Meistä ei ole kuulunut mitään erikoista treenirintamalla sen jälkeen, kun Netalla todettiin silmätulehdus. Taukoillaan vielä tämäkin viikko, vaikka lääkekuuri loppui viime viikolla. Ehkä tauko tuli kuitenkin hyvään saumaan, kun oli vähän kiireitä, vaikka hauskempaahan olisi käydä treeneissä. Kuun ekoihin treeneihin jätettiin varmuuden vuoksi menemättä ja hyvä niin, koska selvisi, että silmätulehdus voikin tarttua.
Ensi viikolla päästään joka tapauksessa treenaamaan. Nyt pitää vain toivoa, ettei silmätulehdus tule uusiutumaan. Yhdelläkään meidän koirista kun ei ole silmätulehdusta aiemmin ollut. Vielä viheliäisempi vaiva oli kesällä 2011. Nenäpunkit.
Vilkku, Netta ja Miru pärskyivät tuolloin. Äiti käytti Vilkun eläinlääkärillä ja sillä, kuten soopeleillakin, arveltiin olevan nenäpunkkeja, kun tutkimuksessa ei muutakaan käynyt ilmi. Määrättiin lääkkeet. Tuolloin ei onneksi harrastettu niin aktiivisesti, mutta Netan osalta jäi viikon mittainen leiri sivu suun ja piti ottaa lainakoira. Se harmitti enemmän kuin mikään, enkä ole vieläkään päässyt leirille Netan kanssa. Sitä odotellessa.
Oltiin kuitenkin onnekkaita, kun nenäpunkista päästiin eroon, ja toivon todella, ettei sitä sen paremmin omille kuin muidenkaan koirille tule. Sen varmaan tajuaa helpommin, kun on useampi koira. Yhden koiran kohdalla voisi vielä luulla, että koira aivastelee muuten vain, mutta kolme pärskyvää koiraa soittaa jo hälytyskelloja.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti