Kai me joskus treenataan

Toisin sanoen tänään suunnattiin ekaa kertaa hallille vappukisojen jälkeen. Edellinen treenikerta oli samalla viikolla kuin kisat ja kisojen jälkeen ollaan käyty vain tekniikkakurssilla (kaksi kertaa) ja mölleissä (niistä kirjoitinkin aiemmin).

Rataan tutustuin sen verran, että kävelin sen kerran läpi. Ekalla kierroksella tehtiin rata kaksi kertaa ja tokalla kerran. Video on toiselta kierrokselta. Aluksi oli tietysti sähläämistä ja kepeillä ongelmaa, mutta kyllä ne alkoivat sujua taas, kun en häirinnyt Nettaa puhumalla samalla kertaa... Videolla nähdään muun muassa epämääräistä ohjausta puomin jälkeen - mitä ihmettä nyt oikeasti. Suoraan koiran eteen, äly hoi älä jätä. 

Ehkä lievästi sanottuna ohjaaja ruosteessa, kun tätä epämääräistä taukoa on nyt ollut. Ensi viikolla ei päästä treenaamaan Uimaharjun mätsärin takia, mutta jospa vapaavuoroille sitten kesällä... Tällä viikolla ei enää ehditäkään, kun helatorstaina on mätsäri (ei olla menossa) ja perjantainakin on muuta ohjelmaa.

Koira ja sen paperit - vai paperittomuus?

On monta puheenaihetta, jotka kuumentavat koiraihmisten tunteita vuodesta toiseen. Kuten paperittomat rotukoirat. Ilmassa on kysymyksiä. Tekeekö rekisteripaperi koirasta arvokkaamman? Mitä väliä niillä papereilla on? Mitä koira niillä tekee?

Ei, eivät paperit koirasta omistajalleen arvokkaampaa tee eikä koira itse niillä mitään tee saati sitten tiedä, onko rekisterissä vai ei. Silti en itselleni koskaan paperitonta rotukoiraa ottaisi. Monissa asioissa pätevä lausahdus "Älä koskaan sano ei koskaan!" ei päde minun kohdallani tässä. Siitä olen varma.

Ensinnäkin paperit ovat todiste koiran rekisteröinnistä. On sukutaulut sun muut ja varmuus siitä, että koira on todella sen rotuinen, kuin sen väitetään olevan. Toki tässä voi paperillisillakin koirilla olla hämminkiä, sitä en kiellä. En tosin tiedä, kuinka yleistä on, että rotukoiran taustalla olisi jotain muuta rotua. Ja tällä en tarkoita rotuunottoa tai lähtökohtaista toteamusta siitä, että kaikki koirat ovat lähtökohtaisesti sekarotuisia.

Miksikö en sitten paperitonta ottaisi? Harrastuksethan onnistuivat ihan samaan malliin. Sekarotuisetkin on mahdollista saada FIX-rekisteriin ja näin ollen ainakaan kaikille harrastuksille ei ole suurempia haasteita, joskaan varsinaiseksi valioksi sekarotuista ei vaadittavan näyttelytuloksen takia saada. Eiväthän näyttelyt maailman tärkein asia ole, mutta itse tykkään niissä käydä. Eikä harrastuspuoli edes ole syyni olla hankkimatta paperitonta koiraa.

Suoraan sanottuna minua paperittomissa rotukoirissa ihmetyttää syy paperittomuuteen. Mitä siinä on taustalla? Onko siinä tietämättömyyttä, välinpitämättömyyttä vai jotain muuta? Miksei koiraa ole voitu rekisteröidä, jos sen vanhemmilla on paperit? Onko rekisteröinnissä sitten jotain vaikeaa? Epäilykset heräävät.

Siinä se tulikin. Isoin kysymyssana on miksi. Vaikka kuinka tietäisi paperittoman koiran vanhemmat ja taustat, on koira silti koiraharrastusmaailmassa samalla lähtöviivalla sekarotuisen kanssa. Sitten vielä mahdolliset jalostuskuviot sun muut. Ja ei, en sano, etten voisi ottaa sekarotuista. Minulla ei ole mitään niitä vastaan. Ottaisin ennemmin rehellisesti sekarotuisen (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan), kuin paperittoman rotukoiran. En myöskään tarkoita moralisoida heitä, joilla paperittomia rotukoiria on, mutta omalla kohdallani tämä asia on ehdoton.

Agilityn ohjaustekniikkaa #4

Neljäs kerta ohjaustekniikkaa siis. Tämän päivän aiheet olivat poispäinkäännös ja vippaus. Tyhmänä en nyt numeroinut "ratapiirroksen" esteitä. Piirroksessa onkin vain kohta, jota me tehtiin (en muista, oliko putken jälkeen kaksi vai kolme hyppyä, varmaan kaksi). Olisi ollut jotain keppijuttuakin, mutta päätin, ettei nyt kannata keskittyä keppeihin. Omissa treeneissä sitten. 

Poispäinkäännöstä tehtiinkin vähän shelttien agikoulutuksessa huhtikuussa, sen jälkeen ei ollakaan koko juttua oikeastaan muistettu ja tekniikkatoukokuukin jäi toteuttamatta. Ehkä kesällä sitten. Aluksi harjoiteltiin ihan tuon oikeanpuoleisen hypyn kohdalla ja sitten vauhtia hypyltä ja lopulta putkelta, jos aivan oikein muistan ja saatiinkin lopulta homma sujumaan. Piti muistaa antaa koiralle tilaa. Netta myös taas kerran haisteli ja haahuili, joten minun piti juosta siitä poispäin. Varmaan vieras halli sun muut seikat vaikuttavat tähän. Kierroksia nostatettiin sitten pam-tempulla.

Tokalla kierroksella oli vippaus, jota samaan tapaan aluksi harjoiteltiin tuolla oikeanpuolimmaisella hypyllä ja sitten vauhtia. Pari onnistunutta tästäkin taisi tulla ja jätettiin sitten siihen. Netta alkoikin olla väsymys ja oli tosi lämmintäkin, onneksi Netta suostui aina välillä juomaan. 

Pitää yrittää muistaa, mitä missäkin ohjauskuviossa tehdään, jotta voisi niitä sitten joskus vapaavuorollakin kaikessa rauhassa treenata. Olisi siinäkin työnsarkaa. Kuin myös monessa muussa asiassa. 

No ne möllit

Vähän mölleilyäkin! Eli eilen mentiin Joan mölleihin. Tietysti erehdyin ajasta ja olin puoli tuntia etuajassa paikalla... Netta sai odottaa odottelunsa auton vieressä olevassa häkissään. Viilennysmanttelikin oli messissä. Huomasi taas kerran tosi hyvin auton lämpenemisen, kun kävi aina välillä hakemassa autosta vettä...

Ilmoitin Netan kahdelle radalle (möllirata ja kisaavien rata). Uusintoja ei onneksi otettu. Mölliradasta ei nyt ole videota. Jännitys oli jo vähäisempää kuin aiemmilla kisakerroilla ja mölliradalla Netalla olikin enemmän vauhtia kuin viime mölleissä. Ainoa ongelma oli haistelu, jota muuten oli molemmilla radoilla. Kurja juttu. Mikä Joan hallissa on sellaista, että Netan on siellä haisteltava kaikkein eniten? Haistelun vuoksi tuli muistaakseni kieltoja ja Netta muun muassa ohitti puomin ylösmenon aluksi mölliradalla..

Kisaavien radalta laitan videon vähän myöhemmin. Meno oli hitaampaa kuin mölliradalla, liekö syynä lämmin sää, vaikka viilennysmantteli oli ja vettäkin oli tarjolla (ja oikein nameja vedessä, että neiti suostuisi juomaan). Haistelua taas, kontaktikin katosi... Ja kieltoja tehtailtiin hyllyyn asti, mutta loppuun päästiin. Kepeillä varmaan eniten haistelua, ihme kun kepit menivät ekalla kerralla oikein. Ehkä olisi pitänyt yrittää viisastua ja jatkaa kielloista huolimatta "oman järjestyksen" mukaista rataa ja noudattaa haisteluun sitä kikkaa, että tekisi jotain yllättävää, mutta yritä nyt tuollaisessa tilanteessa muistaa. Jälkiviisaus ja jossittelu on ainoastaan turhaa. Tiedän ainakin sen, ettei Netan kohdalla varmasti hyödyttäisi mitään koiran vieminen pois radalta, kun haistelu alkaa, koska syynä on kuitenkin paineistuminen.

Harmittaa oikeasti, ettei möllejä ole kovinkaan usein. Tänä vuonna on ollut kahdet, joissa molemmissa ollaan oltu. Seuraavat ovat elokuussa. Tiedän kyllä, että jossain ei ole ehkä kuin yhdet möllit vuodessa, muttei se poista sitä tosiasiaa, että mölleissä harjoitteleminen on hyödyllistä... Ainoaa mahdollisuus kisanomaisiin treeneihin.

Perjantaina suunnataan taas tekniikkakurssille ja ensi viikon tiistaina taas omiin treeneihin. Me ei ollakaan vappukisojen jälkeen käyty kuin tekniikkakurssilla, muuten ollaan pidetty vähän taukoa. Jospa tässä koeviikon aikana ehtisi jossain välissä vapaavuorollekin, kun ei kokeitakaan allekirjoittaneella enää ole.

Joensuu KR

Tänään olikin näyttelypäivä ja näyttelypaikalla vierähti useampi tunti. Shelttejä riitti ja narttuja oli 44, joista suurin osa taisi olla avoimessa luokassa, jossa mekin tietysti oltiin. Luokan alussa piti juosta kahdessa erässä ja sitten alkoivat yksilöarvostelut. Niin, ja tuomarina oli Tino Pehar Kroatiasta.

Kun meidän vuoro tuli, oli alussa luonnollisesti pöydällä olemista ja sitten kaksi kertaa kehän ympäri. Kehää seuratessani huomasin, että jotkin koirat saivat juosta kehän ympäri ainakin kolme kertaa. En tainnut tuon jälkeen ehtiä Nettaa seisottaa (ainakaan kovin kauaa, en ainakaan muista), kun meidän vuoro oli jo ohi ja H:han sieltä tuli. Alla vielä arvostelu. Suomennos löytyy näyttelytulossivulta

4 years old, very big for female, proportional head, good eye shape, good topline, slightly steap shoulders, could move better infront

AVO H - rodunomainen lähestyttäessä

Kuvat © Anni Rask

Kohti näyttelyä...

...joka on sunnuntaina. Heti tähän alkuun läntään Netan kuvan, joka on otettu maaliskuussa (3 v 11 kk). Uudempaa ei nimittäin ole, mutta ehkäpä näyttelyssä tai sen jälkeen saadaan otettua parempi kuva! 

Pyörimme siis Joensuu KR:ssä tulevana sunnuntaina. Numeromme on 139. Ehkä tämän jälkeen viisastun ja ilmoitan Netan näyttelyyn seuraavan kerran kun se on veteraani-ikäinen... Lisäksi täytyy tehdä pientä listaa tehtävistä asioista.

• Perusteellinen harjaaminen ja turkin siistiminen (takut pois, korva- ja tassukarvat siistimmiksi)
• Koko koiran pesu? (kysymysmerkillä, koska Netta ei ole likainen ja koska parin päivän ajalle on luvattu sadetta)
• Valkoisten osien pesu ennen näyttelyä (kaulus ja jalat)
• Tarvittavan tilpehöörin etsiminen (rokotustodistus, numerolappu, numerolapulle pidike, näyttelyhihna, sumutinpullo, harja yms.)
• Häkin ja kärryn vieminen eteiseen sekä häkin kiinnittäminen kärryyn ja mustekalojen etsiminen (eli operaatio kuinka-saada-häkki-fiksusti-kärryyn)
• Omistajan vaatetuksen päättäminen

Vaatetuspuoli on varmaan isoin ongelma, hohhoijaa. Ostin nimittäin joulukuussa vaaleanvioletin jakun H&M:n alennusmyynneistä, eikä minulla ole mitään fiksua paitaa sen kanssa käytettäväksi (oikeasti olisi kirpparilta ostettu paita, mutta sen napit aiheuttavat päänvaivaa). Viimeinen toivoni onkin kiertää parit kirpparit huomenna tai tyytyä vanhaan näyttelyliiviin. 

