Viides luukku

Arvonta!

Jälleen on vuorossa joulukalenterin arvonta. Arvontaan on aikaa osallistua 15.12.2014 klo 18 asti. Voittaja ilmoitetaan 16.12. joulukalenteripostauksessa.

Osallistumisohjeet:
Osallistua voi tähän postaukseen kommentoimalla. Osallistuminen ei velvoita blogin lukijana olemista. Osallistua voi myös anonyyminä, mutta tällöin kommenttiin tulee lisätä myös jonkinlainen nimimerkki.

Palkinto:
Kanatikku (Hau-Hau Champion), Dental Care -purutangot (Hau-Hau Champion, koko M) ja kännykkäpussi (äitini tekemä). Kännykkäpussin väri vääristyy kuvassa hieman ja sen kaulanauhan pituus on tehty lapsille sopivaksi, mutta ainakin minulle se on ihan hyvän pituinen.

Treenikassiratsia

Neljäs luukku

"Eihän se ole totta, että joulu perutaan, jos lumi sulaa pois?!"

Herkkuvaraston esittely

Kolmas luukku

Näy pimeässä!

Tässä on aihe, josta emme joulukalenterissamme näytä koskaan luopuvan. Pyydämme kaikkia pimeässä lenkkeileviä (niin koiria kuin omistajiakin) käyttämään heijastinta. Katuvalot eivät takaa nähdyksi tulemista, olipa lenkkeilijällä sitten tummat tai vaaleat vaatteet. Autoilija on varmasti kiitollinen saadessaan enemmän pelivaraa nähdessään heijastinta käyttävän ulkoilijan kauempaa. 

Liikenneturvan sivujen mukaan kaukovaloilla ajava autokuski näkee pimeällä tiellä heijastinta käyttävän henkilön jo 300 metrin päästä, kun taas ilman heijastinta kulkeva tulee nähdyksi vasta noin 100 metrin päästä. Lähivaloilla ajava näkee heijastimen käyttäjän jo 150 metrin päästä ja heijastimettoman noin 40 metrin päästä.

Muistetaan siis heijastimet ja näkyminen. Valinnanvaraa nimittäin on. Netalla ja Mirulla on heijastavat valjaat ja Vilkun pannassa on heijastavat "osat". Myös heijastinliivi on erinomainen vaihtoehto. Lisäksi on olemassa heijastavia hihnoja (ja hihnaan voi laittaa itsekin heijastimen) sekä esimerkiksi valopantoja.

Olin mielenhäiriössä jopa meinannu lopettaa

Treenitiistai! Ratana oli kuulemma Anne Viitasen kolmosluokan rata. Anne Viitanenhan olisi lauantain kisoissa tuomarina, mutta me emme sinne ole menossa, koska pidän silloin ylioppilasjuhlani. Kiire voisi nimittäin tulla, jos pitäisi kisata ja sitten vielä laittautua samana päivänä. Tosin eräänlainen ympyrän sulkeutuminenhan se kisatilanne olisi ollut, kun Anne Viitanen oli tuomarina ekoissa kisoissamme, jotka olivat myös Joan järjestämät.

Ekalla kierroksella tehtiin rataa kaksi kertaa. Toisella kerralla viimeinen keppi jäi Netalla suorittamatta, muuten ei ongelmaa. Ja haisteluakin vain ekalla kerralla. Ja jommallakummalla kerralla tuntui Netan ollessa keppien puolivälissä, että happi loppuu. Sitten vielä keppien jälkeen kunnon loppuspurtit ja voin sanoa, että olin todella hengästynyt niiden ratojen jälkeen. Miten niin huono kunto?

Vikalla kierroksella tehtiin rata vielä kerran. Ai miten niin huomaa, että ohjaajasta alkoi olla puhti vähän poissa? Ei nimittäin tullut sama fiilis juoksemisen jälkeen - eli ei myöskään samanlainen vauhti. Vähän oli hämminkiä kepeillä ja sitä ennen yhden hypyn kohdalla. Niin, ja Netta pari kertaa haukahti radalla. Videolla teen yhden hypyn kohdalla valssin. Ekalla kierroksella tokalla kerralla yritin persjättöä vähän epäonnistuneesti.

Oikein hyvä fiilis jäi näistä treeneistä! Hyvä Netta! Mietin ennen treenejä, pitäisikö yrittää tavoitella sitä möllifiilistä, muttei se nyt ihan tainnut tulla. Ajatella, että vielä kesällä olin valmis lopettamaan heti syyskuun jälkeen. Ja ennen kotikisojakin motivaatio oli poissa. Hyvä kuitenkin, että jatkettiin. Viedään tämä vuosi loppuun ja sen jälkeen on uudet kuviot.

Minulla on valta, sinut valitsin

Elämäni koirat 4/5

Pirin vielä eläessä oli jo selvää, että minulle tulisi sheltti. Sen olin loppukesästä 2008 keksinyt. Ja jos kaikki olisi mennyt oletetusti, olisi minulle tullut kesällä 2010 sheltti ja laumamme olisi koostunut Vilkusta, Piristä ja sheltistä. Mutta Piri kuoli.

