Jos aurinko laskeekin itään, silloin mun onneni kääntyy taas

Tänään päätettiin skipata agilitytreenit ja mennä sen sijaan Suomen Englanninbulldoggiyhdistyksen mätsäriin, joka järjestettiin Mustin ja Mirrin parkkialueella. Matkaan tuli mukaan myös Axu. Aluksi luulimme, että aikuiset ovat vasta junnujen (joissa Axukin oli) jälkeen, mutta punaisen saaneiden junnujen nauhakehän aikaan sain selville, että se olikin siinä, missä pennut olivat olleet. Olimme jo varautuneet odottamaan ekan kehän laidalla lähes aikuisten loppuun asti, mutta onneksi niin ei käynyt.

Olimme numerolla 49B (mikä sai minut jo ilmoittautuessa huokaisemaan ajatuksissani), mutta kun sain tietää kummassa kehässä aikuiset olivat, menossa taisi olla pari nro 46 ja aikuiset alkoivat kai numerosta 40. Parinamme oli eurasier. Tuomari tuli aluksi Netan luo, kopeloi vähän ja katsoi hampaat. Netta ehkä aavistuksen verran väisti, mutta muuten meni hyvin. Sitten (kun tuomari oli tarkastellut pariamme tarkemmin) piti mennä parin kanssa kaksi kertaa kehän ympäri ja Netta meni ihan nätisti. Ja vielä edestakaiset. Netta sai punaisen.

Viimeinen pari oli muistaakseni numerolla 51. Sinisten nauhakehän jälkeen oli meidänkin vuoro siirtyä punaisten nauhakehään Axun omistajan antaminen maksanamien kera. Koirat järjestettiin juoksujärjestykseen ja Netta pääsi isojen koirien joukkoon, eli saatiin juosta sopivaa vauhtia. Muutama kierros ympäri ja pois kehästä siksi aikaa, että pienet tekivät saman.

Seisotusta ja sitten alkoi karsiminen. Isot koirat (kokoa tanskandogista beagleen) pääsivät jatkoon, sekä pari pienempääkin. Kolme pienempää teki ekaksi samanaikaisesti edestakaisen ja sitten kehän pidemmällä sivulla olleet (mukaan lukien me, ja sillä sivulla oli kai viisi koirakkoa) tekivät saman. Sitten kaikkien piti siirtyä toiselle puolelle kehää pitkälle sivulle. Tässä vaiheessa kuulemma vaikutti sekin, miten nopeasti sai koiran seisoma-asentoon. Kahdeksan koirakkoa oli siis jäljellä.

Koirakot järjesteltiin loppujen lopuksi niin, että luettiin tulokset kahdeksannesta alkaen ja sitä mukaa tuomari kätteli pois kehästä. Meni viides. Tajusin, että me sijoituttaisiin. Tultiin sitten kolmansiksi! Netta seisoo tuomarin mukaan ryhdikkäästi, mutta tarmoa saisi olla enemmän.

Oikeasti. Mitä täällä tapahtuu? Ainahan sitä toivoisi, että sijoittuisi, mutta että näin monta kertaa putkeen? Ja tänäänkin aikuisissa oli todella monta koiraa! Nyt kun ollaan vielä menty miettien, missä vaiheessa tämä putki oikein päättyy. Outoa. Tosin, Netta seisoo varmaan paremmin kuin viime vuonna, liikkuu nätimmin ja se ei ole enää kalju rimpulajalka.

Niin, eikä Netta liikkuessa juurikaan haistele kehää. Tämähän tuntui viime vuonna jo ongelmalta, kun hajut veivät, mutta nykyisin Netta liikkuu paljon paremmin (kuten jo sanoin, mutta toistan nyt kuitenkin). Ja se seisoo ihan kivasti, vaikka nauhakehässä sitä alkaa jo vähän väsyttää. Mutta se on Netta ♥

PUN3

Ja mikä olikaan päivän opetus? Älä koskaan sano ei koskaan! Näin sanoin Kiihtelysvaaran mätsärin jälkeen, kun palelin kehän laidalla sateessa. Tänään oli paljon sadekuuroja ja vettä tuli vielä mätsäriin mennessä samoin kuin mätsäripaikalla. Netalla oli päällä liian pieni sademantteli, kun en löytänyt siihen hätään BF:n manttelia. Sade kyllä loppui, mutta niin. Never say never.