Tohmajärvi RN 2013, Kuopion sivuerkkari 2012, Joensuu KV 2011
Kuvat © isä, äiti & Armi-sheltin omistaja

Ennenkin oon rehellisesti sylkeny kaiken

Tämä aihe on lojunut luonnoksissa kuukausikaupalla aina tammikuusta asti. Minulla on välillä käväissyt mielessä kirjoittaa postaus valmiiksi ja julkaista se, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Ei ole tullut oikeaa fiilistä. Nyt on sen aika. 

Edellisen kerran kirjoitin tämän blogin kirjoittamisesta huhtikuussa 2013 (postaukseen pääsee klikkaamalla tästä). Ihan tähän alkuun nostankin edellisessä postauksessa olleen pätkän erään laulun sanoituksista.

Huuda, huuda ilosta

Huuda, huuda vapaudesta

Ja huuda, huuda onnesta

Ja sä voit jatkaa valehdellen

Tai sä voit tietää totuuden

Haloo Helsinki! - Huuda

san. Elli Haloo

Mitä hyötyä tästä blogista olisi, jos kirjoittaisin vain hyvin menneet jutut? Jos kirjaisin ylös vain ne mätsärit, joissa tuli sijoitus. Jos kertoisin vain niistä treeneistä, jotka menivät hyvin? Tietenkään en ole aivan kaikista yksittäisistä temppujen harjoittelemisista kirjoittanut, mutta ne ovatkin eri asia. 

En vain kokisi hyödylliseksi jättää ei-niin-onnistuneita juttuja kirjoittamatta. Siksi olen laittanut tänne Netan agilityvideoita ja muuta vastaavaa. Poikkeuksena ovat muutamat treenikertomukset ja -videot viime vuoden loppupuolelta. Niitä en lopulta jaksanut tänne siirtääkään. Nyt se aiheuttaisi vain sekaannusta.

Jos minulla on ollut video vaikkapa agilitytreeneistä, olen pyrkinyt analysoimaan treenjä enemmän tai vähemmän. Aina en tee niin. En ainakaan huolellisesti. En myöskään voi aina saada kaikkea videolle, jolloin on luonnollisesti hankalampi analysoida kaikkea, kun ei vain voi muistaa.

Tästä blogista on varmasti ollut korvaamatonta hyötyä omalla tavallaan juuri minulle. Voin palata menneisiin postauksiin, jos haluan. Voin katsoa vanhoja videoita. Voin tarkistaa epäviralliset harrastustulokset, jotka olen alusta asti listannut.

Olen myös oppinut uutta sekä menemään syvemmälle oman pääni sisään miettiäkseni asioita. Olisinko ilman minkäänlaista palautetta vielä tajunnut Netan paineistumisjuttuja sun muuta? Näihin asioihin en kuitenkaan jää roikkumaan, sillä jossittelu on turhaa.

Totta kai asioista kertominen ja rehellisyys on aina oman näkökulmani varassa, mutta valehdella en koskaan aio. Eri ihmiset vain voivat kokea eri asiat eri tavoin. Olisi turhauttavaa ja uuvuttavaa miettiä miljoonaa eri näkökulmaa Netan tekemisille tilanteisssa A ja B. Halusinkin vain tuoda esille, että näkökulmat ovat vuosien ja kuukausienkin varrella voineet muuttua, mutta meininki blogin suhteen pääpiirteittäin ei ole lähtenyt radikaalisti toiseen suuntaan.

Tällä hetkellä blogillamme on 72 lukijaa. Minulle se on iso määrä. Lisätään siihen vielä seuraajat ainakin Bloglovinissa. Tietenkään en voi olla täysin varma, kuinka moni blogia oikeasti lukee, mutta ei se tai lukijoiden määrä ole pääasia. Bloggaamisen ilon kadottaisi nopeasti, jos ei bloggaisi ensisijaisesti itselleen. 

