. Se on ennemmin pehmeämpää ja paksumpaa, mutta kyllähän nekin ominaisuudet saavat turkin näyttämään isommalta. Olen myös huomannut, että Netan turkkia pitää harjata useammin kuin ennen. Ainakaan ennen leikkausta en huomannut, että takkuja olisi tullut muualle kuin korvantaustoihin. Nyt Netalla on alkamassa karvanlähtö, että tuskin tuota turkkia enää enempää tulee. Toisaalta... Olihan sillä talvellakin karvanlähtö ja silti sille tuntui tulevan lisää turkkia.

Leikkauksen sivuvaikutuksena Netta lihoo myös herkemmin. Sen paino on kuitenkin saatu kuriin, mutta jos sen ruoka-annoksia ei tarkkailtaisi, se varmasti lihoisi. Sillä oli jo taipumusta pienoiseen lihomiseen joskus ennen leikkaustakin, kun ruoka-annokset olivat liian isoja.

Muita muutoksia ei oikeastaan ole tullut. Netan luonne ei ole muuttunut tipan tippaa. Minusta on tosin vaikuttanut siltä, että ainakin viime aikoina Netta on lenkeillä merkkaillut. Ei se kai ennen niin monta kertaa pissannut... Tai sitten muistan vain väärin.

Netan suuri muodonmuutos

Yleisen ideattomuuden äärellä päätin tulla kirjoittamaan Netan sterkkauksesta. Siitä kirjoitin seikkaperäisemmin viime toukokuussa, mutta ajattelin nyt palata aiheeseen. Netta siis sterkattiin 3.5.2012. Netalla oli tuota ennen kolmet juoksut, viimeiset helmikuussa 2012. Juoksuväli oli aika tarkkaan kuusi kuukautta ja juoksut osasivat sotkea harrastussuunnitelmia eikä Nettaa ollut tarkoitus käyttää jalostukseen, joten juoksuista ei kamalammin ollut hyötyä.

Leikkaus sujui hyvin (Netalta poistettiin vain munasarjat). Ekana iltana leikkauksen jälkeen se vinkui kipujaan, mutta parantuminen lähti käyntiin vauhdikkaasti. Netalla ei ollut kauluria, vaan olin tehnyt kaksi haavasuojapukua. Molemmat niistä taisivat tuhoutua Netan hampaissa Netan syödessä niihin reiät tylsyydessään. Tikkien poistokin sujui äidin mukaan hyvin, eikä Netalla kai ollut mitään traumoja siitä paikasta... Sen verran tokkurassa oli leikkauksen jälkeen ollut. Leikkaushaavaa piti puhdistella kaksi kertaa päivässä. Puhdistelua jatkettiin tikkien poiston jälkeen, kun haava yhdestä kohtaa vähän punotti, mutta haava ei tulehtunut. Tikkien poiston jälkeen piti vielä ottaa rauhallisesti muutamien viikkojen ajan, jos oikein muistan.

Sterkkauksen jälkeen

Alkujaan epäilin, ettei Netan turkin laatu tulisi sterkkauksen myötä muuttumaan. Muutokset alkoivat kuitenkin näkyä vasta syksyllä. Lokakuussa luulin, ettei Netta siitä enää turkkia kasvattaisi. On tuo turkki kuitenkin lokakuustakin kasvanut. Se on pehmeämpää ja jollain tapaa paksumpaa kuin ennen. Netalla on entistä muhkeampi kaulus ja niin etu- kuin takajalkoihinkin on tullut eri tavalla karvaa. Kinnerkarvatkin ovat pikkuhiukkasen kasvaneet. Onhan Netta tietysti vielä kaukana monien muiden shelttien turkin muhkeudesta, mutta ei sen turkki todennäköisesti koskaan sellainen tule olemaan. Se on aina Netta, tuo kalju jättiläinen.

Lokakuussa huomasin Netan myös lihoneen. Se näyttää olevan pääsemässä normaalilukemiin (ainakin toivon niin). Taisi sillä jo ennen leikkaustakin olla taipumusta pyöristymiseen. Lisäksi Netta on varsinainen taskuvaras eli se pihistelee nameja taskuista, kun silmä välttää. Ainakin, jos taskut ovat sen ulottuvilla. Näin ollen Netan ruoka-annosta pienennettiin ja se saa agipäivinä vähemmän ruokaa. Joskus Netan annos voi tuntua pieneltä, kun Vilkku ja Miru syövät isompia annoksia.

Luonne Netalla ei ole muuttunut mihinkään suuntaan. Se on edelleen se sama höpsö shetlantilainen kaikkine vikoineen ja puutteineen. Myöskään Vilkku ei aikanaan sterkkauksen jälkeen muuttunut luonteeltaan. Sillä oli myös jossain välissä taipumusta lihomiseen, mutta viime vuosina sitä on ennemmin vaivannut hieman liialliseltakin tuntunut hoikkuus. Onneksi se näyttää olevan normaaleissa mitoissa nyt. Saas nähdä, miten sterkkaus vaikuttaa Miruun, kun sen vuorokin tulee joskus.


Ennen sterkkausta

Tammikuussa 2013

Hauskuutukseksi pistän vielä kuvan Netasta heinäkuussa 2011. Ihan kuin kyseessä olisi eri koira, eikä se sama soopeli, jonka tunnen.

Kipuun tottuu ku tarpeeks sattuu?

Eilen illalla Netta oli vielä varsin tokkurassa leikkauksen jäljiltä. Se rötköttikin häkin muovialustan päälle laitetuilla vilteillä. Netalle laitettiin mittarimadoksi nimetty haavasuojapuku, jota olen tosin tänään kutsunut jo haaremihaalariksi puvun takaosan ulkonäön takia. Netta vähän vingahti, kun äiti puki sille puvun. Muuten Netta vain nukkui ja piti laittaa sen oikea peti sen pään taakse, ettei sen pää roikkuisi miten sattuu. Netalle laitettiin lämmikkeiksi päälle pyyhettä ja huopaa.

Netan pedin lähelle laitettiin kaiken varalta sanomalehtiä, jos Nettaa olisi vaikka pissattanut. Ei sitä vielä illalla ulkona uskaltanut käyttää. Netta rötkötti minun huoneessani ja aina oli joku valvomassa Nettaa. Päädyttiin myös nostamaan sängystäni patja lattialle, ettei Netta yrittäisi yöllä hypätä sänkyyni. Netta nimittäin käveli yhdessä vaiheessa sänkyni viereen, kun olin tekemässä läksyjä. Siinä se seisoi ja tärisi... Sain sen houkuteltua lelulla pedille.

Tärinän lisäksi Netta vinkui kipujaan. Välillä se myös hiukan läähätti. Kipujen takia Netta saikin illalla eläinlääkäriltä saatua voimakasta kipulääkettä. Ilmeisesti kipulääke lopulta vaikutti, sillä Netta taisi rauhoittua nukkumaan. Illalla Netalle tarjottiin vettä, mutta se ei maistunut - eikä maistunut yölläkään. Heräilin itse yöllä välillä. Viideltä heräsin ja huomasin, ettei Netta ollut pedissään. Se oli mennyt ulko-oven lähistölle, mutta houkuttelin sen pedilleen.

Aamulla äiti käytti Netan tarhassa (jonne pääsee suoraan huoneestani). Netta teki kuulemma pitkän pissan ja pienen kakan. Myös pyöreästä pedistä löytyi kakkakikkare... Netalla oli sitten varmaan viideltä ollut pissahätä, mutten minä sitä älynnyt, kun se vain seisoi. Eikä se ollut paperillekaan käynyt tekemässä. Netta sai aamulla tavallista kipulääkettä ja normaalin antibiootin. Lääkitsemisessä prinssinnakeista oli hyötyä.

Isä oli jo eilen illalla asettanut olohuoneeseen ison häkin, jota meidän edesmennyt colliemme Piri käytti. Onneksi häkkiä ei oltu myyty. Se on hyvin tilava Netalle, joten Netta on saattanut oleskella siellä. Äiti sanoi, että Netta on lähinnä nukkunut. Vielä Nettaa ei uskalla päästää oleskelemaan pitkään muiden koirien kanssa. Mirulla nimittäin on tapana pomottaa Nettaa, eikä se sovi tähän tilanteeseen.

