En minä kai enää voi sitä kieltää. Netta on ollut hitaasti kehittyvää sorttia. Turkkiin vaikutti sterkkaus, mutta entäpä kaikki muu sitten? Hihnakäytös, kehäkäytös, mikä tahansa. Viime vuonna se oli nuori, kuin myös kaksi vuotta sitten. Kolme vuotta sitten se oli vasta pentu. Onhan se vieläkin nuori, mutta jossain kohtaa on tapahtunut muutos.
Tänä vuonna Netta on puhjennut kukkaan. Se ei ole kiinni pelkästään siitä, miten sen turkki on muuttunut. Ehkä sen olemus on muuttunut jollain tapaa. Pakkohan niin on olla, vaikka se edelleen onkin sama höpsö shetlantilainen, kuin mitä se on aina ollut.
Viime vuonnakin kuvittelin, että Netta osaa esiintyä, mutta nyt kun miettii.. Se esiintyy nykyisin tuhat kertaa paremmin kuin aiemmin. Ryhdikkäämmin. Vaikka haisteluongelma onkin oikeastaan mätsäreistä poistunut, sitä esiintyy yhä agilitytreeneissä. Nakkien voima tosin lienee hajujen voimaa suurempi.
Ennen Netta saattoi lenkeillä jähmettyä paikoilleen ohitustilanteessa, mutta nykyisin se ainakin yleensä liikkuu. On se muutenkin rohkaistunut ja reipastunut. Välillä käy niinkin, että se ihan vapaaehtoisesti menisi haistelemaan muita ihmisiä ja koiriakin, vaikkei se vieläkään pursua intoa niissä tilanteissa.
Entäs paikallaolo? Taas asia, johon minä olen vaikuttanut, mutta että se pysyy eikä agilityssä yleensä ota varaslähtöä (paras koputtaa puuta tässä vaiheessa!). Vielä pitää treenata sen verran, että se kuvatessakin malttaisi aina olla paikallaan. Jotenkin se kamera kaulassa kyykistyminen saa sen vielä nousemaan ylös.
Netta on kehittynyt hyvään suuntaan. Ei se silti ole täydellinen tai jotain vastaavaa. Se saattaa edelleen aristaa tuomaria, kotiin tuleville vieraille ihmisille se yleensä haukkuu ja pöhähtelee, se varastaa tiskipöydältä ruokaa saadessaan tilaisuuden ja silppuaa mieluusti vessan roskiksen sisällön. Se ei edelleenkään lämpene suuremmin leikkimään vieraiden koirien kanssa tai hypi ventovieraiden ihmisten syliin.
En muuten edelleenkään väitä, että Netta olisi kuitenkaan aikuistunut tosi mahtavasti. Se on ihan höpsö. Olisi valhetta sanoa, että Vilkusta on tullut vanhus. Samoin olisi valhetta väittää, että Netasta on yhtäkkiä tullut aikuinen. Kaikki eivät näe Netan höpsömpää puolta, mutta ei hätää. Se tulee varmaan aina olemaan oma iloinen itsensä.
Varmaan Netta luulee olevansa kovin suuri ja mahtava sekä pelottava. Kerran lenkillä peräämme lähti pari suht tuttua koiraa ja mitä tekee Netta? Haukkuu. Sitten se menee isän jalkojen väliin turvaan ja haukahtelee sieltä. Tosi vakuuttavaa...
Ei tuolle kukkaan puhkeamiselle ole varmaankaan muuta syytä kuin se, että Netta on tarvinnut aikaa. Ehkä kaikki ei ole ollutkaan vain minun käsissäni. Mielenkiinnolla odotan, mihin suuntaan tästä jatketaan. Toivottavasti hyvään.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti