Kerta se on ensimmäinenkin

Tänään Netta pääsi käymään Heli Kapanen-Lappalaisen hierottavana. Aluksi koko juttu oli Netasta vähän epäilyttävä, mutta nameilla ja rapsutteluilla se saatiin vähitellen vakuuttumaan. Niin Neppari näyttikin nauttivan hieronnasta, kunhan sai totuttautua tilanteeseen. Hyvä Netunen! 

Etuosassa ei ole mitään ihmeempiä, ristiselässä ja takareisissä oli muistaakseni jotain ja niin sovittiin ensi viikolle vielä uusi käynti, jotta ne jutut saadaan selvitettyä sieltäkin. Kun palattiin kotiin, Netta rauhoittuikin melko pian nukkumaan tyytyväisin mielin.

Väysynyt shetlantilainen kotisohvalla

Postausehdotuksia otetaan vastaan, sillä oma mielikuvitus ei näin kuuntelukokeiden alla kovaa laukkaa. Yksi videopostaus pitäisi tosin ladata, mutta katsotaan nyt, milloin sen jaksan lisätä. Laiskuutta vain...

Netan salatut elämät: jakso 7

Treeniä tai jotain sinnepäin

Netta pääsi vielä tänäänkin Mirua tuuraamaan. Treenailtiin lähinnä vähän koiratanssiin vaadittavia temppuja (tai siis niitä, joita itse olen ajatellut ohjelmaan ottaa) sekä ryhmässä paikallaolo ja pujottelutreeni (seuraamisharjoituksena). Ja vähän näyttelytreeniä loppuun. Ihana voida mennä joskus kovempaakin vauhtia.

Pam menee jo hyvin jopa häiriössä. Pujotteluun ja esineen kiertämiseen vaaditaan lisää treeniä. Kuin myös miljoonaan muuhun asiaan. Kun vain jaksaisi keskittyä, hiiskutin koulu ja kirjoitukset, jotka myös ovat paljon mielessä.

Ei nyt ollut meidän osaltamitenkään superhuippumahtavat treenit. Toki omat ajatukset olivat varmasti vähän vielä koulussa ja jotenkin tuntui, ettei löytynyt punaista lankaa. Huomattiinpa taas, että Netta ottaa häiriötä, kun hallissa haukkuu joku ja ääni tietenkin kaikuu. Lisää häiriötreeniä siis. 

Agilitynkin suhteen oma motivaatio on ihan hakusessa. Ei nyt olla pariin viikkoon käyty treeneissä. Vapaavuorollakin ollaan käyty vain kerran. Pitäisi ottaa aikaa keppien treenaamiseen ja opetella ohjaamaan noin yleensä paremmin ilman hirvittävää sähellystä.

Ohje: lihapullat treeninameiksi

Tässä ohje lihapullien tekoon.

Alkuperäinen ohje on Kattilalaakso Ruokablogin ohje uunilihapulliin, sitä on vain vähän sovellettu.

Tarvitset:

750 g jauhelihaa

1 kananmuna

1,5 dl korppujauhoja

1,5 dl vettä

Meillä on toistaiseksi ollut vain Snellmanin jauhelihaa tähän tarkoitukseen, mutta ns. koirille tarkoitettu jauheliha on käsittääkseni halvempaa. Eri asia sitten mistä sitä saa, en vielä ole ehtinyt ottaa selvää kuin Kennelrehun vaihtoehdoista.

Tee näin:

1) Vedessä turvonneet korppujauhot sekä kananmuna (jonka vahingossa laitoin kulhoon ennen kuvan ottamista)
2. Valmiiksi vaivattu taikina 3) Lihapullat pellillä odottamassa uuniin pääsyä 4) Kokeilin myös, mitä ns. kuutioista tulisi

Lauta kulhoon vesi ja korppujauhot. Anna korppujauhojen turvota vedessä hetken verran. Lisää seuraavaksi kananmuna sekä jauheliha ja vaivaa taikina valmiiksi.

1) Lihapullaprojekti on Netasta aina mielenkiintoinen 2) Valmiita lihapullia. Paistamisen aikana leivinpaperille on levinnyt rasvaa. 3) Kuutiolihapullat ovat nyt muodoltaan pyöreämpiä 4) Lihapullat pusseissa odottamassa viimeisiä vaiheita

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja ota uunipelti ja leivinpaperia (tai kaksi peltiä, kuten meidän tapauksessamme, mutta meidän uunimme ei olekaan isoimmasta päästä). Pyörittele taikinasta mieluisan kokoisia lihapullia ja laita ne pellille leivinpaperin päälle. Kun uuni on riittävän lämmin, laita pelti uuniin ja anna sen olla siellä noin 20 minuutin ajan.

Tämän jälkeen anna lihapullien jäähtyä pellillä. Kun lihapullat ovat jäähtyneet, voit laittaa ne pusseihin tai pakasterasioihin, ellet käytä kaikkia heti. Annoin itse pullien olla pusseissa kuvan mukaisesti hetken ennen kuin suljin pussit ja kiikutin ne pakastimeen. Jääkaappikin käy, jos pullat käytetään melko pian.

Edellisellä kerralla laitoin reippaasti kaikki lihapullat samaan pakasterasiaan (muovinen jäätelörasia). Ei siinä muuten mitään, mutta niiden irrottaminen toisistaan voi olla kiinnostavaa, jos ei kaikkia halua sulattaa. Siksi päädyin nyt pusseihin, jotka on helpompi ottaa pakkasesta sulamaan.

Viimeinen vinkki:

Valmiit lihapullat on helppo paloitella veitsellä tai miksei sorminkin. Ainakin Netan kokoiselle koiralle lihapullat itsessään ovat turhan isoja, enkä ole jaksanut varta vasten tehdä minikokoisia herkkuja. Lihapullataikinasta on myös moneksi, jos haluaa tehdä vaikkapa jauhelihapihvityyppisiä herkkuja. 

Järki lyö tunnetta turpaan

Pentukuume on piinannut minua aina silloin tällöin. Olen kuitannut asian mielessäni huomauttamalla itselleni, että korkeintaan parin vuoden päästä, kun asun omillani. Kun olen ensin asunut jonkin aikaa Netan kanssa ja tiedän, millaista elämä on yhdenkin koiran kanssa. Kuulostaapa helpolta.

Tässä kuussa kuitenkin tajusin jotain olennaista asiaan liittyen. Jos kaikki menee hyvin, pääsen ensi vuonna opiskelemaan haluamaani paikkaan jonnekin päin Suomea. Haluamiini opintoihin taas sisältyy ilmeisesti tietyn pituinen jakso ulkomailla opiskelua.

Aiemmin en jaksanut miettiä, missä vaiheessa opintoja kyseinen jakso olisi. Kuulemma se on toisena tai kolmantena opintovuotena. Ei myöhemmin. Netta voi mennä silloin vanhemmilleni hoitoon ja niin voisi toinen koira, jos minulla sellainen silloin olisi, mutta se olisi hyvin nuori.

Tajusin, ettei minun kannata ottaa pentua ennen kuin kyseinen ulkomailla oleilu on ohi. Olisiko minun järkeä ottaa pentua ja viedä se Netan kanssa hoitoon, vaikka se ei siinä vaiheessa pentupentu olisikaan, vaan varmaan vuoden ikäinen? Sillä pennun ikäisen pennun hoitoon vieminen siksi aikaa ei kuulostaisi minulle sopivalta vaihtoehdolta.

Jos opintojen kanssa käy hyvin, pennun ottaminen olisi mahdollista aikaisintaan siinä 2017-2018 kieppeillä. Muutama vuosi lisää odottelua. Mutta olisi sen arvoista. En nimittäin halua tehdä asian suhteen liian hätiköityjä päätöksiä.

Ja jos kaikki edelleen menisi putkeen, Netalla olisi ikää ainakin seitsemän vuotta kun pentu tulisi. Tai kahdeksan. Veteraani tai melkein veteraani ainakin iän kertovan numeron puolesta. Miten se suhtautuisi pentuun? Ei kai pentu vaikuttaisi sen elämään negatiivisesti? En tosin usko, että Netasta koskaan tulee täysin hillityn hallittua mummokoiraa. Varmasti se säilyttää aina pilkkeen silmäkulmassaan.

Koirien kanssa on vain sellainen pikkujuttu, ettei koskaan tietenkään voi tietää, mitä tapahtuu. Eikä minkään muunkaan jutun suhteen, mutta mutta. Koiraharrastus vetää kuitenkin puoleensa ja jos odottaisin pennun ottamisessa niin pitkään, että Netta saisi elää vanhuutensa ilman sitä, voisi mennä kauan. Entä jos koira eläisikin kahdeksanvuotiaasta vielä kahdeksan vuotta lisää ja täyttäisi 16? Olisi aika pitkä aika odottaa.

Enempää en halua ahdistaa itseäni ajattelemalla ikäasiaa. En halua vielä ajatella sitä, milloin omalla koiralla on aika täynnä. Kolikolla vain sattuu olemaan kaksi puolta ja pitää valita kahdesta pahasta pienempi paha. Uskoisin kuitenkin, että pennusta voisi olla Netalle myös seuraa. Vilkkukin piristi Suskua jonkin verran.

Harrastamispuoli, niinpä niin. Tuntuisi oudolta vetäytyä harrastusmaailmasta kokonaan pentua odotellessa. Optimistisesti ajateltuna olisi kiva, jos olisi yksikin koira, jonka kanssa voisi harrastaa. Kahden koiran kanssa voisivat jo mätsäritkin mennä mielenkiintoisiksi.

Ei tämä ainakaan turhalla vatvomisella selviä ja koulutuspuolen ynnä muun takia olen kallistunut siihen, että odotan muutaman vuoden lisää. Toimittakoon Netta harrastuskoiran virkaa (mahtavan perheenjäsenen roolin sivussa), sillä on vielä aikaa.

"Järki lyö tunnetta turpaan", lauletaan Haloo Helsingin Carpe Diem -biisissä. Kyseinen lausahdus kuvaa tilannetta erinomaisesti. Vaikka kuinka tekisi mieli yrittää saada pentu mahdollisimman nopeasti, täytyy joskus pelata järjellään ja ajatella.

Totta kai tilannetta katsotaan uudestaan silloin, kun sen aika on. En minä pentua vielä silloin ota, jos tilanne on aivan mahdoton. Koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu, mutten silti usko, että alustavista suunnitelmista ja haaveista olisi suurta haittaakaan. 

Treenaillen!

Mirun kohtutulehduksen vuoksi Netta pääsi collieiden tokotreeneihin. Ihan aluksi suunnattiin peilin eteen treenailemaan jalkojen välissä pujottelua, sillä sitä on mahdotonta treenata peilin edessä kotona, koska ei ole peiliä, jonka edessä olisi tilaa. Näin sai itse pidettyä paremmin selän suorana ja näki samalla, mitä koira teki. Hyvinhän se meni muutamia pieniä kämmejä lukuun ottamatta. Samaa kokeiltiin myös niin, että minä peruutin. Tähän toiseen suuntaan pujotteluun kehitin käskyn, jonka unohdin.. Olisikohan ollut "Nurin!" tmv.

Lisäksi Netta sai iloitella vähän joululahjapallollaan. Pam-temppuakin tehtiin koiratanssia ajatellen. Maahanmenotkin menivät ihan kivasti, Netta vain meinasi turhautua ja mennä ylikierroksille. Silloinhan se tarjoaa jotain ihan muuta, kuin mitä pitäisi tehdä. Treenattiin myös kohteen (ämpäri) kiertämistä. Kierrä-käskyllä Netta kiertää kohteen vastapäivään ja lähetän sen oikealla kädellä. Netta irtosi jo kivasti kiertämään. Vasemmalla kädellä lähettäessäkin lähti samaan suuntaan, joten sitä pitää harjoitella vielä lyhyemmällä etäisyydellä ja siihen tulee käsky "Pyörrä!". 

Sittenpä oli paikallaolo ihan kunnon rivissä. Kävin aina välillä palkkaamassa. Voi Nepunen, siellä se nätisti makasi paikallaan (vinoon rojahtaneena, perusasennossa ei takuulla ollut niin vinossa.. tai sitten muistan väärin, mutta makuulla ainakin etutassut olivat vinossa) ja vain yhdessä vaiheessa vähän liikutti etutassujaan. Jotain se on oikeasti oppinut.

Siinäpä oli treenattaviakin. Katsotaan nyt, miten pitkään Netta tuuraa Mirua. Ainakin tulee jotain treenattua oikeasti, eikä vain satunnaisia pätkiä kotona. Ne kun eivät meidän kohdalla usein johda mihinkään...

Children Of Frost

Indica - Children Of Frost

san. Jonsu & Rory Winston

Hear the night toll in my breath

The cold lights dance overhead

Here the lake stares with dark eyes

Trees are their lashes of ice

See the star's glare float upstream

Shedding its skin with dead leaves

Seems like the sky's falling up

The wind wraps itself with my lungs

The sea that we saw was a desert of snowfall

The children of frost marched into the deadly dawn

In their great awe they found an old seesaw

And as they got on, the season of dark had gone

Dream with the nomads of light

Their dogs and their gods are all blind

Sing as white pours from dark veins

Bless all the earth that it paints

The sea that we saw was a desert of snowfall

The children of frost marched into the deadly dawn

In their great awe they found an old seesaw

And as they sat down, the season of dark had come

In our great awe we found an old seesaw

And as we sat down, our season had come

The sea that we saw was a desert of snowfall

The children of frost are wrapped in the dawn

At the great cost we found an old seesaw

And as we sat down, a new season had come

The sea that we saw was a desert of snowfall

My children of frost march on and greet the dawn

http://aniline.kuvat.fi/kuvat/Netta/2014/Tammikuu/

Herkkuvaraston esittely

Kuvattu joulukuussa 2013.

Mikään ei tuu ilmaiseksi, sanotaan

Elin ja harrastin pitkään Netan kanssa ajatellen, kuinka helppo koira Netta onkaan. Koira, jolla ei ole kummempia ongelmia. Koira, joka tykkää ruuasta. Koira, joka ei tarjoa suurempia haasteita. Perushelppo koira, hyvä tapaus ensimmäiseksi koiraksi. Mutta mikä on totuus?

On totta, ettei Netta ole vaikeimmasta päästä, mutta omat haasteensa siinäkin on. Netta on varautunut vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan. Tilanne olisi tosin luultavasti pahempi, jos emme olisi käyneet näinä vuosina yhdessäkään mätsärissä tai koiratapahtumassa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Netta ei hössötä vieraissa paikoissa. Se ei läähätä. Se pakenee tilannetta ryhtymällä nukkumaan. Tämä on nähty mätsäreissäkin. Toisaalta Netta on myös esimerkiksi mummolassa suhteellisen tarkkana siitä, että tietää, missä minä olen. 

Sitten paineistuminen ja haistelu. Miljoona kertaa läpi puitu aihe. Mitäs on koira, joka reagoi omistajansa jännitykseen alkamalla haistella. Muuttumalla haahuilevaksi otukseksi, johon on vaikea saada kunnollista kontaktia. Miten tätä sitten lähdetään purkamaan, kun ei treenitilanteeseen saa samaa jännitettä kuin mölleihin?

Haukkumisprobleema taas on asia, jota moni ei varmaan Netasta uskoisi. Nettahan odottaa hallilla häkissä vuoroaan niin nätisti hiljaa, mutta kotona tilanne on toinen. Auta armias, jos tulee vieraita ja muut alkavat haukkua. Netta jatkaa jatkamistaan ja pöhähtelee, vaikka muut olisivat jo hiljentyneet. Just joo. Sama juttu samojen vieraiden kohdalla joka kerta.

Myös komennushaukkua kuullaan usein vain kotona. Tätä tapahtuu muun muassa temppuja harjoitellessa, kun Netta menee ylikierroksille. Silloin ei enää temppujen tekeminen huvita, kun pitäisi muka saada namia. Sinällään huvittavaa, sillä vieraissa paikoissa Netta menee harvemmin ylikierroksille oli palkkana mitä hyvänsä. Pam-temppu taitaa olla ainoa, joka saa pääsääntöisesti Netan haukahtamaan paikassa kuin paikassa.

Palkkaamisasiaa on myös puitu. Supernamit eli lihapullat kelpaavat ja tuovat kunnolla intoa, seuraavissa hakutreeneissä kokeillaan kissanruokaa. Leluista ja leikkimisestä Netalla ei ole samanlaista käsitystä kuin muilla. Minun kanssa leikkiessäni lelua hutkitaan tassuilla, mutta kaikkein parasta on lelun natustelu.

Kun päästiin erinäisten hankaluuksien makuun, mennään nyt suoraan tokon kautta noutoon. Olen huvin vuoksi parin vuoden takaisen koirien uimakoulun jälkeen yrittänyt opettaa Netalle noutoa. Lähinnä leluilla ja hyvin harvoin kapulalla. Leluja Netta kyllä välillä kantaa, mutta sitten se heittää ne. Kapulan se vain nostaa ja pudottaa. Kapulassa Nettaa selvästi ällöttää, kun kapula ei ole pehmeä. Ja Netta ei myöskään halua ottaa vaikkapa antamaani lelua yleensä suoraan suuhun.

Uintiopetuksessa on omat haasteensa. Heti joutuessaan uintisyvyydelle Netta ui rantaan. Tämä saadaan varmasti ratkottua ahkeralla uintiopetuksella, mutta veden lämpötila kesällä vaikuttaa. Kuin myös mahdollisuudet mennä koiraa uittamaan.

Helppo koira, jossa on omat haasteelliset puolensa. Mutta niin kai jokaisessa on. Oikeasti tosi helppo voisi olla jo tylsä. Ei Nettakaan anna mitään ilmaiseksi. Mutta silti se on omalla tavallaan maailman paras.

Asioita, jotka koiranomistaja ymmärtää

Pitkään mielessä ollut idea, jonka sain vihdoin toteutettua. Katsotaan, tuleeko näitä jatkossa lisää!

Pystyt etenemään yllättävän nopeasti talon toiselta puolelta ulko-ovelle päästämään koirasi ulos...

...ja kun koirasi alkaa kakoa ennen oksentamista, olet hetkessä ovella.

Tiedät, että koirankarvat eivät tunnu millään lähtevän mustista vaatteista...
...ja tiedät myös, ettei ehkä kannattaisi ehdoin tahdoin hankkia sellaisia vaatteita.

Osallistuessasi Facebookissa keskusteluun käytät vahingossa monikkomuotoa, vaikka puhuisit vain itsestäsi...
...ja koirat pyörivät koko ajan mielessäsi.

Kyllästytät kaikki muut ihmiset koirajutuillasi...
...ja ohjelmasi koostuu pääosin koirajutuista.