Juhannussheltti Huhmarisvaaralla

Tänään suunnattiin Netan kanssa Huhmarisvaaralle. Aluksi yritettiin mennä luontopolulle pari kertaa, mutta totesin paremmaksi mennä suorempaa reittiä. Nypin Netan kauluksesta jonkin kasvin siemeniä ja lisäksi Netasta lyötyi kolme punkkia (ja neljäs myöhemmin!), jotka eivät onneksi olleet kiinnittäytyneet, vaan vasta kiipeilivät Netan turkissa.

Juhannuskoira

Mikä kuvablogi tästä on tulossa? Joka tapauksessa liuta kuvia eiliseltä. Käytiin perinteisesti ihmettelemässä kokkoa ja nähtiinpä tapahtumassa toinen shelttikin! Se oli kovin innostunut Netasta, mutta Netta ei niinkään siitä (mikä nyt tuskin yllättää ketään Netan tuntevaa). Sää suosi eikä tänä vuonna satanut. Ei viime vuonnakaan satanut, mutta toissa vuonna sitten satoi (ja sateen jälkeen tuli muistaakseni ihan hieno sää!).

 

"Uusia" kuvia

Näistä kuvista on oikeasti uutuus kaukana, nämähän on otettu kuun alussa... En vain saanut aiemmin aikaiseksi lisätä niitä tänne.

 

Agin parissa taas!

Viime viikolla treenti jäivät väliin mätsärin takia, mutta eilen mikään ei estänyt meitä menemästä treeneihin. Valitettavasti en nyt voi rataa piirustella, kun oma koneeni ei toimi. Mutta asiaan...

Sisällä oli pieni rata ja ulkona keinu, kepit ja neljä hyppyä. Hypyillä oli tarkoitus harjoitella takaakiertoja ja välistävetoja, jotka ennätettiinkin tehdä vaikka välillä meni vähän säätämiseksi. Lisäksi oli serpentiiniharjoitusta mutta sitä ei ehditty paljoa ottaa, kun niin loppupuolella kokeiltiin ja Netta oli aika väsynyt. Kepeillä oli ohjurit, muttei taaskaan ihan joka kohdassa. OK:sti meni, välillä ei mennyt niin hyvin. Varmuus kasvaa vähitellen.

Ja tietysti keinu, jonka treenaamista saatiin videollekin. Huomatkaa hurmaava oksa, jota en tietenkään huomannut, kun iskin kameran maahan. Hyvä minä, hyvä minä, jatkossa voisi olla tarkempi kameran paikan suhteen... Älkää hämääntykö muista äänistä, edelleen ulkona oli useampi piste.

 

Videolta näkee, millainen rata on. Itse videosta lisää myöhemmin.

 

Tjoo. Ratajutussa heti alussa tuli joku ajatuskatko. "Hyppy!" ja ei seuraavaa käskyä.. Niin mitä?! Ja Netta hyppäsi ja hyppäsi myös putkea kohti. Joo-o. Sitten siihen alkuun pitikin ottaa pakkovalssi (?) ja enkös heti putken jälkeen unohtanut tehdä persjätön. Kyllä se sitten saatiin sujumaan. Pitäisi vain muistaa juosta. Yhdellä putkella (moneskohan este oli, putkia oli siis kaksi ja tämä putken jälkeen oli hyppy, toinen putki, hyppy ja rata loppui) oli jotain hämminkiä.

 

Kokeiltiin vielä sitten paloissa. Toimii, jos itse sen sekoile. Ja jos olen tarpeeksi nopea. Mentiin ulos tekemään jotain ja sitten taas sisälle, sillä vielä sai tehdä koko ratajutskan uudestaan tarkoituksena saada nollarata.

 

 

Niin se juhannus vain lähenee! Suunnitelmissa oli Netan kanssa käydä lomalla Kolilla. Tämä olisi pitänyt tehdä jo loman alussa heti päättäripäivänä, mutta Netta sairastui ja olisi ollut liian kuumakin. Kesätöiden loputtua olen itse menossa ja heinäkuusta suurinta osaa en ole kotona, mutta elokuussa sitten. Tai syksymmällä. Tai miksei kaksikin kertaa?

Pantaa ja hihnaa

Niin.. Eilen käytiin Axu-eukun luona ja Netta sai myös uida (pelastusliivin kanssa). Välillä ohjasin sitä varovasti syvemmälle, mutta nähtävästi kahlaaminen riittää aivan mainiosti (Netan mielestä). Pitäisi joskus kokeilla niin, että minäkin uin...

Antassun tilaus tuli joskus viime viikolla. Nyt on 15 millimetrin nylonia ja saa käyttämättöminä lojuneille koristenauhoille käyttöä. Ensin kuitenkin paracord-hihna. Tilasin paracordia väreissä acid blue ja ruskea (kyllä, pakko ilmaista juuri näin). Saimme acid blue camo -väristä paracordia acid bluen sijaan (vissiin acib blue -väriä ei ollut tarpeeksi paljoa yhtenäisenä). Mitäpä sitä turhia jorisemaan, tässä se nyt on!

Ja vuoden eka panta. Huomaa kyllä, etten ole yhtään pantaa yli puoleen vuoteen ommellut..

Muita kuvia ei ole. Jossain välissä on tulossa ohje näyttelyhihnaan (kun on näyttelyhihnayarvikkeet taas kasassa), kunhan ehdin ja jaksan kuvata ja kirjoittaa. Huomenna sitten agiin.

Just let me know that growing up goes slow

En minä kai enää voi sitä kieltää. Netta on ollut hitaasti kehittyvää sorttia. Turkkiin vaikutti sterkkaus, mutta entäpä kaikki muu sitten? Hihnakäytös, kehäkäytös, mikä tahansa. Viime vuonna se oli nuori, kuin myös kaksi vuotta sitten. Kolme vuotta sitten se oli vasta pentu. Onhan se vieläkin nuori, mutta jossain kohtaa on tapahtunut muutos.

Tänä vuonna Netta on puhjennut kukkaan. Se ei ole kiinni pelkästään siitä, miten sen turkki on muuttunut. Ehkä sen olemus on muuttunut jollain tapaa. Pakkohan niin on olla, vaikka se edelleen onkin sama höpsö shetlantilainen, kuin mitä se on aina ollut.

Viime vuonnakin kuvittelin, että Netta osaa esiintyä, mutta nyt kun miettii.. Se esiintyy nykyisin tuhat kertaa paremmin kuin aiemmin. Ryhdikkäämmin. Vaikka haisteluongelma onkin oikeastaan mätsäreistä poistunut, sitä esiintyy yhä agilitytreeneissä. Nakkien voima tosin lienee hajujen voimaa suurempi.

Ennen Netta saattoi lenkeillä jähmettyä paikoilleen ohitustilanteessa, mutta nykyisin se ainakin yleensä liikkuu. On se muutenkin rohkaistunut ja reipastunut. Välillä käy niinkin, että se ihan vapaaehtoisesti menisi haistelemaan muita ihmisiä ja koiriakin, vaikkei se vieläkään pursua intoa niissä tilanteissa.

Entäs paikallaolo? Taas asia, johon minä olen vaikuttanut, mutta että se pysyy eikä agilityssä yleensä ota varaslähtöä (paras koputtaa puuta tässä vaiheessa!). Vielä pitää treenata sen verran, että se kuvatessakin malttaisi aina olla paikallaan. Jotenkin se kamera kaulassa kyykistyminen saa sen vielä nousemaan ylös.

Netta on kehittynyt hyvään suuntaan. Ei se silti ole täydellinen tai jotain vastaavaa. Se saattaa edelleen aristaa tuomaria, kotiin tuleville vieraille ihmisille se yleensä haukkuu ja pöhähtelee, se varastaa tiskipöydältä ruokaa saadessaan tilaisuuden ja silppuaa mieluusti vessan roskiksen sisällön. Se ei edelleenkään lämpene suuremmin leikkimään vieraiden koirien kanssa tai hypi ventovieraiden ihmisten syliin.

En muuten edelleenkään väitä, että Netta olisi kuitenkaan aikuistunut tosi mahtavasti. Se on ihan höpsö. Olisi valhetta sanoa, että Vilkusta on tullut vanhus. Samoin olisi valhetta väittää, että Netasta on yhtäkkiä tullut aikuinen. Kaikki eivät näe Netan höpsömpää puolta, mutta ei hätää. Se tulee varmaan aina olemaan oma iloinen itsensä.

Varmaan Netta luulee olevansa kovin suuri ja mahtava sekä pelottava. Kerran lenkillä peräämme lähti pari suht tuttua koiraa ja mitä tekee Netta? Haukkuu. Sitten se menee isän jalkojen väliin turvaan ja haukahtelee sieltä. Tosi vakuuttavaa...

Ei tuolle kukkaan puhkeamiselle ole varmaankaan muuta syytä kuin se, että Netta on tarvinnut aikaa. Ehkä kaikki ei ole ollutkaan vain minun käsissäni. Mielenkiinnolla odotan, mihin suuntaan tästä jatketaan. Toivottavasti hyvään.

Eilinen mätsäri

Niinhän me käytiin taas mätsärissä. Eilinen mätsäri oli Joensuun raviradan yläparkissa. Kiiruhdin sinne suoraan Tivoli Sariolasta, äiti ja isä toivat Netan. Netta olikin innoissaan, kun näki minut. Jälleen kerran Netta oli aikuisissa (olin käynyt ilmoittamassa sen aiemmin).

Netta näki pitkästä aikaa erään koirakaverinsa (jota minä en Netan mielestä olisi saanut rapsuttaa, Netan oli pakko tunkea eteen). Ennen kehäänmenoa Netta saikin tehdä temppuja ja ihmetellä lisää samaisen tutun koiran rapsutteluja. Kehään mennessä Netta olikin innokas ja sen häntä heilui. Vaikutti siltä, että se tykkäsi siitä hommasta.

Parina meillä oli jo toista kertaa tänä vuonna Meela-sheltti. Yksikään pari ei kai joutunut menemään samalla kertaa ympäri. Me oltiin siis ekana ja piti menä yksin ympäri ja edestakainen liike. Sitten piti itse näyttää hampaat. Kysyttiin, halusinko ottaa Netan pöydälle, mutta minusta oli ihan ok esittää se maassakin. Netta ei myöskään kai aivan kamalasti aristellut tuomaria.

Tuomari tutki parimme ja sitten oli vielä vuorossa seisotusta. Saatiin punainen nauha. Kehän jälkeen käytin Netan juomassa, juttelin tuttujen kanssa ja Netta sai taas tehdä temppuja. Kuten tiistainakin, myös eilen oli aika paljon aikuisia koiria. Nauhakehässä porukka puolitettiin ja piti mennä kerran ympäri. Sama juttu toisella puolikkaalla. Vielä kaikki yhdessä kehään ja seisotusta. Kiitos ja näkemiin meidän kohdalla.

Mätsäristä jäi tosi hyvä maku suuhun. Parikehässä tuomari sanoi Netan esiintyvän hyvin ja kyllähän se nykyisin pitää paikkansa. Toistan aina itseäni, mutta Netta ei enää haistele lähes ollenkaan kehää toisin kuin viime vuonna. Viime vuonna se taisi mennä välillä vähän EVVK-meiningillä ja ehkei se seisonutkaan niin ryhdikkäästi. Mutta joku voisi oikeasti kertoa, missä välissä se on yhtäkkiä oppinut esiintymään edukseen?

Jos aurinko laskeekin itään, silloin mun onneni kääntyy taas

Tänään päätettiin skipata agilitytreenit ja mennä sen sijaan Suomen Englanninbulldoggiyhdistyksen mätsäriin, joka järjestettiin Mustin ja Mirrin parkkialueella. Matkaan tuli mukaan myös Axu. Aluksi luulimme, että aikuiset ovat vasta junnujen (joissa Axukin oli) jälkeen, mutta punaisen saaneiden junnujen nauhakehän aikaan sain selville, että se olikin siinä, missä pennut olivat olleet. Olimme jo varautuneet odottamaan ekan kehän laidalla lähes aikuisten loppuun asti, mutta onneksi niin ei käynyt.

Olimme numerolla 49B (mikä sai minut jo ilmoittautuessa huokaisemaan ajatuksissani), mutta kun sain tietää kummassa kehässä aikuiset olivat, menossa taisi olla pari nro 46 ja aikuiset alkoivat kai numerosta 40. Parinamme oli eurasier. Tuomari tuli aluksi Netan luo, kopeloi vähän ja katsoi hampaat. Netta ehkä aavistuksen verran väisti, mutta muuten meni hyvin. Sitten (kun tuomari oli tarkastellut pariamme tarkemmin) piti mennä parin kanssa kaksi kertaa kehän ympäri ja Netta meni ihan nätisti. Ja vielä edestakaiset. Netta sai punaisen.

Viimeinen pari oli muistaakseni numerolla 51. Sinisten nauhakehän jälkeen oli meidänkin vuoro siirtyä punaisten nauhakehään Axun omistajan antaminen maksanamien kera. Koirat järjestettiin juoksujärjestykseen ja Netta pääsi isojen koirien joukkoon, eli saatiin juosta sopivaa vauhtia. Muutama kierros ympäri ja pois kehästä siksi aikaa, että pienet tekivät saman.

Seisotusta ja sitten alkoi karsiminen. Isot koirat (kokoa tanskandogista beagleen) pääsivät jatkoon, sekä pari pienempääkin. Kolme pienempää teki ekaksi samanaikaisesti edestakaisen ja sitten kehän pidemmällä sivulla olleet (mukaan lukien me, ja sillä sivulla oli kai viisi koirakkoa) tekivät saman. Sitten kaikkien piti siirtyä toiselle puolelle kehää pitkälle sivulle. Tässä vaiheessa kuulemma vaikutti sekin, miten nopeasti sai koiran seisoma-asentoon. Kahdeksan koirakkoa oli siis jäljellä.

Koirakot järjesteltiin loppujen lopuksi niin, että luettiin tulokset kahdeksannesta alkaen ja sitä mukaa tuomari kätteli pois kehästä. Meni viides. Tajusin, että me sijoituttaisiin. Tultiin sitten kolmansiksi! Netta seisoo tuomarin mukaan ryhdikkäästi, mutta tarmoa saisi olla enemmän.

Oikeasti. Mitä täällä tapahtuu? Ainahan sitä toivoisi, että sijoittuisi, mutta että näin monta kertaa putkeen? Ja tänäänkin aikuisissa oli todella monta koiraa! Nyt kun ollaan vielä menty miettien, missä vaiheessa tämä putki oikein päättyy. Outoa. Tosin, Netta seisoo varmaan paremmin kuin viime vuonna, liikkuu nätimmin ja se ei ole enää kalju rimpulajalka.

Niin, eikä Netta liikkuessa juurikaan haistele kehää. Tämähän tuntui viime vuonna jo ongelmalta, kun hajut veivät, mutta nykyisin Netta liikkuu paljon paremmin (kuten jo sanoin, mutta toistan nyt kuitenkin). Ja se seisoo ihan kivasti, vaikka nauhakehässä sitä alkaa jo vähän väsyttää. Mutta se on Netta ♥

PUN3

Ja mikä olikaan päivän opetus? Älä koskaan sano ei koskaan! Näin sanoin Kiihtelysvaaran mätsärin jälkeen, kun palelin kehän laidalla sateessa. Tänään oli paljon sadekuuroja ja vettä tuli vielä mätsäriin mennessä samoin kuin mätsäripaikalla. Netalla oli päällä liian pieni sademantteli, kun en löytänyt siihen hätään BF:n manttelia. Sade kyllä loppui, mutta niin. Never say never.

Kun Koirashow Hietajärvelle saapui

Tänään siis oli se Koirashow, josta jo aiemmin mainitsinkin. Korvattiin kaveria ja näin ollen Netan koiratanssi oli ensimmäinen ohjelmanumero, jossa oli koirakin. Musiikkina meillä oli Haloo Helsinki! -yhtyeen kappale Ihan sattumaa. Kaveri sai videota pätkissä, mutta ne videot saan vasta jonkin ajan kuluttua eli en ihan lähiaikoina.

Koiratanssi meni harjoituskertojen määrään nähden ihan hyvin. Pam-temppu ei tosin jostain syystä onnistunut ja turhaa säätämistäkin oli varmaan aika paljon. Temppunäytös oli vähän myöhemmin ja siinä oli teknisiä ongelmia, eikä saatu taustamusiikkia valitettavasti toimimaan... Temppunäytöksestä on kuitenkin video, mutta sitä ennen koiratanssikuvat (ja kuvat lopun esittelyistä, kun esiintyjät esiteltiin ja piti esitellä koiransakin).

Mietteitä menneistä

2010

Netta tuli meille 21.6. ensimmäiseksi omaksi koirakseni. Kesällä se opetteli hihnakäytöstä ja lenkkeilimme lähimetsässä. Syksyllä kävimme pentu- ja tokokursseilla sekä parissa mätsärissä. Jälikäteen on hyvä olla viisas ja miettiä, miksi en käyttänyt Nettaa pentuna enemmän joka paikassa. Miksi, oi miksi en selvittänyt, olisiko jossain ollut näyttelykoulutuksia?

Netta kärsi matkapahoinvoinnista ja kiersi autot kaukaa. Vieraat koirat hirvittivät sitä ja se jäi jumittamaan, jos näki jotain mielestään pelottavaa. Kehäkäytöksessä oli varmasti miljoona asiaa, joissa oli parantamisen varaa. Silti se oli ekassa mätsärissään sinisen saaneiden pentujen kolmas ja tokassa mätsärissään sai punaisen. Se ilahdutti, eihän Piri ollut huiman neljän mätsärin urallaan koskaan saanut punaista ja Netta teki sen toisessa mätsärissään.

2011

Mätsäröinti lähti käyntiin ja oli epätoivoisia yrityksiä tehdä Netan korville jotain, saada niistä kevyemmät. Yritykset kestivätkin ehkä peräti viikon.. Mätsäröitiin ja jokunen tulos tuli, ainakin SIN2, SIN3 ja SIN4 sekä shelttipäivän mätsäristä PUN3. Yhteen aikaan Netta oli sijoittunut joka kerta sinisissä ollessaan. Sekin putki katkesi. Näyttelyistä haettiin kolme H:ta.

Oli epätoivon hetkiä, kun Nettaa ei kiinnostanut leikkiä koirapuistossa muiden kanssa. Tutustuttiin mahtavaan koiraporukkaan. Kokeiltiin vähän siipiämme agilityn saralla ja muuten ei taidettukaan tehdä mitään erikoisempaa.

2012

Oli ilo huomata, kuinka Netan kehäkäytös oli parantunut. Mätsäröitiin ahkerasti napsimassa sinisiä ja punaisia nauhoja. Sijoituttiin kerran, se oli SIN3. Näyttelyistä haettiin Netalle nuorten luokasta T ja avoimesta luokasta H.

Shelttilenkkeiltiin, kokeiltiin taas tokoa, kokeiltiin koiratanssia ja aloitettiin agi toden teolla. Netta oli mahastaan kalju. Käytiin koirien uimakoulussa. Lenkkeiltiin ja tehtiin kaikeanlaista hauskaa. Kuvasaldo koneella kasvoi kasvamistaan. Harkitsin vakavasti mätsäritaukoa.

2013

Vuoden ekassa mätsärissä Netta repäisi ja oli SIN BIS3. Vuosi jatkui hienosti. Kuudesta mätsäristä viisi tulosta ekan mätsärin tuloksen lisäksi, jopa SIN BIS1. Aloitettiin jopa mölliuramme ja ollaan liidelty agissa aktiivisesti. Harrastusten osalta tämä on ollut mahtava vuosi tähän mennessä. Niin, ja näyttelystä käytiin hakemassa EH.

Netan kehäesiintyminen on parempaa kuin koskaan. Lisäksi olen viime aikoina oikeasti tajunnut sen, että Netan paikallaolot ovat parantuneet valtavasti verrattuna esimerkiksi agilityn hallittavuustestiin.. Ehkä luotan paremmin siihen, että Netta pysyy. Kuvatessa onkin tosin eri juttu.

Siinäpä oli mietteitä menneistä harrastusjutuista. Syvällisempää kirjoitusta tulee joskus, kun on kunnolla aikaa. Huomiseen!