Mursuperjantai: se hyppää vieläkin

The Mursun tokohupailut jatkuvat taas! Alkuun otettiin ihan perinteistä paikkista, jota me Mirun kanssa tehtiin lyhyellä matkalla ja jossa välillä kävin palkkaamassa. Ja huijattiinpa Mursandeerus häkkiinkin aluksi vain nostamalla, mutta myöhemmillä kerroilla se meni sinne vapaaehtoisesti. Erävoitto!

Tehtiin taas myös hyppyä ja jälleen avustetusti kera namialustan. Nakit kiinnostivat neiti Mursulia niin paljon, että varastaminenkin olisi kiinnostanut. Mutta saatiinpa se sitten käskyn allekin (eikä se saanut varastaa yhden yhtä namia). Hyppykäskynä meillä on "Yli!" ja Netallakin on ollut sama käsky silloin, kun tokohyppyä ollaan joskus yritetty harjoitella.

Entäs Mirun mietteet?

Tänään mun piti taas mennä siihen autoon. Siis takapenkille valjaissa. Ja kun käytiin ensin hallialueen ulkopuolella, mulla oli sen jälkeen hirmuinen kiire päästä hallille. Siellä toi yks laittoi mut johonkin häkkiin. Voitteko uskoa?! Häkkiin! Mut pääsin sieltä pois tekemään jotain paikallaolojuttua (löhöily on kivaa mut kyl mä nakeistakin tykkäisin) ja myöhemmin hyppyä. Mä niin rakastan nakkeja, että oon kuulemma ihan maaninen. 

Mut enhän mä mikään maaninen oo nakkien suhteen?! Enkä varsinkaan ahne. Mä vaan tykkään ruuasta. Oli omistajan oma virhe pitää sitä uunipeltiä tuolilla. Ne keksit olivat selvästi vapaata riistaa ennen kuin ne ehtivät uuniin. Törkeetä vaan, että mä sain napattua yhden. Niin käy aina. Ton lakkiaisissakin varastin yhdeltä tyypiltä karjalanpiirakan. Ai että niin ei saa tehdä?! Nopeet syö, hitaat ei, sanon mä. Ja varastaahan Nettakin joskus samalta lautaselta tähteitä välittämättä musta ja Vilkkukin voi kiilata siihen. Oon vaan väärinymmärretty pinaparka. HUOM!!! En siis mikään pinaatti tai pina colada. Hah.

-Miru

© Josefina L.

© Josefina L.

Namnam

Ohje: koirankeksit

Päädyin tänään tekemään itse koirankeksejä. Täysin kokeilumielellä. Googlasin kyllä erilaisia reseptejä, mutta koska joitain ainesosia olisi puuttunut, päätin soveltaa ja katsoa mitä tapahtuu. Hieman piti tietysti säätää ja tuli tehtyä vähän enemmän taikinaa kuin alkuperäisellä jauhomäärällä olisi tullut, mutta tässä ohjeessa ovat nyt lopulliset määrät.

Tarvitset:

2 dl ruisjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita

3 kananmunaa

0,5 dl rypsiöljyä

Ensin sekoitetaan jauhot ja kaurahiutaleet keskenään. Sitten lisätään joukkoon kananmunat ja rypsiöljy ja sekoita. Kuvassa taikinassa ovat jo kaikki ainesosat ja taikina on valmis kaulittavaksi. Uuni laitetaan kuumenemaan 200 Celsius-asteeseen.

Sitten on kaulitsemisen vuoro. Taikina kaulitaan tasaiseksi. Tein itse niin, että aluksi kaulitsin puolet. Keksit tein piparimuotilla. Aivan kuten pipareita leivottaessa, kannattaa tässäkin käyttää jauhoja apuna, sillä taikina tahtoo jäädä kiinni kaulimeen. Taikinasta jääneet jämät kaulitaan luonnollisesti niin monta kertaa kuin on tarpeen, ettei taikinaa mene hukkaan.

Keksien annetaan olla uunissa 10-15 minuuttia. Uunissaoloaika riippuu siitä, miten paksuja keksit ovat. Annoin ensimmäisen pellillisen (vähän ohuempia) olla uunissa yhteensä 12 minuuttia ja paksummat keksit olivat uunissa 15 minuuttia. Kannattaa tarkkailla paistumista, jotta keksit eivät vahingossa jää uuniin liian pitkäksi aikaa. Kekseistä on tarkoitus tulla sopivan rapeita. 

Omat keksini olisivat ehkä voineet olla uunissa vähän kauemminkin, mutta minun mielest'no ne olivat jo ihan tarpeeksi rapeita. Kun keksit tulevat uunista, niiden annetaan jäähtyä rauhassa. Yllä olevassa kuvassa ovat ensimmäisen satsin keksit uunista tulleina ja alla olevassa kuvassa kaikki keksit ovat lautasella (paitsi haamukeksi, koska Miru leipomisvaiheessa sieppasi yhden keksin, kun uunipelti oli tuolilla...).

Keksien jäähdyttyä koirat saivat koemaistiaiset. Hyvin näytti kelpaavan ilman lihalientäkin. Jossain ohjeissa nimittäin luki lihaliemi, mutta huomasin kaapissa olevien lihaliemikuutioiden olevan voimakassuolaisia, niin en niitä viitsinyt sitten käyttää. Alla vasemmassa kuvassa on kaksi keksiä murrettuna palasiin ja oikealla olevassa kuvassa keksit purkeissa. En ihan mene takuuseen noiden purkkien ilmatiiviydestä, joten ensi kerralla ehkä kannattaa tehdä pienempi erä. 

Näitä keksejä päädyin tekemään siksi, että en oikein tykkää käyttää kotitreeneissä niitä nameja, joiden haju tuntuu jäävän sormiin kiinni. Yleensä meillä on Citymarketista ostettuja Best Friendin keksejä, mutta niistä parhaat ovat välillä lopussa (niitä on irtomyynnissä eli pussillisen keksejä saa tiettyyn hintaan). Niitä keksejä on myös usein taskussa lenkillä (paitsi nyt, kun ne ovat loppuneet), eli viljaisia keksejä ei ylettömissä määrin syötetä, kun ne Best Friendin keksitkin laitetaan pieniin paloihin. Niin kuin nämäkin on tarkoitus laittaa.

Rakkaalla lemmikillä on monta nimeä

Kuinkas ollakaan, millä nimillä näitä nelijalkaisia ystäviämme kutsumme? Kutsumanimeltäänhän he ovat "virallisesti" Netta, Miru ja Vilkku. Mutta mikä onkaan totuus käytettyjen nimien takana..?

Neppa, Nermari, Nepunen, Netu, Pipunen, Nettis, Nepukadneessar, Nepu, Neppari, Napsu, Nep, Nersa, Nersu, Nepsu

Netalla on ollut lukuisa määrä lempinimiä. En edes luultavasti muista niitä kaikkia. Ja näiden nimien käyttö tosiaan vaihtelee. Tällä hetkellä aktiivisessa käytössä (ainakin minun osaltani) ovat lempinimet Neppa, Nep ja Nermari. Ja Neppari. Ja ties mitä. Älkää edes kysykö, mistä nuo ovat tulleet. En tiedä itsekään.

Mursu, Mirunen Murunen

Mirulla ei ole hervotonta lempinimilitaniaa. Aktiivisimmassa käytössä on toden totta Mursu (ja sen blogin lukijat ovat saattaneet huomata). Jaa mistäkö se tuli..? Sen kun tietäisi.

Vilkkis, Vikke, Vikkeroosi Vakkeroosi, Vilketsiip, Vikki

Vilkulla on ehtinyt olla monenlaisia lempinimiä. Ainakin olettaisin niin, vaikken kaikkia päähäni nyt saakaan. Eniten käytössä minun osaltani on Vikke. Todella feminiininen lempinimi hei...

Pimeäntaite

Happoradio - Pimeäntaite

San. Aki Tykki

on sillä naisella auto ja vapaus

ja nimettömässä vaalea raita

katuvaloissa kiiltelee katumus

päällä vieraalta tuoksuva paita

me seisomme taitteessa pimeän

me horjume mutkissa elämän

yksi hutera askel ja satu muuttuu

me seisomme taitteessa pimeän

me horjumme mutkissa elämän

yksi hatara päätös ja kaikki kaatuu

se mies taas tuli töistä aamulla

ne väsyneimmät selitykset salkussaan

voi jos se vain olis katsonut huolella

naisen silmät ois viittoneet tulevaan

me seisomme taitteessa pimeän

me horjume mutkissa elämän

yksi hutera askel ja satu muuttuu

me seisomme taitteessa pimeän

me horjumme mutkissa elämän

yksi hatara päätös ja kaikki kaatuu

siiveniskusta tsunami

puropolosta vakava virta

jalkojemme alla aina

liukas ja viettävä tie

me seisomme taitteessa pimeän

me seisomme taitteessa pimeän

me horjume mutkissa elämän

yksi hutera askel ja satu muuttuu

me seisomme taitteessa pimeän

me horjumme mutkissa elämän

yksi hatara päätös ja kaikki kaatuu

Aurinko

Jannika B - Aurinko

J. Wirtanen / H.M. Paalanen

tuli aamu

tuli ilta

alkoi pimeässä kylmä

vähän pois se sua jo vei

tuli syyskuu

tuli kohme

ja se joulu oli syytön

jo se melkein sinut vei

tuli uusi

tuli vuosi

tuli kaamos sudenaikaan

susta viimeisetkin vei

tuli talvi

tuli yksinäisyys

revontulten alla itkin

olit poissa, hei hei

aurinko, aurinko, aurinko

olit poissa, hei hei

tuli maalis

tuli kaipuu

tuli kevät mulle rintaan

kotimatkalla sä oot

tuli linnut

tuli loska

tuli muuttoautot pihaan

sinut viimein takas toi

aurinko, aurinko, aurinko

sinut viimein takas toi

tuli juhannus

tuli huuma

ja sun lämpö pysyi täällä

kunnes lehdet kellastui

tuli aamu

tuli ilta

alkoi pimeässä kylmä

olet poissa, hei hei

Asioita, joista tietää tokoinnostuksen heränneen

- Taskun pohjalta löytyy epämääräisiä murusia nameista

- Hyvältä tuoksuvia tai hajuttomia hyviä treeninameja ei taida olla olemassakaan

- Kiitos jokapäiväisten pienten treenihetkien täytyy olla tarkkana herkkujen ja ruuan määrän suhteen

- Naksuttimesta tulee todella tärkeä

- Ikinä ei löydä etsimäänsä naksutinta (ainakaan sitä parasta) ja kahdesta naksuttimesta kolmas on kai ikuisesti hukassa

- Naksuttimet saattavat löytyä milloin mistäkin, kun omistaja jättää niitä minne sattuu ajatellen, että löytää ne vielä

- Blogipostausta kirjoitettaessa iskee kumma into etsiä kadonnut kolmas naksutin ja se ihme kyllä löytyy

- Koirakirjahyllystä esiin on nostettu kirja lojuu jossain odottamassa, että se selailtaisiin loppuun

- Omistaja kiroaa aiempaa epäjohdonmukaisuuttaan ja lupaa pyhästi olla johdonmukaisempi tästä eteenpäin

- Omistaja lupaa pyhästi muistaa treenata joka päivä jotain pientä, jotta edistystä tapahtuisi edes joskus

- Bloggaava omistaja kiroaa intoaan kirjoittaa asiasta blogiin heti, kun idea tulee mieleen, koska on jo erittäin pimeää kuvien ottamista varten

- Omistaja tajuaa, ettei osaa kuitenkaan tehdä kunnollista päivittäistä treenisuunnitelmaa ja treenaa mitä mieleen juolahtaa

- Omistaja miettii, kauanko tämä innostus kestää

Mursuperjantai: kohti ääretöntä ja sen yli

Tästä se siis alkaa. Blogimme uusi sarja, joka kertoo Mirun pyrkimyksistä leikkimielisen tokoilun saralla. Välillä Mursuperjantaissa show'n saattaa tosin törkeästi varastaa blogin päätähti Netta, joka pitää omia pyrkimyksiään kunniakkaampina. Vaikka se sen Mirulta salaakin.

Totta tosiaan tänään uhmasimme säätä ja ajoimme PoKSin hallille. Kuten jo olenkin kertonut, agilityn loputtua minä ja Miru treenaamme muiden collieiden seurassa tokoa. Mitä nyt Netta tulee joskus paikallaoloa yms. harjoittelemaan ja muutenkin yritän nyt Netan kanssa treenata vähän tavoitteellisemmin. Katsotaan, mitä siitä tulee.

Tänään otimme hyppyä, koska sitä ei kamalammin tule kotona treenattua. Ja nyt talvella sen treenaaminen kotona on vähän mahdotonta. Miru ei enää tainnut muistaa hyppyä alkeiskurssilta, jonka se äitini kanssa joskus kävi.

Nakki on taikaherkku ja sitä tavoitellakseen Miru kyllä hyppäsi. Alkoi selvästi homma valjeta tälle pinaatille. Ehkä ensi viikolla jalostetaan tätä hommaa eteenpäin tai tehdään jotain muuta. Pitää vähän lähempänä miettiä, mitä halutaan tehdä.

Miru varmaan kuvailisi tätä perjantai-iltaa sanomalla: "Me mentiin autolla sinne johonkin ihmeen hallipaikkaan ja siellä toi yks sitten nosti mut häkkiin! Outoa. Otti se kyllä mut sitten pois sieltä häkistä ja kokeiltiin jotain hyppyjuttua. Ja pakkohan sitä nyt on hypätä, jos tiedossa on nakki, koska ruoka on parasta! Mutta sitten oli se ei-kiva juttu, kun mentiin lenkille. Mähän en mistään räntäkeleistä tykkää. Enkä sateest. Tai helteestä."

Ehkä ensi kerralla yritän saada postaukseen jonkin kuvankin. Kännykällähän on tunnetusti helppo napata jonkinlainen kuva. Mutta niin, ensi kertaan!

Pieniä hyviä hetkiä, jotka sä itsekin kai nyt näät

Viime vuoden agilityhetkiä niputettuna yhteen videoon.

Muutoksen tuulet puhaltavat

No niin, nyt on vuosi vaihtunut. Elämme vuotta 2015, ystävät hyvät, ja se tuo joitain pieniä muutoksia tähän blogiin. Aiemmin olen tänne kirjoittanut agilitytreeneistä ja vähän muistakin enemmän tai vähemmän säännöllisesti (agilitystä enimmäkseen säännöllisesti).

Nyt tulee poikkeus. Yleisten tokoilujen alkaessa yritän pyhästi treenata vähän useammin, enkä niistä kaikista kerroista jaksa tänne kirjoittaa. Tai ehkä muista. Eikä kukaan varmaan jaksaisi päivätolkulla lukea pelkkiä treenijuttuja, joita ainakin minä olen kirjoittanut itseäni varten muistiin. Siispä päätin, että tokotreenailuista kirjoitan "omaan muistiooni" ja vaikka kerran kuukaudessa julkaisen pienen treenitiivistelmän.

Tämä ajatus tuli sen verran myöhässä viime vuonna, ettei sitä enää agilityn suhteen kannattanut alkaa toteuttaa. Mutta tokon kanssa sitten. Jospa tulisi muutakin postattavaa tähän blogiin. Minä nimittäin tunnustan, etten itse ainakaan kovin usein jaksa treenijuttuja lukea, vaan skippaan ne.

Mitähän muuta vielä oli? Mirun tokoista aion kirjoittaa ainakin välillä. Tulisikohan blogin ohjelmistoon Mursuperjantai, jolloin olisi aika kertoa Mirun treeneistä? Ja vaatisikohan Vilkkukin oman viikonpäivänsä? Okei, ei nyt ehkä sentään. Ei tässä ole tarkoitus antaa mopon karata käsistä.

Noin muuten yritän olla ahkera bloggaaja ja keksiä postattavaa. Ideoita saa kommentoida vaikka tähän postaukseen, sillä varsin usein tammikuu on ainakin omalla kohdallani vähän hiljaisempaa aikaa bloggaamisen suhteen. Silloin ei yksinkertaisesti ole kirjoitettavaa. Ainakaan yleensä.

Vielä vuonna 2014