Tänäänkin kävimme Mirun kanssa hallilla tokotreeneissä. Onni on halli, vaikka vähän sielläkin meinasi palella. Neiti Mursu meni häkkiin ongelmitta nakinpalan perässä (yritin aluksi laittaa sen hihnan kiinni sellaiseen betonijutun päässä olevaan tankoon, mutta ei siitä mitään tullut).
Tehtiin yllättäen taas hyppyä. Siitä Miru suoriutui varsin mallikkaasti, vaikka se ei aina olisi malttanut odottaakaan. Taisin laittaa yhden lankun verran lisää korkeutta edelliseen treenikertaan verrattuna. Ei siinäkään ongelmaa. Ja mikä parasta, Miru ei kertaakaan kiertänyt hyppyä!
Mirustahan alkaa kuoriutua innokas treenischollie! Ja lelu kelpaa loppupalkaksi varsin hyvin nakkien jälkeenkin. Siis... Onko minulla oikeasti koulutettavanani koira, jolle lelu voi riittää palkaksi?! Nähtävästi... Vaikka ei se Mirun kohdalla mikään ihme ole.
Myös luoksetulossa otettiin lelu loppupalkaksi. Ja taas pari kertaa meinasi Mursuli olla malttamaton, mutta muuten meni hyvin. Jos siis lasketaan tämä meidän tokohömppäily eikä oleteta kauniita perusasentoja. Mutta kotona Miru tekikin kivat perusasennot. Taitaa olla sama kuin Netalle, että liialliseksi menevä into vaikuttaa suoritukseen. Vaan eihän Mirun kanssa olekaan niin tarkkaa tuo treenaaminen.
Vähän kävi mielessä, että jos kaikki ei viitisen vuotta sitten olisi mennyt niin kuin meni, en olisi tänäänkään ollut treeneissä. Ehkä. Koska jos Piri olisi vielä elossa, ei meillä olisi Mirua. Joillain asioilla on pakko olla oma tarkoituksensa. Koskaan ei saada tietää, millä tavalla Piri olisi vanhemmiten harmaantunut tai mitä mieltä se olisi muista collieista. Ei koskaan. Mutta jossittelu on turhaa.
Tehtiin yllättäen taas hyppyä. Siitä Miru suoriutui varsin mallikkaasti, vaikka se ei aina olisi malttanut odottaakaan. Taisin laittaa yhden lankun verran lisää korkeutta edelliseen treenikertaan verrattuna. Ei siinäkään ongelmaa. Ja mikä parasta, Miru ei kertaakaan kiertänyt hyppyä!
Mirustahan alkaa kuoriutua innokas treenischollie! Ja lelu kelpaa loppupalkaksi varsin hyvin nakkien jälkeenkin. Siis... Onko minulla oikeasti koulutettavanani koira, jolle lelu voi riittää palkaksi?! Nähtävästi... Vaikka ei se Mirun kohdalla mikään ihme ole.
Myös luoksetulossa otettiin lelu loppupalkaksi. Ja taas pari kertaa meinasi Mursuli olla malttamaton, mutta muuten meni hyvin. Jos siis lasketaan tämä meidän tokohömppäily eikä oleteta kauniita perusasentoja. Mutta kotona Miru tekikin kivat perusasennot. Taitaa olla sama kuin Netalle, että liialliseksi menevä into vaikuttaa suoritukseen. Vaan eihän Mirun kanssa olekaan niin tarkkaa tuo treenaaminen.
Vähän kävi mielessä, että jos kaikki ei viitisen vuotta sitten olisi mennyt niin kuin meni, en olisi tänäänkään ollut treeneissä. Ehkä. Koska jos Piri olisi vielä elossa, ei meillä olisi Mirua. Joillain asioilla on pakko olla oma tarkoituksensa. Koskaan ei saada tietää, millä tavalla Piri olisi vanhemmiten harmaantunut tai mitä mieltä se olisi muista collieista. Ei koskaan. Mutta jossittelu on turhaa.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti