Postausideoita miettiessäni tuli tällainenkin idea mieleen. Kuvat ovat vuodelta 2011 yhdestä mätsäristä. Täytekuvia kun piti totta kai saada. Ja sitten asiaan.
Pentu- ja koirahaaveita pyöritellessä ajattelee lähinnä tietynlaista unelmakoiraa. Koiraa, jolla on tietynlainen turkki ja tietynlainen väri. Koiraa, jolla on tietynlainen pää ja tietynlainen luonne. Täydellinen koira... Itsepäisesti sanon kuitenkin, etten luo haavekuvia täydellisestä koirasta. Myönnän kyllä, että haavekuvat liittyvät eniten koiran ulkonäköön.
Mutta sana täydellinen. Eihän mikään koskaan ole täydellistä. Haaveillessa kuvittelee kuinka helppoa kaikki olisi ja niin päin pois, mutta oikeassa elämässä se ei menekään niin. Olihan minulla varmasti kaikenlaisia haaveita Netan tullessa. Netta on hieno koira, vaikka siinä on huonotkin piirteensä. Mutta onko se täydellinen? No ei tasan ole. Kuulostaapa tylyltä, kun sen noin kirjoittaa, mutta silti.
Miksikö en sitten usko, että mikään voisi olla täydellistä? Monikin asia voi olla täydellistä hetkittäin, mutta tuskin koko ajan. Siksi en kehu Nettaakaan täydelliseksi. Varmasti itse kullakin on päivänsä, kun koira on maailman ärsyttävin. Tänään ei ole niin. On normaalipäivä. Sitten on niitä päiviä, kun oma koira tuntuu maailman parhaalta ja kaikki on mahtavaa.
Netta on minulle sopiva koira, kalju varautunut jättiläinen. Rakastan Nettaa, tietysti. Mutta millainen onkaan haaveshelttini? Sillä pentuasiaa vatkaa mielessä usein ja unohtaa ajatella ei-niin-täydelliset asiat, kuten taisinkin jo mainita. Joka tapauksessa haaveissani oli pitkään merlenarttu, mahdollisesti sinisillä silmillä. Sitten haaveiden rinnalle tuli trikkiuros.
Haavesheltilläni on kaunis ja muhkea kaulus. Sillä on enemmän karvaa kuin Netalla muttei kuitenkaan liikaa. Se on kooltaan rotumääritelmään sopiva, ei mielellään alakanttiin. Sillä on kaunis pää ja rakenne. Tykkään Netan päästä, vaikkei sekään varmasti täydellinen ole. Tykkään myös Netan kauluksesta, joka on nykyisin aika muhkea. Valkoinen kaulus, joka ei katkea. Ah.
Haavesheltin luonne taas... Jos nyt mennään ylimpiin pilvilinnoihin, niin sellainen, joka ei pelkää tai ole arka, ei suhtaudu varautuneesti muihin koiriin. Ei ole itsepäinen, on hyvä harrastuskaveri. Tuollaisia tulee mieleen, kun ajattelee. Varmaan seuraavan koiran kanssa käynkin enemmän joka paikassa, kun koira on vielä pentu.
Puhuttiin tästä koira-asiasta shelttitutun/kaverin kanssa mätsärissä. Luultavasti onkin niin, etten koskaan löydä koiraa, joka kohtaa kaikki kriteerini. Eikä se sitten haittaakaan. Vai voiko nuo kaikki haavesheltin ominaisuudet mahduttaa samaan koiraan, joka olisi vielä tervekin? En oikein tiedä.
Haaveistani en kuitenkaan luovu. Netta-parka ei tiedäkään, mitä haaveet voivat muutaman vuoden kuluttua sen elämään tuoda. Onhan Nettakin yksi toteutunut haave. Silloin en osannut asettaa mitään kriteerejä ja sain ihanan koiran. Uskon kuitenkin, että löydän toisenkin ihanan koiran, vaikka haaveilisinkin koirasta, joka täyttää joitain tiettyjä kriteerejä. Sitä päivää pitää kai vain odotella.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti