Huhhuh, johan tässä on Netallakin vierähtänyt tovi Vantaa-elämää. Mitä postauksiin tulee, niin täällä saa käydä heittämässä kysymyksiä. Yleinen bloggaamisinto on kovasti ollut kateissa varsinkin kun ei ole mitään mistä kirjoittaa. Treenaamassa emme ole käyneet vielä kertaakaan, koska ei ole huvittanut. Ja jos ei huvita, ei silloin myöskään treenata väkisin. Onhan tässä aikaa vaikka kuinka.
Jaloja suunnitelmiahan voisi kehitellä vaikka kuinka, mutta toteuttaminen voi olla toinen asia. Olen kyllä ensi vuodelle katsonut rally-tokokisoja. Eiköhän me siihen mennessä saada jotain aikaan. Ja keväällä haluaisin Mirun Liperin kisoihin ja vielä myöhemmin jonnekin muihin kisoihin. Josko sekin sitten saisi koulutustunnuksen...
Sorruin eilen Mustin ja Mirrin tarjouksiin ja ostin uuden ohuen Rukan hihnan. Ja kuivattuja poron kylkiluita, joskaan en eivät olleet tarjouksessa. Syyskuun puolella taas tilasin Netalle Peten koiratarvikkeesta Kongin ja siihen täyttötahnaa. Nyt alkaa olla oikeat härpäkkeet. Perinteiset puruluut kun eivät Netasta ole selvästikään niin kiinnostavia. Ainakaan silloin kun omistaja ei ole kotona. Ja omistajan kotona ollessahan niitä voi jemmata sänkyyn.
Nytpä on sitten aika kysymyspostauksen. Kysymyksiä saa laittaa kommentteihin ja vastaan kunhan kysymyksiä on kertynyt sen verran, että saa aikaan järkevän vastauspostauksen. Myös postausideoita otetaan vastaan.
Sunnuntaina Netta on toden totta ollut täällä Vantaalla jo kahden viikon ajan. Sopeutumisesta aion kirjoittaa myöhemmin, kun aikaa on kulunut enemmän, sillä tuntuisi vähän hassulta kirjoittaa siitä vasta vajaan kahden viikon jälkeen. Mutta joskus postaus on kuitenkin tulossa, sillä ainakin itse pidän sitä kiinnostavana aiheena.
Koirarintamalla ei ole tapahtunut mitään erityistä. Olen ehtinyt kuvata Nettaa jonkin verran. Lenkkireittejä pitäisi kartoittaa lisää. Treenanneet emme ole muuta kuin yhden hyvin lyhyen minitreenin verran, mutta eiköhän viikonloppuna taas löydy treeni-intoa. Viikolla ei oikeastaan muista edes ajatella koko asiaa. Eikä meillä onneksi ole mitään kiirettä minnekään.
Viime viikonloppuna matkustettiin oikein urakalla paikallisjunalla. Lauantaina kävin Netan kanssa Helsingin puolelta (hassua edes mainita se noin, kun käyn sattuneesta syystä joka tapauksessa viitenä päivänä viikossa Helsingissä) ja käytiin siellä kaverini kanssa merenrannassa. Sunnuntaina oli taas Final Fantasy's -lenkki, jonne Netta pääsi valecollieta leikkimään ja jonne saimme myös kyytiapua.
Siinä kaikki tältä erää. Mitään superkiinnostavaa ei tosin ole tapahtunut - ja missä välissä olisi ehtinytkään tapahtua. Saas nähdä, pitäisikö tässä ajan kuluksi laittaa pystyyn jonkinlainen kysymyspostaus, että saisi elämää tänne blogin puolellekin.
Tänään se sitten tapahtui. Netta saapui Etelä-Suomea valloittamaan. Junamatka Joensuusta Helsinkiin sujui mallikkaasti, samoin matka paikallisjunalla päärautatieasemalta oikealle asemallemme. On se vaan hyvä matkakoira. Hissikäyttäytymisessäkään ei ole moitittavaa. Ja Nettahan ei ennen tätä päivää ole hississä ollut. Nyt ei auta kuin jäädä katsomaan, miten sopeutuminen käynnistyy.
Kävimme eilen Lykynlammella Axun kanssa ja vanha kamerakin pääsi ulos, koska varsinainen kamera oli Vantaalla.
Hei vaan ja terveisiä Vantaalta, jossa kulutettuna aikana edellinenkin postaus on julkaistu. Olen asunut täällä melkein kaksi viikkoa ja alkuperäisistä suunnitelmista poiketen Netan hakeminen ei menekään lokakuun puolelle, vaan tapahtuu pikapuoliin. Harrastusmahdollisuuksia sun muita pitää siis jossain vaiheessa alkaa kartoittaa, vaikka mitään kiirettähän ei ole.
Mutta menkäämme taas asiaan. Asia on niin kuin otsikossa ja viimeisimmässä rally-tokokisapostauksessa on ilmaistu. Netan seuraava tavoite on koulutustunnus rally-tokon avoimesta luokasta. Tämähän menee luokkaan ensi vuoden tavoitteet, mutta ei se mitään. Nyt onkin aika kurkistaa, mitä ihmettä siellä avoimessa luokassa tapahtuu ja mitä uutta on edessä.
Houkutus
Tämä vaatii luultavasti eniten treeniä. Pitää kaivaa kaikki mahdollinen ja mahdoton harjoitusten kohteeksi, jotta tästä ei tule kisoissa kompastuskiveämme. Neiti Herkkusuuta kun taatusti miellyttää pelkkä haju, vaikkei kisoissa koira käsittääkseni voikaan mitään syömään päästä.
Käännökset
Näitä pitää varmasti hioa ja paremmalla ajalla vielä lukea ajatuksen kanssa suoritusohjeet läpi. Sekä yrittää löytää aiheeseen liittyviä videoita. Näiden kylttien kohdalla ohjaaja on varmaan suurin ongelma, ei niinkään koira.
Eteentulot
Perusasennosta eteentuloja onkin jo harjoiteltu, joten harjoittelu jatkukoon. Viimeistään tässä vaiheessa alkaa olla syyä olla tarkka siitä, ettei arvon sheltti yritä istahtaa eteeni vinoon. Riittääpähän pohdittavaa.
Muut Hyppy, juoksua olettaisi olevan ei-niin-vaikeasti suoritettava kyltti. Istu, askel oikealle, istu vaatii ehdottomasti suuremman luokan harjoittelua. Istu, maahan, istu ei pitäisi olla vaikea. Istu, seiso, kierrä koiran ympäri tulee aiheuttamaan päänvaivaa tuon istumisosuuden takia. Pyörähdys taas lienee olevan opetettavissa.
Eilen illalla (tai oikeastaan yöllä) tulin bussilla Joensuuhun ja tänään vuorossa oli PoKSin rally-tokokilpailu. Ennakkotiedoista poiketen Miru olikin toiseksi viimeinen, mutta Netta oli kuitenkin ryhmän ensimmäinen koira. Onneksi mukana oli pätevä koiranaulakko eli kaverini.
Tuomari oli Minna Hillebrand. Rata oli mukava ja aika simppeli. Näin jälkikäteen ajateltuna kahden koiran kanssa kisaaminen samassa luokassa saattoi osaltaan aiheuttaa vähän vaikeuksia ohjaajalle (lähinnä Mirun kohdalla liian lyhyet apuaskeleet eteentuloissa), vaikka yritinkin rataantutustumisessa ajatella molempia koiria (ehdin kaksi kertaa käydä radan läpi, joten toisella kerralla yritin ajatella Nettaa ja Mirua). Ei kai siinä muuten olisikaan mitään, mutta soopeleilla on jonkin verran eroa koossa.
Netalta lähti ensimmäisellä kyltillä (istu, maahan, kierrä koiran ympäri) yksi piste (kommentteina puutteellinen yhteistyö, erittäin vino asento ja epätarkasti suoritettu liike sekä muistutus selkeästä pysähtymisestä kierroksen lopusta). Muuten pistevähennyksiä tuli lähinnä puutteellisesta yhteistyöstä, paitsi kahdeksannella kyltillä (koira eteen, vasemmalta sivulle) epätarkasti suoritettu tehtävä ja viidennen ja seitsemännen kyltin (270 astetta vasempaan) kohdalla oli lisäksi maininta erittäin vinosta asennosta. Kokonaisvaikutelmasta lähti kaksi pistettä pois.
Hajujen viemää oli tosiaan tämä homma... Tiedä mikä tässä hallissa sitten on, kun tuppaa hajujen viemää olemaan. Saatiin myös ihastella Netan ah-niin-kaunista ääntä. Pisteitä haalimme kuitenkin 80, mikä merkitsi koulutustunnusta! Tuomarin kommenttina arvostelulapussa on "Osaamista kyllä on, mutta hajut vievät tänään nenän. Haukkumisesta pientä vähennystä."
Miru pääsi kisaamaan virallisesti ensimmäistä kertaa elämässään. Arvon collie pääsi siis ennen rataantutustumista mitattavaksi. Kyseinen toimenpide ei Mirua paljoa hetkauttanut, eikä se kiinnittänyt mitään huomiota sirun tarkastukseen.
Etukäteen olin pohtinut ensimmäistä kylttiä, että mitäs jos Miru ylittää lähtölinjan ennen lupaa (ennen kuin olen saanut sen vierelleni), mutta niin ei käynyt. Miru kyllä kiersi kerran minut, mutta muuten mitään ei tapahtunut. Ensimmäiseltä kyltiltä (istu, maahan, kierrä koiran ympäri) lähti kymmenen pistettä (epätarkasti suoritettu tehtävä), kun Miru kiersi minut. Onko edes hieman vahva tuo takaa kiertäen sivulle tuleminen..? Sama virhe toistui myös neljännellä kyltillä (koira eteen, 1, 2, 3 askelta peruuttaen), minkä lisäksi on merkintä epätarkoista askeleista.
Seitsemännellä kyltillä (270 astetta vasempaan) oli merkintä erittäin vinosta asennosta ja kahdeksannella kyltillä (koira eteen, vasemmalta sivulle) lähti kolme pistettä uusimisesta. Siinä tuli vähän sähläämistä. Miru kävi maassa ja kiersi takaani, joten päätin uusia. Ja onneksi uusinkin. Kymmenennellä kyltillä (pujottelu edestakaisin) lähti piste kontrollin puutteesta ja yhdennellätoista kyltillä (koira eteen, oikealta sivulle, istu) erittäin vinosta asennosta. Onnistuttiin haalimaan hyväksytty tulos 74 pisteellä. Kommentteja-kohdassa luki "Rauhallinen tahti alusta loppuun :)".
Tavoitteet siis saavutettiin. Molemmille nimittäin halusin hyväksytyn tuloksen saada. Miru ei koheltanut päättömästi, vaan oli ihan iloinen. Ohjaajan kämmeistä molempien koirien radoilla voisikin kirjoittaa listan.. On se kumma, kun jännitys saa aivot toimimaan huonommin. Ennen liikkeen uusimista (Mirun kanssa siis) tuijotin hetken Mirua, mutta onneksi osasin toimia järkevästi. Haha.
RTK1 Milennas Annetta. Netan ensimmäinen titteli tai mikä onkaan. Ja vielä lajissa, jossa en viime vuonna ajatellut kisaavani. Nyt onkin sitten hyvä pitää vähän taukoa (kunnes Nettakin tulee etelään) ja alkaa suunnitella avoimen luokan korkkausta (ja luonnollisesti treenata avoimen luokan kylttejä). Ensi vuoden tavoite onkin sitten varmaan RTK2.
RTK1 Milennas Annetta
Saatiin vielä vähän myöhemmin Lotta-bedlingtoninterrieri lenkkiseuraksi ja Lotan omistaja Netan koulutustunnuksen kunniaksi leivottua kakkua syömään. Saatiin koirista mukava yhteiskuva. Hauska muuten, että Miru antaa Lotan läpsiä kuonoaan tassulla. Kovin moni koira ei samaa saisi tehdä ilman, että ruhtinatar Mursu ilmoittaisi sen olevan täysin epäsopivaa.
Tänään vuorossa olivat vuoden ensimmäiset ei-lähikisat. Toisin sanoen suuntasimme Lieksaan seuranamme Mandi-bolognese omistajineen. Ratoja ykkösille oli tarjolla kaksi ja se oli ehdottoman sopiva määrä. Oli nimittäin erittäin lämmintä. Kuumaa, sanoisinko.
A-radalla kepit aiheuttivat vähän hämminkiä. Tästä kaksi kieltoa. Yhdeltä hypyltä putosi rima. Keinu taas oli Netasta vähän jännä, samoin puomi, mutta suostuipa se menemään molemmat kuitenkin. Kun Netta ennen puomia alkoi haistella, piti tokaista sille, että ei nyt kuule jäädä haistelemaan. Tältä radalta saatiin tietysti hylätty.
B-radalla puomi ja keinu olivat myös Netasta kovin epäilyttävät. Muuten ei erikoisempaa sanottavaa. Tältä radalta kymmenen virhepistettä ja 9,44 sekuntia yliaikaa. Sijoituttiin ensimmäisiksi (toinen medikoira ei tainnut tehdä tulosta).
Siinäpä se! Ei tässä ole oikein mitään rakentavaa sanottavaa, sillä minun pitää nyt alkaa pakata.
Tänään oli meidän viimeisten collietreenien aika. Miru sai taas treenata lähtökyltille menemistä. Tässä kai pääasia on muistaa ottaa Miru ensinnäkin riittävän ajoissa valmistautumaan ja toisekseen varmaan rauhallisena pysyminen. Netta ja Miru ovat ensi viikon kisoissa samassa ryhmässä (alokasluokka on jaettu kahteen osaan), Netta ensimmäisenä ja Miru viimeisenä. Sehän passaa meille.
Otettiin myös vähän seuruuta käännöksineen. Samaa vanhaa kuin aina ennenkin. Vielä pitää eteentuloasioita treenailla, mutta ehkä huomenna. Meitä muistutettiin myös treenaamaan juoksuosuuksia joten tehtiin pujottelu juosten ja samoin spiraali oikeaan, eikä Miru lähtenyt kiilailemaan mitenkään. Hyvä Mursu! Ja hyvät treenit.
Miru pääsi pyynnöstäni vielä mitattavaksikin, kun kyseinen toimenpide ensimmäisissä rallykisoissa kuitenkin tehdään. Mittaamiseen Miru suhtautui tyynen välinpitämättömäksi. Samaa ei voi sanoa Netasta, jonka mielestä mittatikku on kovin jännittävä asia. Mutta ei Mursusta, jonka korkeudeksi mitattiin 54 cm. Niin kuin olin kotimittausviritelmillä mitannutkin.
1. Ratsastus vai ravit? En ole koskaan ratsastanut (ellei talutusratsastusta lasketa) tai ollut raveissa, mutta ratsastus kuulostaa kivemmalta, joten sanotaanko sitten se. 2. Oletko tarkka vaatetuksestasi ratsastaessa vai käykö mitkä vaan, mitkä päällä sattuvat olemaan? Ei mitään hajua, koska en ole ikinä ratsastanut. 3. Hevonen vai poni? Hevonen.
4. Mitä katsot ensimmäisenä löydettyäsi uuden blogin? Yleisilmettä ja sitten varmaan postauksia. 5. Overo, tovero vai tobiano? Miksi? Myönnetään. Jouduin googlaamaan tämän. Enkä osaa silti vastata. 6. Mikä oli lempi lastenohjelmasi lapsena?
Kaukametsän pakolaisista tykkäsin kovasti, mutta viimeinen jakso jäi aina näkemättä. Syrhämää muistaisin myös katsoneeni ja Hui hai hiisi kuulostaa ainakin Wikipedian mukaan tutulta. Ja mitä näitä nyt Kakkoselta tulikaan. Vähän myöhemmin ehdoton suosikkiohjelma oli Winx Club.
7. Aito nahka vai keinonahka? Miksi?
Aito. Se ainakin omien kokemusten perusteella kestää kauemmin.
8. Jos saisit osallitua yhteen tv-ohjelmaan, mikä se olisi? Miksi?
En oikeastaan katso telkkarista paljoakaan (lähinnä Vain elämää ja Tähdet, tähdet). Paha sanoa. Ehkä jokin, missä ei tarvitsisi näkyä yhtään. 9. Kotisi syttyisi palamaan ja ehtisit pelastamaan kolme asiaa, mitkä ne olisi? Jos ei lasketa ihmisiä tai koiria, niin varmaan kamera, kännykkä ja kukkaro. 10. Mitä kieltä haluaisit oppia? Miksi? Ehkä ranskaa, koska se voisi olla ihan hyödyllistä (jos päätyy joskus vaikkapa Ranskaan). Mutta jos tätä ei lasketa (luin lukiossa ranskaa yhden kurssin), sanotaan vaikka että espanja. Ihan hyödyllisyyden takia. 11. Montako blogia sinulla on ollut?
Kuusi. Soopelisirkuksen lisäksi minulla on tällä hetkellä oma blogi ja ns. lyriikkablogi. Lisäksi omalla blogillani on kolme edeltäjää. Kaksi näistä oli Vuodatuksessa ja kolmas Bloggerissa. Tuo Bloggerissa ollut oli tavallaan jatkoa Vuodatuksessa olleelle ja tavallaan ei. Tähän blogiin taas olen siirtänyt kaikki Vuodatuksen aikana tehdyt postaukset.
