Ohje: koirankeksit

Päädyin tänään tekemään itse koirankeksejä. Täysin kokeilumielellä. Googlasin kyllä erilaisia reseptejä, mutta koska joitain ainesosia olisi puuttunut, päätin soveltaa ja katsoa mitä tapahtuu. Hieman piti tietysti säätää ja tuli tehtyä vähän enemmän taikinaa kuin alkuperäisellä jauhomäärällä olisi tullut, mutta tässä ohjeessa ovat nyt lopulliset määrät.

Tarvitset:

2 dl ruisjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita

3 kananmunaa

0,5 dl rypsiöljyä

Ensin sekoitetaan jauhot ja kaurahiutaleet keskenään. Sitten lisätään joukkoon kananmunat ja rypsiöljy ja sekoita. Kuvassa taikinassa ovat jo kaikki ainesosat ja taikina on valmis kaulittavaksi. Uuni laitetaan kuumenemaan 200 Celsius-asteeseen.

Sitten on kaulitsemisen vuoro. Taikina kaulitaan tasaiseksi. Tein itse niin, että aluksi kaulitsin puolet. Keksit tein piparimuotilla. Aivan kuten pipareita leivottaessa, kannattaa tässäkin käyttää jauhoja apuna, sillä taikina tahtoo jäädä kiinni kaulimeen. Taikinasta jääneet jämät kaulitaan luonnollisesti niin monta kertaa kuin on tarpeen, ettei taikinaa mene hukkaan.

Keksien annetaan olla uunissa 10-15 minuuttia. Uunissaoloaika riippuu siitä, miten paksuja keksit ovat. Annoin ensimmäisen pellillisen (vähän ohuempia) olla uunissa yhteensä 12 minuuttia ja paksummat keksit olivat uunissa 15 minuuttia. Kannattaa tarkkailla paistumista, jotta keksit eivät vahingossa jää uuniin liian pitkäksi aikaa. Kekseistä on tarkoitus tulla sopivan rapeita. 

Omat keksini olisivat ehkä voineet olla uunissa vähän kauemminkin, mutta minun mielest'no ne olivat jo ihan tarpeeksi rapeita. Kun keksit tulevat uunista, niiden annetaan jäähtyä rauhassa. Yllä olevassa kuvassa ovat ensimmäisen satsin keksit uunista tulleina ja alla olevassa kuvassa kaikki keksit ovat lautasella (paitsi haamukeksi, koska Miru leipomisvaiheessa sieppasi yhden keksin, kun uunipelti oli tuolilla...).

Keksien jäähdyttyä koirat saivat koemaistiaiset. Hyvin näytti kelpaavan ilman lihalientäkin. Jossain ohjeissa nimittäin luki lihaliemi, mutta huomasin kaapissa olevien lihaliemikuutioiden olevan voimakassuolaisia, niin en niitä viitsinyt sitten käyttää. Alla vasemmassa kuvassa on kaksi keksiä murrettuna palasiin ja oikealla olevassa kuvassa keksit purkeissa. En ihan mene takuuseen noiden purkkien ilmatiiviydestä, joten ensi kerralla ehkä kannattaa tehdä pienempi erä. 

Näitä keksejä päädyin tekemään siksi, että en oikein tykkää käyttää kotitreeneissä niitä nameja, joiden haju tuntuu jäävän sormiin kiinni. Yleensä meillä on Citymarketista ostettuja Best Friendin keksejä, mutta niistä parhaat ovat välillä lopussa (niitä on irtomyynnissä eli pussillisen keksejä saa tiettyyn hintaan). Niitä keksejä on myös usein taskussa lenkillä (paitsi nyt, kun ne ovat loppuneet), eli viljaisia keksejä ei ylettömissä määrin syötetä, kun ne Best Friendin keksitkin laitetaan pieniin paloihin. Niin kuin nämäkin on tarkoitus laittaa.