Viimeistä kertaa antipalveluskoira?

Tänään menin Netan kanssa oletettavasti viimeistä kertaa collieiden hakutreeneihin. Sitä edeltävä kerta oli viime viikon maanantaina, kuten Soopelit kertovat -postauksessa sanotaan. Silloin otettiin neljä pistoa ja kaikki maalimiehet löytyivät oikein hyvin. Hyvä Netta!

Tänäänkin otettiin neljä pistoa. Ensin Netta kävi etsimässä maalimiehen, jonka oli alun perin ollut tarkoitus olla kolmannella pistolla. Mutta löytyipä se ensimmäinen ja samoin toinenkin. Neljännen kohdalla oli vähän haasteita, kun ei ollut mitään käsitystä maalimiehen sijainnista. Netta mm. kerran meni keskilinjan toiselle puolelle, mutta sentään totteli luoksetulokäskyjä (toisin kuin silloin kun sen olisi pitänyt etsiä ensimmäinen maalimies).

Otettiin pari ääniapua ja lopulta löytyi viimeinenkin ukko. Hyvä Netta! Kyllä sillä taas kerran intoa piisasi. Ja kovin innoissaanhan se muutenkin on hakutreeneissä kirmaillut. Kaikki nämä hakutreenikerrat ovat osoittaneet, että haku olisi niin Netan juttu, vaikkei se palveluskoira olekaan. Haha. Kaikista kerroista onkin jonkinlaista raapustusta blogista, paitsi siitä kerrasta kun kokeiltiin ilmaisujuttuja (joiden pohjaksi en ollut osannut opettaa mitään).

Siinäpä se sitten oli. Ensi viikolla olen jo etelässä. Hakutreenit ovat meidän osaltamme ohi. Paitsi jos joskus satumme taas sopivaan saumaan tänne itään. En oikein osaa vielä tuntea mitään haikeutta, mutta.. Nämä hakutreenit (maastotreenit) ovat olleet aina huikean hauskoja. Ja varmasti niitä vielä tulee ikävä. Onneksi olemme päässeet tätä lajia kokeilemaan, vaikka Netta ei collie olekaan.

Kultaisin ilta-aurinko maalaa maailmaan meidätkin kauniimmin

Liian nopeasti iso pallo pyörähtää

Voi tätä ajankulua! Vilkaisin kesä-ämpärilistapostausta ja voin sanoa, että jatkossa en todellakaan yritä haalia niin paljoa lupauksia minkäänlaiselle aikavälille. Vaikka vielähän tässä on kesää jäljellä ja ihmeitä ehtii sattua, eikös juu? Tai ehkä ensi kerralla teen oikean treenisuunnitelman...

No joo. Rally-tokokisoihin on enää kaksi viikkoa. Eilen harjoittelin Mirun kanssa treeneissä lähinnä lähtökyltille saapumista, jotta kyltin luo saapuminen on hallittu (jotta emme heti kättelyssä saa tulokseksi hylättyä). Ihan mukavastihan se meni, pitää ensi treeneissä vielä jatkaa tätä hommaa. Kokonaista rataa tuskin jaksan rakentaa, mutta onhan seuruuta käännöksineen tullut harjoiteltua.

Tänään soopelit pääsivät lenkille Lotta-bedlingtoninterrierin ja Moona-dreeverin kanssa. Alkulenkistä Miru intoutui leikkimään nuorempiensa kanssa! Nettaa taas ei leikkiminen kiinnostanut, mutta hyvä että Miru joskus innostuu. Se ei nimittäin viitsi leikkiä kovin paljoa Netankaan kanssa.

Mietin sua, mietin mua ja tietä jolla kuljetaan

Enää ei ole pitkä aika suuriin muutoksiin. Pian on aika aloittaa opiskelu aivan toisenlaisissa maisemissa kuin missä itse olen koko tähänastisen elämäni elänyt. Joensuun seutu vaihtuu pääkaupunkiseutuun lähijunineen ja linja-autoineen. Kun kuukauden kuluttua katson ulos ikkunasta, näen jotain muuta kuin omakotitalon pihan.

Pian minä olen yliopisto-opiskelija. Syksyllä minusta tulee myös vantaalainen. Julkisesta liikenteestä tulee osa arkipäivääni. Muutan ensimmäistä kertaa elämässäni. En ole koskaan asunut kaupungissa. En edes taajamassa.

Sain asunnon, johon saa ottaa koiran. Se tarkoittaa tietenkin vain yhtä asiaa. Netta lähtee kanssani eteläistä Suomea valloittamaan. Maalaiskoirasta tulee kertaheitolla kaupunkilaiskoira, kun omakotitalo vaihtuu kerrostaloasuntoon.

Vaikka Netta muuttaakin, se ei muuta heti syyskuussa. Se muuttaa vasta myöhemmin. Mutta muuttaapahan kuitenkin. Minustahan ei täysin koiratonta saa tekemälläkään. Se kuulostaa jotenkin luonnottomalta, kun omassa perheessä on aina ollut koiria. Toisihan koiraton elämä tiettyjä vapauksia, mutta olisiko se sen arvoista?

Mukaan lähtevät lelut, hihnat, pannat sun muut on pääosin jo pakattu. Olen ostanut alustan ruoka- ja juomakupeille sekä kakkapussirullia. Etsinnässä on vielä jonkinlainen säilytysastia Netan ruualle. Ruuan kaivaminen ison säkin pohjalta ei oikein innosta.

Netan suhteen muutossa mietityttää eniten sopeutuminen kerrostaloelämään. Kuinka on yksinolon laita? Osaako Netta olla haukkumatta rappukäytävän äänille? Toisaalta tiedostan tämän vaihtoehdon. Osaan varautua siihen. Suunnitelmissa on hankkia radio sitten joskus, kun sen aika koittaa.

Julkisen liikenteen käyttäminen koiran kanssa ei minua juuri huolestuta. Netta on muutaman kerran matkustanut bussissa. Minkäänlaisia ongelmia ei ole ilmennyt. Tuskinpa siis esimerkiksi junakaan on sen vaikeampi. Onneksi Netta on rauhallinen matkustaja.

Harrastuskuviot muuttuvat. Täytyy yrittää tarttua tilaisuuksiin sopia mahdollisia omatoimitreenejä. Jatkamme oletettavasti ainakin rally-tokon, ehkä jopa tokon, parissa. Katsotaan nyt, miten asiat lähtevät rullaamaan. Turha ottaa liian tiukkoja tavoitteita tai suunnitelmia varsinkaan tässä vaiheessa.

Joensuuhun jää niin paljon. Täällä on minun koiraharrastukseni alku. Kun lähes viisi vuotta sitten menimme ensimmäistä kertaa Linnunlahden koulutuskentällä järjestetylle pentukurssille, en vielä osannut kuvitella, miten koiraharrastus voi vetää mukaansa. 

Nyt edessä on enää kahdet Mirun treenit, yhdet agilitykisat sekä rally-tokokisat. Sen jälkeen kalenterissa on suunnaton tyhhyys minkäänlaisen kilpailutoiminnan suhteen. Minulla ei ole mitään hajua siitä, milloin meidät rally-tokokisojen jälkeen nähdään kisakentillä yhtään minkään lajin parissa.

Tiedän, että minusta tuntuu varmasti haikealta jättää kaikki nämä harrastuskuviot taakse. Kaikki ne mahdollisuudet täällä alkavat olla meidän osaltamme käytetyt ainakin toistaiseksi. Kuten jo mainitsin, tänne jää todella paljon. Maailman parhaat collieihmiset. Melkein kaikki koiraharrastukseen liittyvät asiat. Melkein kaikki on tapahtunut täällä.

Joensuussa ei ole mitään. Joskus on vain pakko vaihtaa maisemaa. Joskus joistain unelmista vain tulee totta. Nyt lukiossa kehittynyt unelma on toteutumassa. Pääsin haluamaani hakukohteeseen. Ja pian kaikki muuttuu.

Soopelit kertovat

Netta: On tuo omistaja vähän saamaton tämän blogin suhteen, joten joudun nyt todella väsyneenä yhdistämään telepaattiset voimani sekä blogiin että Miruun, joka todennäköisesti nukkuu toisessa huoneessa sängyssä tai sen alla tai muuten vaan lattialla tai sohvalla. Mutta minulla nyt onkin maagisia voimia.

Miru: Hei Netta, mitä sinä minua häiritset tällaiseen aikaan?

Netta: Otan sinuun yhteyden telepaattisilla voimillani, jotta saan blogiini uutta materiaalia. Olet ehkä unohtanut näytelleesi tänä vuonna blogissa isompaa roolia kuin tavallisesti. Siksi sinunkin on hyvä kantaa vastuusi.

Miru: Heitä jo nurkkaan ne telepaattiset voimasi ja käy nukkumaan. Ei kukaan tällaiseen aikaan (23:39) enää jaksa ajatella mitään.

Netta: Hyvä on. Selviän minä tästä ilman sinuakin. Ei niillä sinun osuuksillasi oikein merkitystä olekaan.

Miru: Uskallakin alkaa kehittää draamaa. Mikset suosiolla vain ota teletappiyhteyttä Vilkkuun?

Netta: Miru!!! Se ei ole mikään TELETAPPIYHTEYS, vaan TELEPAATTINEN YHTEYS. Minun telepaattinen yhteyteni toimii sattumoisin sinun kohdallasi paremmin kuin Vilkun kohdalla. Mutta voinhan minä tässä yksinkin aloittaa. Et sinä kai ole mitään erikoista tehnytkään. Minä sen sijaan olen tehnyt vaikka mitä.

Miru: Uskallakin jyrätä minun asioideni yli!

Netta: Itsepähän halusit vaieta.

Miru: Hyvä on, hyvä on. Ole itse hiljaa. Maanantaina minä pääsin pieniin rally-tokotreeneihin. Olin kai ihan taitava, kun suurin osa ajasta ei mennyt pelleilyyn. Vaikka en minä ikinä pelleile. Uudet paikat vain ovat niin kiehtovia, ettei heti välttämättä jaksa keskittyä. Tuon yhden pitäisi aina ottaa niitä lihapullanameja, jos minulta kysytään.

Netta: Hyvä hyvä. Siinä onkin kaikki tarvittava tieto. Minä olin maanantaina hakutreeneissä ja olin kuulemma oikein hieno. Hienosti löysin kaikki neljä maalimiestä. Olisi siellä ollut varmaan lisää eksyneitä raukkoja, vaikka tuo yksi vain naureskeli sille, kun katselin metsään. Mutta niitä ukkoja hakiessani minä en syönyt mustikoita. Voitto!

Miru: Kukapa niitä mustikoita muutenkaan haluaisi syödä? Liian vaivalloista.

Netta: Ei ole vaivalloista ollenkaan! Itse et vain osaa. Minä ja Vilkku olemme oikeita hakoja tässä hommassa. Johan se tänäänkin nähtiin, miten nopeita ja tehokkaita me oltiin. Sitä paitsi.. Mikä on se juttu, että olisit yrittänyt haukata katajaa?

Miru: Se on pelkkää panettelua. En tiedä kuka sen keksi, mutta totta se ei ainakaan olla. En tajua miksi minua pidetään niin tyhmänä. Olen vain todella älykäs. Ehkä niinkin älykäs, että kätken sen teiltä. En paljasta salaisuuksiani.

Netta: Joojoo. Uskokoon ken haluaa. Minä en ainakaan.

Miru: Olet jo häirinnyt minua tarpeeksi. Kello on 23:48 ja minä tämän talon ylimpänä ruhtinattarena määrään sinut kytkemään teletappiyhteyden pois päältä ja lakkaamaan häiritsemästä minua.

Netta: SE EI OLE TELETAPPIYHTEYS!!!

Miru: Aivan sama. Minuutti meni jo. Katkaise se heti.

Netta: Se on telepaattinen yhteys, eikä se liity teletappeihin millään tavalla... Huoh. Saa olla viimeinen kerta, kun yöaikaan yritän keskustella Mirun kanssa.

Miru: Minä kuulin tuon. Kello on nyt 23:50 ja minä määrään sinua katkaisemaan tämän hiivatin yhteyden tällä sekunnilla. Taas meni minuutti! NYT RIITTÄÄ!

Netta: Hyvä on. Yhteys on nyt katkaistu. Tämä ei toistu enää koskaan... Ei varmasti.

Sinustako rally-tokokoira? #3

Mirun viime viikon treeneistä ei tullutkaan kirjoitettua. Alkuun harjoittelin Mirun kanssa ihan vain eteentuloja. Niissä pitää muistaa ottaa tarpeeksi iso apuaskel, jotta the Mursu ei mene vinoon. Treenattiin myös vasemmalta sivulle tulemisia. Yritin vielä ottaa seuruuta treenien loppupuolella, mutta Mirun keskittymiskyky alkoi jo olla valunut hukkaan. Ei siis liikaa kerralla.

Tänään päätin osallistua Mirun kanssa Hurttahuoneen rally-tokohaasteeseen. Että yhden pienen radan rakentaminen kuvan mukaan voi olla hankalaa, haha! Vähän helpommalla pääsee kisoissa (ja mölleissä), kun ei tarvitse itse yrittää asetella kylttejä sopivan välimatkan päähän toisistaan. Alla on vielä rata, joka tässä haasteessa kuuluu suorittaa.

Tässä alla on vielä video Mirun suorituksesta, koska video toisinaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Tänään käytiin vielä omissa treeneissä, joissa ei ollut paljoa porukkaa ja joissa päästiin oikeastaan heti treenaamaan. Otettiin vähän seuruuta käännöksineen, spiraali kumpaankin suuntaan ja eteentuloja lihanamien motivoimina. Intoa Mirulla oli. Uskoisin, että sitten aikanaan kisapaikalle suunnatessa kannattaa mennä ajoissa, että Mirun pahin hösellys on loppunut. Mutta paremmin Miru tekee hallilla kuin kotona, että sen kanssa ei todetakaan, että kyllä se kotona osaa.

Meteoriitti

Pariisin Kevät - Meteoriitti

San. Arto Tuunela

Seitsemän sekuntia aikaa katua sun tekoja

Kauheimmat jutut sä voit jättää kertomatta

Mitä jos meteoriitti tippuu päähäsi ennen kuin ehdit

Sanoa ne kaikkein tärkeimmät sanat

Minä en unohda sinua koskaan

Vaikka en muistaisi omaa nimeäni

Sinä saatat olla juuri se joka sattumalta

Minut pelastaa meteoriitin alta

Jos osaisit väistää yllätyshyökkäyksen

Taikka olisit panssaroitua terästä

Olisitko haavoittumattomana onnellinen

Vai pakahtuisitko sä kenties ikävästä

Minä en unohda sinua koskaan

Vaikka en muistaisi omaa nimeäni

Sinä saatat olla yksi noista ohikulkijoista

Joka sylkäisee vasten kasvojani

Minä en unohda sinua koskaan

Vaikka en muistaisi omaa nimeäni

Sinä saatat olla juuri se joka sattumalta

Minut pelastaa meteoriitin alta

Minuutin olin niin onnellinen

Ollaan vaan ja mätsäillään

Tänään Lehmossa poliisilaitoksen parkkipaikalla järjestettyyn mätsäriin pääsivät molemmat soopelieläimet, kun apukäsiä kerran oli saatavilla. Mätsäriseuraksi saatiin pitkästä aikaa Axu. Netta sai matkustaa takakontissa häkissä, Miru Netan häkin vieressä ja Axu takapenkillä valjaissa. Meidän isompi häkki muuten näköjään mahtuisi myös konttiin, mutta silloin sinne ei fiksusti mahtuisi mitään muuta.

Netta ja Miru olivat tietenkin aikuisissa. Eri pareissa ja välissä oli yksi pari, joten ehdin ihan hyvin vaihtaa koiran. Miru nappasi sinisen ja Netta punaisen. Oli vähän liian hyvät namit Mirulle, se ei nimittäin olisi malttanut seistä paikallaan.. Joten jos joskus vielä mätsäriin ehdimme, ei pidä ottaa Mirulle liian hyviä nameja.

Nauhakehissä menestystä ei tällä kertaa tullut, joten oli aika lähteä mätsäristä pois. Mätsärin jälkeen kävimme vielä pienellä lenkillä Axun kanssa. Saas nähdä, milloin ensi kerran pääsemme mätsäriin. Ehkä sen aika on sitten joskus tulevaisuudessa pääkaupunkiseudulla Netan kanssa.

