En ole viettänyt elämässäni yhtään koiratonta päivää ellei aleta saivarrella matkoista ja muista. Pääidea on se, että meillä on aina ollut kotona ainakin yksi koira. Aina. Niin vain on ollut ja tulee kai aina olemaan. Se vain tuntuu sellaiselta perusoletukselta.
Alkuunhan koiran rooli oli elämässäni ehkä... kotikoira. Miten sen määrittelee? Pirin kohdalla kuvioihin tulivat koiraharrastukset ja ne kuviot vain syventyivät kun sain Netan. Vai miltä näyttää, harrastuksena agility ja mätsärit? Elämäkin rakentuu koirien mukaan.
Mutta millaista elämä olisi ilman koiria? Millainen minä olisin, jos meillä ei olisi koskaan ollut yhtään koiraa? On mahdotonta ajatella sitä, mutta entä jos niin olisikin? En ainakaan istuisi tässä päivittämässä tätä blogia, mutta ehkä minulla olisi joku toinen blogi.
Millaistakohan vapaa-aikani olisi, mitä harrastaisin? En ole koskaan ollut musiikillisesti lahjakas tai erityisemmän hyvä piirtäjä, liikunta ei ole koskaan ollut lähellä sydäntäni. Valokuvaisinko, kuuntelisinko musiikkia?
Yksi asia on ainakin varma. Jos minulla olisi koiraa, en olisi tallonut pellolla polkua auki tai lenkkeillyt pimeässä metsässä. En todennäköisesti olisi nähnyt metsään seikkailulenkille kamera kourassa. En todennäköisesti haluaisi käydä kävelemässä viittä kilometriä.
En olisi tutustunut kaikkiin ihaniin koiraihmisiin. Tuttavapiirini koostuisi varmaankin aivan toisista ihmisistä kuin nyt. Niin moni asia olisi varmasti toisin ja siksi sen miettiminen onkin turhaa. Mennyttä ei voi muuttaa. Ei sen puoleen, että haluaisin sitä muuttaakaan. Tosin ehkä joiltain osin...
Ei kommentteja
Lähetä kommentti