lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kuvat #2

Vaan minnekäs vie tämä tie
Mystinen metsätyömies
"En katso koskaan kameraan..."
"...ja voisit muuten antaa herkun!"
"Poseeraan nyt tän kerran"
"Ja anna nyt herkkuja!!"
Ja matka jatkuu
"Ootsie vielä messissä?"
"No kai sie oot..."
"Etsie ikinä tuu?"
"Perillä" on tuolla edessämme jossain
Metsäteiden kuningatar

Kuvat #1

Huhhuh. Ehkä minulta pitää kieltää nuo yli kymmenen kilometrin lenkit. Tai sitten kamera. Oli miten oli, käytiin Netan kanssa vähän päälle kymmenen kilometrin lenkillä. Mentiin osittain samaa reittiä kuin kuun alussakin. Oli vesilätäköitä, oli kumisaappaisiin menevää lunta, oli kuivaa maata, oli liejua... Aurinko paistoi ja aurinko meni pilveen, tuuli heilutti puita. Nähtiin lintu, jonka liikkeellelähtö vähän ehkä hätkähdytti. Mikä lintu sitten olikaan. Joku harmaa... Ja nyt on nähty perhosiakin - ja punkkikausi on näköjään alkanut (Mirussa oli kuulemma punkki, joka ei ollut onneksi ehtinyt kiinnittyä). Heh, ja törmättiinhän me lenkillä omaan laumaan ja Netta leikki hetken Mirun kanssa ennen kuin retkueidemme tiet erosivat.

Aavan meren tuolla puolen...
Näytän sulle rannan
Netta taisi jo lokakuussa poseerata tämän rapakon äärellä,
silloin se vain oli jäässä eikä kuin pienoiskokoinen järvi.
Tarkkana kuin porkkana
Tuulentuiverrus
Kiire!
"Mä tuun... Mä niin tuun..."
"Varokaa vaan..!"
"Hajjjjjahh!"
"Hoppuuuu!" sanoi maailman ilmeikkäin Netta.
Psst. Tuo takana oleva laite oli koko ajan ihan paikallaan.
Ei ehkä valokuvataiteen helmiä, mutta Netta ja hänen purukalustonsa.
Maantiekiitäjä, kojootti on kannoillasi...
...jos se sinut saa, olet tuhon oma.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Entisessä elämässä

Haloo Helsinki! - Entisessä elämässä
sun kämmen hakkaa pöytää niin kuin sanas muuttuis siitä todemmiksi
sä katsot suoraan silmiin niin kuin kaikki jotka jotain myy
kauppasit unelmaa, mä hullu ostin
tarjosit kyytiä, mä kokeilin
ja kaikki kuljetti mua pois vanhoilta kulmilta
uudet ajatukset eivät tuoneet mitään uutta
hienoon huomiseen mä kadotin vain itseni
ja kosketuksen elämään, johon kaipaan nyt jo takaisin
entisessä elämässä kaikki oli paremmin
sun puheita kun kuuntelee, ne tuntuu ensin mielekkäiltä
pudottelet palikoita näppärästi paikoilleen
mut niiden alla on vain mustaa suota
eksyneitä siihen hukkuneita
ja säästyneetkin enää pelkoansa puuduttaa

uudet ajatukset eivät tuoneet mitään uutta
hienoon huomiseen kadotin vain itseni
ja kosketuksen elämään, johon kaipaan nyt jo takaisin
entisessä elämässä kaikki oli paremmin
olin valmis luopumaan
nyt mä kaipaan sitä takaisin
entisessä elämässä kaikki oli hyvin
mun entisessä elämässä

olin valmis luopumaan
nyt mä kaipaan sitä takaisin
entisessä elämässä kaikki oli paremmin




olin valmis luopumaan
nyt mä kaipaan sitä takaisin
entisessä elämässä kaikki oli paremmin
kaikki oli paremmin

Hetki on kaunis

Vihdoin saatte nähdä kuvia siltä kuun alussa käydyltä kymmenen kilometrin lenkiltä. Osa kuvista tulee myöhemmin tänä iltana.

Haloo Helsinki! - Hetki on kaunis
san. Elli Haloo

mä tajuta sain, että hetki on kaunis
mä tajuta sain, että nyt tai ei koskaan tän hetken mä tahdon tallentaa


mä hengittelen, olen täynnä voimaa
mä tajusin sen, että onni on se että mun sydän pamppailee


en odota aina uutta
muuten mä jään ilman mahdollisuutta elää elämää


en laula tänään niistä sydänsuruista
enkä laula tänään niistä hetkistä, jotka hukkasin turhiin toiveisiin

en laula tänään surun kyynelistä
mä onneni nään olemassa tässä nyt ja se pulppuaa

jokainen sielu on kaunis, talven tai kesän sävel on kaunis
ja laula jos tunnet tän onnen
laula siellä tai tuolla tai täällä tai missä se on


hetki on kaunis, vaan missä se on, missä se on
hetki on kaunis ja missä mä oon, siellä se on


keinuissa, vaunuissa, tarhoissakin, siellä se on



perheissä, jengeissä, kouluissakin, siellä se on


kiireissä, yötöissä, arjessakin, siellä se on


linnoissa, bingoissa, puistoissakin, siellä se on


maailmanpyörissä, junissakin, siellä se on


hetki on kaunis ja missä sä oot, siellä se on


mä tajuta sain, että hetki on kaunis
mä tajuta sain, että nyt tai ei koskaan tän hetken mä tahdon tallentaa

torstai 18. huhtikuuta 2013

Mätsäriopas

Mitä mukaan?

Koiran rokotustodistus, hakaneula/hihatasku/muu pidike numerolapulle, raha ilmoittautumismaksuun ja näyttelyhihna koiralle. Tietysti tavallisenkin hihnan kanssa voi mennä, mutta suosittelen näyttelyhihnaa. Esittäjän kannattaa pukeutua säähän sopivasti, ettei tule liian kylmä tai kuuma.

Ilmoittautuminen & luokat

Yleensä ilmoittautuminen alkaa tuntia ennen kehien alkua. Tämä on kuitenkin aina merkitty ylös, kun mätsäristä on jossain mainos/maininta. Joskus mätsäreihin voi myös olla ennakkoon ilmoittautuminen, mutta se on ainakin täällä harvinaisempaa.

Ilmoittautumispisteellä tarkistetaan rokotustodistus. Ilmoittautuessa kysytään joko koiran ikää tai sitä, mihin luokkaan se menee. Lisäksi yleensä ainakin täällä kysytään esittäjän nimi sekä koiran nimi ja rotu. Sitten maksetaan ilmoittautumismaksu. Kannattaa maksaa tasarahalla, jos on mahdollista.

Luokat jaetaan yleensä koirien iän mukaan. Pennut, nuoret, aikuiset, veteraanit. Luokkien nimet ja määrät vaihtelevat mätsäreittäin. Jossain ei ole veteraaneja, jossain taas voi olla nuorten lisäksi oma luokka junnuille. Mätsäreissä on myös joskus Lapsi ja koira -kisa ja/tai Junior Handler -kisa.

Kannattaa myös laskea koiran ikä etukäteen, että osaa ilmoittaa sen oikeaan luokkaan (varsinkin pentujen/nuorten kohdalla). Jossain mätsäreissä pentuluokkaan kuuluvat alle vuoden ikäiset, joissain alle yhdeksän kuukauden ikäiset. Tämä vaihtelee, kuten jo luokista sanoinkin. Luokat voi aina tarkistaa mätsärin mainoksesta/sieltä, missä mätsäri mainittiin.

Ilmoittautuessa saa numerolapun, jossa lukee esimerkiksi 1A. Koirakot menevät pareittain kehään, joten jos numerosi on 1A, parisi on 1B. Ei kannata säikähtää, jos numerolapussasi lukee 45A. Voi olla, että luokkasi alkaa numerosta 40.

Kehät

Kun kaikki ilmoittautumiset on otettu vastaan, alkavat kehät. Usein aluksi ovat Lapsi ja koira -kisa sekä Junior Handler. Tämän jälkeen yleensä edetään pennuista eteenpäin. Lyhyesti sanottuna: mitä vanhempi koirasi on, sitä pidempään joudutte todennäköisesti odottamaan. Kehotan kuitenkin kuuntelemaan, mitä mätsärinjärjestävät sanovat kehien kulusta ja järjestyksestä.

Kehien määräkin vaihtelee, mutta tavallisin määrä taitaa täälläpäin olla kolme kehää. Joskus voi olla kaksikin. Kertaakaan en ole törmännyt siihen, että olisi vain yksi kehä, mutta eipä sekään kai mahdotonta ole. En myöskään ole huomannut, että missään olisi yli kolme kehää.

Kehän kulku

Kuten mainitsin ilmoittautumiskohdassa, kehään mennään pareittain. Yleensä tämä tapahtuu numerojärjestyksessä. Joskus kuitenkin jollain voi olla esitettävänä kaksi koiraa ja eri kehissä, jolloin hypätään hetkeksi tämän numeron yli.

Kehän kulku riippuu paljon tuomarista. Joskus kestää kauemmin, joskus taas vähän aikaa. On kuitenkin jotain perusjuttuja. Kehään mennään niin, että edellä on A ja sitten on B. Molemmat koirat seisovat siis peräkkäin (riittävä välimatka tietysti!). Tuomari voi kuitenkin määrätä B:n ensimmäiseksi, jos se on isompi, sillä usein tuomari pyytää menemään yhdessä ympäri kerran tai pari. Tällöin ison koiran omistajan ei tarvitse lähteä ohittamaan.

Tämän jälkeen tuomari tutkii koirat erikseen. Hän kopeloi ja katsoo hampaat. Pienillä koirilla tämä tapahtuu yleensä pöydällä, jos kehässä vain on pöytä. Sitten tuomari pyytää näyttämään liikkeitä esimerkiksi ympyrän ravaamisella tai edestakaisen liikkeen tekemisellä. Joskus pyydetään myös tekemään kolmio.

Monesti koira taidetaan vielä edestakaisen liikkeen tai kolmion jälkeen laittaa seisomaan tuomarin eteen (huomaa riittävä välimatka). Kun tuomari on nähnyt molempien koirien liikkeet, parit seisovat taas peräkkäin. Tuomari voi vielä pyytää menemään kerran ympäri. Joskus tuomari myös saattaa pyytää molemmat koirakot tekemään yhtäaikaa edestakaisen liikkeen.

Nauhat

Päätöksensä tehtyään tuomari jakaa nauhat. Toinen parista saa sinisen ja toinen punaisen. Värit voivat joskus vaihdella, mutta perusideana on aina sama. Jossain mätsäreissä saatetaan nauhojen sijaan jakaa ruusukkeet. Punainen on parempi nauha, mutta sai minkä värisen nauhan tahansa, edessä on vielä nauhakehät. Heti nauhan saatua ei tule porhaltaa pois paikalta.

Nauhakehät

Ensin on sinisten nauhakehä ja sitten punaisten, mutta idea on molemmissa sama. Otetaan esimerkiksi siniset. Kaikki sinisen saaneet kutsutaan kehään. Joskus porukkaa jaetaan kahtia, sillä tuomari yleensä haluaa, että koiria juoksutetaan kehän ympäri kerran tai pari. Tällöin on helpointa jakaa suuri porukka kahtia.

Aina nauhakehissä ei ole tilaa liikkua. Tarpeen vaatiessa voi toki ohittaakin, mutta mieluiten ulkopuolelta. Juoksutusten jälkeen koiria seisotetaan. Tuomari saattaa vielä käydä kaikkien koirien luona ja pyytää näyttämään jonkun liikkeen. (Ei kuitenkaan aina.) Sitten tuomari valitsee jatkoon menijät. Yleensä heitä valitaan neljä.

Neljä jatkoon pääsijää saavat vielä yleensä juosta yhdessä ja erikseen. Lisäksi tiedossa on lisää seisotusta. Sitten tuomari sijoittaa koirat. Joskus ykkös- ja kakkossijan välillä pähkäillessään tuomari saattaa vielä kerran pyytää näyttämään liikkeet.

Best In Show -kehät eli BIS-kehät

Sinisten ja punaisten ykköset pääsevät BIS-kehään. BIS-kehässä on täällä yleensä kahta eri toimintamallia, joten erittelen ne tässä. Käytän esimerkkinä ykköstapauksessa sinisiä.

Tapa 1:
Sinisillä ja punaisilla on omat BIS-kehät. Tämä tarkoittaa, että kaikki luokassaan sinisten ykkösiksi sijoittuneet ovat kilpailemassa sinisten BIS-voittajuudesta. Eli kustakin luokasta yksi koirakko. Niin pennuista, nuorista, aikuisista kuin veteraaneistakin.

Tapa 2:
Kaikki sinisten ja punaisten ykköset kutsutaan samaan kehään, jossa valitaan koko mätsärin BIS-voittaja. Tällöin sinisen saanut koira voi saada sijoituksen BIS1 ollen koko mätsärin paras koira.

BIS-kehässä seuraa lisää seisotusta ja juoksutusta. Usein tässä vaiheessa päätöstä on tekemässä useampi tuomari. Lopulta jaetaan sijoitukset. Kuten nauhakehissäkin, tässäkin sijoitetaan yleensä neljä.

Palkintojenjako

Palkintojenjako sijoittuessa tapahtuu suoraan nauhakehässä. Joskus kuitenkin ekaksi sijoittuneiden palkinnot saatetaan antaa vasta BIS-kehässä (tällöin sinisillä ja punaisilla on yleensä omat BIS-kehät). Palkinnoksi voi saada oikeastaan mitä vaan herkuista leluihin. Ruusukkeita ja pokaaleitakin voi olla, mutta aina niitä ei jaeta. Joissain mätsäreissä BIS-kehässä sijoittuneet voittavat myös ruokasäkit.

Sijoitusmerkinnät

Netissä törmää varmasti usein sijoitusmerkintöihin, joten avaan niitä vielä tässä.

SIN, ei sij. = sininen, ei sijoitusta nauhakehässä
PUN, ei sij. = punainen, ei sijoitusta nauhakehässä

SIN1, SIN2, SIN3, SIN4 = sinisten ensimmäinen, sinisten toinen, sinisten kolmas, sinisten neljäs
PUN1, PUN2, PUN3, PUN4 = punaisten ensimmäinen, punaisten toinen, punaisten kolmas, punaisten neljä

SIN BIS1 = sinisten BIS-kehässä ensimmäiseksi tullut (muut ovat SIN BIS2 jne.)
PUN BIS1 = punaisten BIS-kehässä ensimmäiseksi tullut (sama siis kuin yllä)

PUN1 BIS1 tai SIN1 BIS1 jne. = Minä merkitsisin tällä tapaa, jos sinisten ja punaisten ykköset ovat samassa BIS-kehässä. Tällä käy ehkä selvemmäksi se, että on ollut aivan koko mätsärin eka jne.

Yleistä

Kannattaa uskaltautua rohkeasti mukaan, kyllä siellä neuvotaan, jos ei osaa. Älkääkä ottako mätsäreitä liian vakavasti. Ne ovat leikkimielisiä kilpailuita ja paljon on kiinni tuuristakin. On vain hauskempaa, jos ei ota asiaa liian tosissaan. Aina ei voi voittaa. Kannattaa iloita esimerkiksi siitä, jos koira esiintyi paremmin kuin koskaan, vaikkei se olisikaan sijoittunut. Korostan vielä sitä, että kaikki järjestelyjutut riippuvat järjestäjästä ja kehässä tehtävät jutut tuomareista.

Siinäpä se oli, mätsäriopas. Mitäs tykkäsitte? Kommentteja otetaan vastaan ja muokkaan mielelläni tekstiä, jos jokin kohta oli epäselvä tai jos siinä on kirjoitusvirhe. Jos on kysyttävää, vastaan kaikkiin kysymyksiinkin. Tarkoituksella jätin käsittelemättä Lapsi ja koira -kisan ja Junior Handlerin, koska niistä en tiedä kovinkaan paljoa. Muutenkin koko juttu pohjautuu omiin kokemuksiini.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Ja sä voit jatkaa valehdellen tai sä voit tietää totuuden

Idean nappasin Oliverin blogista. Yksi pieni päähänpisto heinäkuussa 2010. "Voisi olla ihan kiva idea tehdä Netalle blogi!" Suunnilleen tuosta me lähdettiin, kun 25.7.2010 julkaisin Vuodatuksen blogissamme postauksen "Tässä tulee Netta". Yhteistä taivalta Vuodatuksen kanssa kesti tämän blogin osalta noin kaksi vuotta, sitten oli edessä muutto tänne Bloggeriin (jonne siirsin vanhat postaukset kuvineen kaikkineen).

Alkuaikoina kirjoittelin harvakseltaan. Ei Netan elämään oikein kuulunutkaan muuta kuin kahta pentukurssia, yhtä tokonalkeiskurssia ja normaalia arkea. Blogiin lisäsin satunnaisesti kuvia. Vuonna 2011 tuli joku kunnon into koiraharrastukseen. Mätsäreitä oli riittämiin ja niistä raapustelin täälläkin. Postauksia oli myös kai yleisistä aiheistakin.

Mutta kuinka onkaan nyt? Nyt täällä on meidän agilitytreeni ja -möllipostauksia, joskus kuvia, yleistä pohdintaa, mätsäri- ja tapahtumajuttuja... Yleinen arki on jäänyt aiheena jonnekin, vaikkei sitäkään pitäisi missään nimessä unohtaa.

Syyskuu 2011
Miksi minä sitten bloggaan? Mikä on saanut minut innostumaan? Alun perin koko bloggausinnostukseni lähti vanhasta harrastuksestani. Sitä ja muutakin käsittelevää blogiani pidin vuodesta 2006 vuoden 2009 maaliskuuhun, jolloin perustin Rainbow Railway:n, joka on pystyssä vieläkin (Bloggerin puolella tosin).

Blogi on kätevä tapa kirjoittaa muistiin, mitä on tullut tehtyä. Ainahan voisi pitää jotain päiväkirjaa, mutta sellainen aina jää. Blogiin saa lisättyä tunnisteita, jolloin on vielä helpompi palata vanhojen aiheiden pariin. Vanhoja juttuja voi lukea. Tässä vaiheessa voin harmitella, miksen kirjoittanut esimerkiksi pentukurssista tarkemmin...

Sitä paitsi blogin sivupalkista voin tarkistaa tulevat koitoksemme, koska päätin lisätä ne sinne. Helppoa ja näppärää, ei tarvitse aina seilata Pohjois-Karjalan kennelpiirin ja Suomen Kennelliiton sivujen välillä.

Eikä sitten unohdeta sitä tosiasiaa, että olen parina vuotena asettanut tulevalle vuodelle tavoitteet ja julkaissut ne blogissa. Ihan kätevää, kun muistaa, mitä on suunnitellut tekevänsä. Oikeastaan Netta's Stage on kuin joku päiväkirja tai kalenteri. Muistuttaa menneestä ja tulevasta.

Toukokuu 2012
Aivan kaikkia tempputreenijuttuja sun muita en ole tänne kirjoittanut. Treenijuttuja kuitenkin kirjoitan. Oliverin blogin blogipostauksessa luki, että on tärkeää, että kirjoittaja on tekstilleen rehellinen. Siinä olen täysin samaa mieltä. Ei tarvitse postata vain niitä kivoja ja mahtavia juttuja, vaan voi myös kertoa huonommin menneistä treeneistä sun muista.

Olen päättänyt kirjoittaa tänne kaikista Netan mätsäreistä, agimölleistä ja muista, kävi miten kävi. Sijoitus tai pelkkä muovinauha, vauhti-Netta tai nuuskuttaja-Netta, kaikesta kirjoitan ja kaikki tulokset pistän ylös.

"Huuda, huuda ilosta.
Huuda, huuda vapaudesta
ja huuda, huuda onnesta
ja sä voit jatkaa valehdellen
tai sä voit tietää totuuden" 
Haloo Helsinki! - Huuda
(san. Elli Haloo)

Rehellisyydessä on oikeastaan vain hyviä puolia. Kun palaa menneiden aikojen pariin, huomaa, että on oikeasti kehittynyt. Huomaa, ettei kaikki olekaan toivotonta. Miksi valehtelisin itselleni blogissa? Siinähän huijaisi vain itseään. Totuuden kun kuitenkin tietää aina syvällä sisimmässään.

Toukokuu 2012
En tiedä, oliko minulla kummempia ajatuksia, kun perustin tämän blogin. Näköjään porskutetaan vieläkin eteenpäin täällä blogien ihmeellisessä maailmassa. Kiva huomata, että tällä blogilla on lukijoita. Vuodatuksen aikana siitä ei aina saanut selkoa. Bloggaan kuitennkin eniten itseni takia.

Netta's Stage ei tule vielä aikoihin tulemaan tiensä päähän. En tiedä, olisinko pari vuotta sitten kuvitellut itseni tähän tilanteeseen niin koiraharrastuksen kuin bloggaamisen ostalta. Tällä hetkellä voin hyvin kuvitella, kuinka kirjoitan tätä blogia vielä parin vuoden päästäkin. Pysykäähän kuulolla.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Nakkikäsky: toteutettu

Nakit osoittautuivatkin erinomaisen hyviksi treeninameiksi ja saivat Netan tarjoamaan tanssimista.. Tänäänkin oli siis tekniikkatreeniä, ekana tehtiin alla olevan kuvan mukaista juttua. Juju oli saada koira putkesta putkelle niin, että itse oli eri puolella puomia. Netta juoksikin kivasti kolmosputken läpi ja palkan saatuaan meni neloseen. Sitten uusiksi ja vielä kai neloselta yritettiin loppuun asti, mutta puomilla Netta tulikin pois ennen vapautusta ja tehtiin puomi lopulta uusiksi, joskin se vaati tarkkaa ohjausta, kun Netta juoksenteli kouluttajan luokse nakkien toivossa (ja taisi yhdellä kerralla käydä putkessakin). Lopulta Netta meni kuitenkin puominkin. En kyllä enää muista, tehtiinkö vielä kokonaan... Mutta. Vauhti-Netta ♥

 
Sitten toinen juttu, jossa olikin saksalaista. En osaa tarkemmin selittää (ja nyt muistutan itseäni katsomaan treenikaverilta lainassa olevan agility-DVD:n). Saksalainen tuli siis kakkoshypyllä ja kasihypyllä, niin sitä sai kokeilla molemmista suunnista. Putkesta kasille tullessa se olikin vaikeampi! Ja tänään nähtiin Netan hyppy siivekkeen yli ja yrittipä se mennä putkenkin yli (?!) mutta hyppäsi siitä takaisin. Niin, ja tämä taisi tapahtua, kun oltiin tekemässä koko höskää kokonaan. Sitä ennen Netta oli jäänyt hypyltä (2.) putkelle (3.) mennessä vähän jälkeen. Ja namit piti pitää taskussa, koska jos niitä oli valmiiksi kädessä, Netta oli kiinnostuneempi niistä. Jossain välissä kokeiltiin vielä pelkkää saksalaista kasihypyllä, kun se suunta oli haastavampi.