Miru heinäkuussa

Muutosten kuu on alkanut

Eilen oli aika agilitykisojen, jotka PoKS järjesti. Ilmoitin Netan reippaasti kaikille radoille todeten vielä kisapäivänä, että saas nähdä oliko tämä nyt niin fiksu veto. Toukokuussahan me viimeksi kisasimme, niin virallisissa kuin mölleissäkin.

Kuinka vapauttavaa on tällaisen pienen tauon jälkeen mennä kisaamaan aidosti vailla minkäänlaisia odotuksia. Jännityskin alkoi aina nousta vasta ennen omaa rataa, joten ehkä se nyt vihdoin oli sitä positiivista jännitystä! Siis sitä, mitä vuoden ekoissa mölleissä koettiin. Tai minä koin.

A-rata oli agilityrata. Siinä komea kielto, kun ohjaaja ei ihan hallitse ohjausta ja nähtävästi yrittää vielä valssata myöhässä. Yhdeltä toiselta hypyltä sitten tulikin toinen kielto, lennokkaasti sain koiran kiertämään koko esteen ja vielä hyppäämään sen väärältä puolelta. Mutta ei kun loppua kohti. Kepeille ohjaaminen ei mennyt niin kuin piti - taasko minä vien sitä väärään väliin. A:n jälkeen jäi viimeinen putki suorittamatta, kun Netta kirmaili suoraan viimeiselle hypylle.

B-rata oli A-radan tapaan agilityrata. Kun sain pannan pois Netan kaulasta, alkoi hillitön rapsutus (ja omistajan osalta silmien pyörittely), mutta päästiinhän me radalle. A-este olisi ollut Netasta kiinnostava (ihan kuin itse näkisin myös hetken ohjaavani Nettaa tahattomasti väärään suuntaan), mutta tilanne saatiin vielä pelastettua. Kepeille mentiin ekalla yrittämällä (ja kesken keppien Netalle oli patsastelukohtaus). Puomista Netta lähti aluksi ohi syystä x, vaikka se alun perin oli ihan oikeaan suuntaan menossa. Tästä kielto ja puomilta myös kontaktivitonen, mutta menipä Netta nätisti tuon loppusuoran. Kaiken kaikkiaan tulos tältä radalta oli 14,94 eli yliaikaa oli se 4,94 sekuntia.

C-rata taas oli hyppyrata. Alkoi jo olla puhti vähän pois sekä koiralta että varmasti myös ohjaajalta. Tai siltä ainakin tuntui. Eipä mitään mainittavaa oikeastaan muuten, kepit nyt olivat taas hitaat. Nolla siis tehtiin hienoisella yliajalla, tulokseksi nimittäin tuli 0,87 ja sijoituttiin kolmansiksi. LUVAn lähellä siis käytiin, mutta itse en osaa asiaa harmitella. Olen niin tyytyväinen siihen, miten hyvin Netta jaksoi. Taisi tauko tehdä hyvää!

Voisin tietysti loppuun höpistä tiedostamistani heikkouksista, mutta jätän sen tekemättä. En koe niillä olevan niin suurta merkitystä, kun emme Netan kanssa agilityssä mitään tavoitteellista tee. Tavoitteena on lähinnä ollut tietyllä tapaa itsensä ylittäminen ja toiveena se, että Netan motivaatio pysyy yllä.

Näistä kisoista jäikin hyvä fiilis. Netan motivaatio tuntui pysyvän ja radan jälkeen se katsoi minua itseensä tyytyväisen näköisenä namia odotellen. Ehkä kisaamiseen on tullut jo tietynlaista rutiinia, joten Netta ei reagoi jännitykseen niin helposti. Tai jotain. Ainakin kun ekoja kisakokemuksia miettii.. Sikäli kun niistä mitään muistaa. Tällä kertaa muistin kai jopa hengittää radalla, kun ei ollut huono olo radan loputtua. Muista juosta, hengittää ja vielä ohjata sitä koiraa.

Sellaiset hyvän mielen kisat siis! Otsikolla vihjataan tiedossa oleviin muutoksiin. Enää ei ole jäljellä kovin montaa kertaa Joensuun treenejä. Kuun viimeisellä viikolla omistaja saa uppoutua yliopiston maailmaan, syyskuussa on muutto ja Netta seuraa myöhemmin perässä.