Niinhän me käytiin taas mätsärissä. Eilinen mätsäri oli Joensuun raviradan yläparkissa. Kiiruhdin sinne suoraan Tivoli Sariolasta, äiti ja isä toivat Netan. Netta olikin innoissaan, kun näki minut. Jälleen kerran Netta oli aikuisissa (olin käynyt ilmoittamassa sen aiemmin).
Netta näki pitkästä aikaa erään koirakaverinsa (jota minä en Netan mielestä olisi saanut rapsuttaa, Netan oli pakko tunkea eteen). Ennen kehäänmenoa Netta saikin tehdä temppuja ja ihmetellä lisää samaisen tutun koiran rapsutteluja. Kehään mennessä Netta olikin innokas ja sen häntä heilui. Vaikutti siltä, että se tykkäsi siitä hommasta.
Parina meillä oli jo toista kertaa tänä vuonna Meela-sheltti. Yksikään pari ei kai joutunut menemään samalla kertaa ympäri. Me oltiin siis ekana ja piti menä yksin ympäri ja edestakainen liike. Sitten piti itse näyttää hampaat. Kysyttiin, halusinko ottaa Netan pöydälle, mutta minusta oli ihan ok esittää se maassakin. Netta ei myöskään kai aivan kamalasti aristellut tuomaria.
Tuomari tutki parimme ja sitten oli vielä vuorossa seisotusta. Saatiin punainen nauha. Kehän jälkeen käytin Netan juomassa, juttelin tuttujen kanssa ja Netta sai taas tehdä temppuja. Kuten tiistainakin, myös eilen oli aika paljon aikuisia koiria. Nauhakehässä porukka puolitettiin ja piti mennä kerran ympäri. Sama juttu toisella puolikkaalla. Vielä kaikki yhdessä kehään ja seisotusta. Kiitos ja näkemiin meidän kohdalla.
Mätsäristä jäi tosi hyvä maku suuhun. Parikehässä tuomari sanoi Netan esiintyvän hyvin ja kyllähän se nykyisin pitää paikkansa. Toistan aina itseäni, mutta Netta ei enää haistele lähes ollenkaan kehää toisin kuin viime vuonna. Viime vuonna se taisi mennä välillä vähän EVVK-meiningillä ja ehkei se seisonutkaan niin ryhdikkäästi. Mutta joku voisi oikeasti kertoa, missä välissä se on yhtäkkiä oppinut esiintymään edukseen?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti