Ja sä voit jatkaa valehdellen tai sä voit tietää totuuden

Idean nappasin Oliverin blogista. Yksi pieni päähänpisto heinäkuussa 2010. "Voisi olla ihan kiva idea tehdä Netalle blogi!" Suunnilleen tuosta me lähdettiin, kun 25.7.2010 julkaisin Vuodatuksen blogissamme postauksen "Tässä tulee Netta". Yhteistä taivalta Vuodatuksen kanssa kesti tämän blogin osalta noin kaksi vuotta, sitten oli edessä muutto tänne Bloggeriin (jonne siirsin vanhat postaukset kuvineen kaikkineen).

Alkuaikoina kirjoittelin harvakseltaan. Ei Netan elämään oikein kuulunutkaan muuta kuin kahta pentukurssia, yhtä tokonalkeiskurssia ja normaalia arkea. Blogiin lisäsin satunnaisesti kuvia. Vuonna 2011 tuli joku kunnon into koiraharrastukseen. Mätsäreitä oli riittämiin ja niistä raapustelin täälläkin. Postauksia oli myös kai yleisistä aiheistakin.

Mutta kuinka onkaan nyt? Nyt täällä on meidän agilitytreeni ja -möllipostauksia, joskus kuvia, yleistä pohdintaa, mätsäri- ja tapahtumajuttuja... Yleinen arki on jäänyt aiheena jonnekin, vaikkei sitäkään pitäisi missään nimessä unohtaa.

Syyskuu 2011

Miksi minä sitten bloggaan? Mikä on saanut minut innostumaan? Alun perin koko bloggausinnostukseni lähti vanhasta harrastuksestani. Sitä ja muutakin käsittelevää blogiani pidin vuodesta 2006 vuoden 2009 maaliskuuhun, jolloin perustin Rainbow Railway:n, joka on pystyssä vieläkin (Bloggerin puolella tosin).

Blogi on kätevä tapa kirjoittaa muistiin, mitä on tullut tehtyä. Ainahan voisi pitää jotain päiväkirjaa, mutta sellainen aina jää. Blogiin saa lisättyä tunnisteita, jolloin on vielä helpompi palata vanhojen aiheiden pariin. Vanhoja juttuja voi lukea. Tässä vaiheessa voin harmitella, miksen kirjoittanut esimerkiksi pentukurssista tarkemmin...

Sitä paitsi blogin sivupalkista voin tarkistaa tulevat koitoksemme, koska päätin lisätä ne sinne. Helppoa ja näppärää, ei tarvitse aina seilata Pohjois-Karjalan kennelpiirin ja Suomen Kennelliiton sivujen välillä.

Eikä sitten unohdeta sitä tosiasiaa, että olen parina vuotena asettanut tulevalle vuodelle tavoitteet ja julkaissut ne blogissa. Ihan kätevää, kun muistaa, mitä on suunnitellut tekevänsä. Oikeastaan Netta's Stage on kuin joku päiväkirja tai kalenteri. Muistuttaa menneestä ja tulevasta.

Toukokuu 2012

Aivan kaikkia tempputreenijuttuja sun muita en ole tänne kirjoittanut. Treenijuttuja kuitenkin kirjoitan. Oliverin blogin blogipostauksessa luki, että on tärkeää, että kirjoittaja on tekstilleen rehellinen. Siinä olen täysin samaa mieltä. Ei tarvitse postata vain niitä kivoja ja mahtavia juttuja, vaan voi myös kertoa huonommin menneistä treeneistä sun muista.

Olen päättänyt kirjoittaa tänne kaikista Netan mätsäreistä, agimölleistä ja muista, kävi miten kävi. Sijoitus tai pelkkä muovinauha, vauhti-Netta tai nuuskuttaja-Netta, kaikesta kirjoitan ja kaikki tulokset pistän ylös.

"Huuda, huuda ilosta.

Huuda, huuda vapaudesta

ja huuda, huuda onnesta

ja sä voit jatkaa valehdellen

tai sä voit tietää totuuden" 

Haloo Helsinki! - Huuda

(san. Elli Haloo)

Rehellisyydessä on oikeastaan vain hyviä puolia. Kun palaa menneiden aikojen pariin, huomaa, että on oikeasti kehittynyt. Huomaa, ettei kaikki olekaan toivotonta. Miksi valehtelisin itselleni blogissa? Siinähän huijaisi vain itseään. Totuuden kun kuitenkin tietää aina syvällä sisimmässään.

Toukokuu 2012

En tiedä, oliko minulla kummempia ajatuksia, kun perustin tämän blogin. Näköjään porskutetaan vieläkin eteenpäin täällä blogien ihmeellisessä maailmassa. Kiva huomata, että tällä blogilla on lukijoita. Vuodatuksen aikana siitä ei aina saanut selkoa. Bloggaan kuitennkin eniten itseni takia.

Netta's Stage ei tule vielä aikoihin tulemaan tiensä päähän. En tiedä, olisinko pari vuotta sitten kuvitellut itseni tähän tilanteeseen niin koiraharrastuksen kuin bloggaamisen ostalta. Tällä hetkellä voin hyvin kuvitella, kuinka kirjoitan tätä blogia vielä parin vuoden päästäkin. Pysykäähän kuulolla.