Sheltin etsintä oli käynnissä. Pirin kasvattajalla oli kaksi maaliskuutta syntynyttä pentuetta, joista toisen emä oli Pirin sisko. Ihastelimme pentujen kuvia Facebookista. Pennuista kaksi oli "pitkäkarvaisia nahkoja" eli pinoja. Näistä toinen oli narttupentu, joka oli väriltään soopeli.

Jotenkin siinä kävi niin, että saimme sen narttupennun. Nimeksi sille tuli Miru (virallisesti Final Fantasy's Edge Of Heaven) ja haimme sen kotiin äitienpäivää edeltävä lauantaina. Ennen hakemista emme Mirua päässeet katsomaan, mutta se ei haitannut. Olihan kasvattaja jo tuttu.

Kesällä tuli sitten Netta. Meillä oli kaksi pentua yhtä aikaa. Tähän valintaan kukaan ei olisi päätynyt, jos molempien pentujen koulutus olisi ollut yhden ihmisen vastuulla. Ja Netan koulutus oli minun vastuullani. Minun koiraksenihan se tuli.

Nirsosta Mirusta kasvoi Netan tultua ahmatti. Ruokaa se rakastaa vieläkin. Keppien perässä juokseminen on sen mielestä kivaa. Ja talvella se haluaa kulkea polulla perässä, kun lumihanki on olevinaan liian syvä. Siellä se sitten seuraa. Sadetta se vihaa.

Miru on koira, jonka voi sanoa tulleen meille kohtalon vuoksi. Jos Piri eläisi, elelisi Miru jossain toisaalla. Mutta Miru on meillä. Se tuli valituksi - tai ehkä kohtalo valitsi meidät sille. Kuka tietää. Ja tämä "kohtalon koira" tykkää maata sohvalla ja katsoa ikkunasta ulos etupihalle. Joskus se myös pyörii selällään ja marisee.

"Niin silloin voisin minäkin huutaa:

'Oon elossa!'

Minulla on valta, sinut valitsin"

PMMP - Kuvia

San. Paula Vesala ja Mira Luoti

Toinen luukku

"Joulupukki, olen valmis liittymään joukkoihisi!"

Sä et tuu sieltä takas milloinkaan

Elämäni koirat 3/5

Suskun kuoltua jostain tuli idea toiseen koiraan, olihan Vilkku jäänyt yksin. Rotuvalinnaksi tuli lyhytkarvainen collie. En edes ennen nahkacollien etsimistä ollut kuullut, että collieita on lyhytkarvaisinakin. No, oppia ikä kaikki, oli kai loppuvuosi 2006 tai alkuvuosi 2007.

Keväällä 2007 löytyi nahkapentue, jota kävin isäni kanssa Nurmijärvellä katsomassa. En muista, oliko pentu tuossa vaiheessa jo alustavasti varattu meille. Joka tapauksessa valinta osui trikkipoikaan, jossa oli vähiten valkoista. Narttuja ei nimittäin enää ollut vapaina.

Viralliselta nimeltään tämä colliepoika oli Final Fantasy's Creative Spirit ja Spirit-osasta vääntyi kutsumanimi Piri. Vanhempani hakivat Pirin kotiin kesäloman alussa. Pentuna Piri hakeutui Vilkun viereen nukkumaan ja ne olivat hyvää pataa keskenään koko Pirin lyhyen elämän ajan, vaikka muutaman kerran niillä taisikin olla kärhämää ruuasta.

Joskus Piri karkasi Vilkun mukana. Sen suuntavaisto ei ollut ilmeisesti kummoinen, koska se kerran hortoili aivan eri suunnalla Vilkun tultua jo kotiin. Ja viikkoa ennen yksivuotissyntymäpäiväänsä Piri vietti yhden yön ulkona karkureissun jälkeen. Se vain ei silloin palannut kotiin, mutta aamulla naapurimme sai sen kiinni.

Piri aiheutti myös huolta syömällä kerran särkylääkkeitä, mutta siitäkin selvittiin säikähdyksellä. Nimitystä "Ahmatti isolla A:lla" kantanut Piri todella söi lähes poikkeuksetta kaiken, mitä sille tarjottiin. Ja kun se odotti ruokaa, valui sen suupielestä kuolavana.

Pirin tarina loppui liian aikaisin. Se jäi auton alle helmikuussa 2010 ja menehtyi. Se ei ehtinyt täyttää edes kolmea vuotta. Emme koskaan pääse näkemään, miltä se näyttäisi vanhana. Jos se eläisi vielä, se olisi täyttänyt tänä vuonna seitsemän vuotta. Mutta silloin helmikuisena aamuna oli sen aika lähteä.

"Sä et tuu sieltä takas milloinkaan

Huudan kuinka kauas ja kuinka kovaa vaan

Sä et kuule rukoustani kuitenkaan

Pyydän kuinka kauniisti ja kauan vaan"

Laura Närhi - Jokainen yö

San. Laura Närhi

Ensimmäinen luukku

"Nyt on joulukuu! Joulukalenteri on siis taas täällä. Hiphei!"