Netta on saanut juoda veteen sekoitettu maustamatonta jogurttia. Kun kotiin tultuani laitoin sitä Netalle, se ei kelvannut. Ilmeisesti vettä oli liikaa Netan mielestä... Netalta poistettiin iltapäivällä side ja haava-alue desinfioitiin. Netta on myös saanut käydä vain pienillä pissakäynneillä pihalla ja nekin on suoritettu hihnassa.

Koulun jälkeen olin ostanut Netalle muutamia Cesarin liha-aterioita ruokaa varten. Kokonaista pussillista Nettaa ei uskalla laittaa syömään, ettei maha mene sekaisin. Iltaruuaksi turvotin vajaan desin nappuloita ja laitoin puolet yhdestä Cesarin annospussista. Netta söi ruokansa erittäin hyvällä ruokahalulla. Myös maustamattomalla jogurtilla maustettu vesi kelpasi, kun äiti kaatoi siitä liiat vedet pois.

Käytin äidin kanssa Vilkun ja Mirun lenkillä. Siinä nyt ei sinänsä ole mitään erikoista mutta Miru oli alkulenkistä kumman energinen. Päästyään irti se säntäsi metsässä hirveällä vauhdilla. Se juoksenteli, heilutti häntäänsä ja juoksi kepin perässä. Loppulenkistä Mirun into alkoi kuitenkin hiipua. Vilkku puolestaan mässytti lenkillä sammalta ja möyri lumessa työntäen päänsä sinne kokonaan...

Kotona käytin Netan pikaisella pissakäynnillä ulkona. Sitten Netta rauhoittui nukkumaan patjalleni. Vielä on edessä haavanpuhdistus ja antibiootti. Onneksi Netta on tänään ollut jo selvästi pirteämpi. Saa nähdä, joudutaanko turvautumaan vielä aktivointipeleihin, koska lenkkejä ei voida tehdä.

Sterilisaatio

Netta kävi tänään sterilisaatiossa Joen eläinlääkäriasemalla Jussi Hyvösellä. Netalta siis poistettiin vain munasarjat, jolloin toipuminen on nopeampaa. Lisäksi Netalta puhdistettiin pyynnöstämme hampaat hammaskivestä. Netta oli kuulemma havahtunut hammaskivenpoiston aikana ja meinannut lähteä pöydältä. Tulin koulusta eläinlääkäriasemalle ja odottelin ehkä reilun tunnin (Netan aika oli klo 13.30 alkaen). Kun Netta alkoi enemmänkin heräillä, pääsin sen luokse. Se heilautti pari kertaa häntäänsä ja makasi sitten siinä.

Myöhemmin äitikin tuli paikalle. Nettaa ei oikein huvittanut nousta, vaikka ilmeisesti yleensä koirat haluavat nopeasti pois eläinlääkäriltä... Netalle laitettiin vielä jotain juttua suuhun (kuuluu hampaidenpuhdistukseen) ja kauluri kaulaan. Kaikesta houkuttelusta huolimatta Nettaa ei haluttanut nousta ylös. Jos sitä vähän kohotettiin kyljeltään, se palasi pian makoilemaan. Hajusta päätellen Netan anaalirauhaset taisivat tyhjentyä yhdessä välissä...

Saimme hoito-ohjeet ja lääkkeet Netalle. Tikit pitää käydä poistamassa 10-14 päivän päästä. 10-14 päivää Netan on myös oltava pelkillä hihnalenkeillä, eikä mitään pitkiä lenkkejä. Antibioottikuuri aloitetaan huomenna. Netta ei halunnut nousta jaloilleen ja äiti kantoi Netan autoon. Kun päästiin kotiin, Netta piti vielä kantaa minun huoneeseeni lepäilemään. Netalla on petinä häkin muovialusta ja kaksi vauvanmakuupussia. Tokkurassahan tuo Netta vielä luonnollisesti on.

Saatiin taas kerran hyvää ja mukavaa palvelua Joen eläinlääkäriasemalta. Nyt Netalla ei pitäisi vähään aikaan olla tarvetta käydä eläinlääkärillä, kunhan toipuminen sujuu niin kuin pitää ja kunhan tikit käydään poistamassa. Tässä alla vielä vappuna otettu Netan kaksivuotiskuva.