On ollut hivenen huvittavaa lueskella postauksia blogin alkuajoilta vuodelta 2010. Nyt moni lause niissä postauksissa on omasta mielestäni vähän tönkkö. Ei sillä, en väitä, että kaikki postaukseni edelleenkään olisivat jotenkin ei-tönkköjä, mutta on ollut hienoa huomata, että oma kirjoitustyyli (ja myös tämä blogi) on kehittynyt ainakin omasta mielestäni parempaan suuntaan.

Kesällä Netta's Stage täyttää jo neljä vuotta. Blogi alkaa vähitellen olla pisimmän aikaa yhtäjaksoisesti pystyssä ollut blogini. Jatketaan samalla linjalla ja katsotaan, mitä tuleman pitää ja millaista kehitystä vielä tapahtuu. 

Kenraaliharjoitus ennen virallista koitosta

Tänään tosiaan oli mätsäri raviradan parkkipaikalla ja pitihän sinne lähteä, kun oli viimeinen tilaisuus harjoitella ennen ensi viikonlopun näyttelyä, jonne tyhmyyksissäni menin Netan ilmoittamaan. Mätsärissä olikin jonoa ilmoittautumispisteelle. 

Aikuisia oli paljon. 31 oli ensimmäinen numero ja viimeinen taisi olla 62...? Tällä kertaa parit nimittäin eivät olletkaan A/B-tyylillä, vaan 31 ja 32 jne. Omaan makuun tuo A/B on  paljon selkeämpi, mutta ehkä se sitten on vain tottumuskysymys.

Parikehässä Nettaa ei kamalasti juokseminen innostanut. Olikohan syynä sää vai jokin muu? Saatiin sininen nauha ja taas odoteltiin, kunnes nauhakehä alkoi. Koirat juoksutettiin kahdessa erässä ja me oltiin toisessa. Netta meni ihan nätisti, vaikka edessämme mennyt suomenpystykorva haukkuikin.

Pääsimme viiden sijoittujan joukkoon. Siinä sijoitettiin ensin kolme koiraa ja pääsimme vielä yhden koiran kanssa juoksemaan kehää ympäri. Sijoituksemme oli SIN2. Hieno Netta, ensimmäinen sijoitus tänä vuonna ja vielä melkoisen koiramäärän keskeltä.

Palkintopose

Agilityn ohjaustekniikkaa #3

Kolmas kerta tekniikkaa, aiheena saksalainen sekä pakkovalssit. Alla jälleen upeaakin upeampi ratapiirros, jossa luultavasti kaikki on ihan väärissä paikoissa. Eikä numeroita, haha. Mutta ehkä se havainnollistaa jotain. Aloitettiin oikeasta päädystä, koira putkeen ja hypylle.

Saksalainen oli yllättäen minulle täysin tuntematon juttu (tätähän kukaan ei voinut aavistaa), joten toista estettä pidemmälle ei edetty. Katse koirassa, muista se. Muistamuistamuista. Sen siitä saa, kun ei ole oikeastaan alkuvuoden 2013 jälkeen tekniikkajuttuja kovin paljoa treenaillut.

Tokalla kierroksella olivat pakkovalssit. Näitä olen tehnyt muistaakseni alkeiskurssilla, että niin... Ja taas katse koirassa ja ajoissa oleminen. Treenilistalle nämäkin, josko kesällä voisi sitten tekniikkajuttujakin tehdä..? Enempää en nyt tästä saa kirjoitettuakaan.

Tänään Netta oli kovin hajujen vietävissä. Tuollaista ei pitkään aikaan ole omissa treeneissä ollut (ei sillä, eihän me tällä viikolla oltu treeneissä). Taitaa vain olla oikeasti niin, että kun minä olen vähän epävarma siitä, mitä pitää tehdä, Netta paineistuu. Katsotaanpa vain, mitä 20.5. mölleistä tulee.

Viideskymmenes kerta

Mätsärissä nimittäin. Jälleen suuntasimme mätsäriin Calle-lagoton kanssa. Tällä kertaa paikkana oli Pilkon Citymarketin parkkipaikka. Ilmoittautumisjono oli piiitkä ja aikuisissa oli melkoinen määrä koiria, numerosta 100 aina numeroon 120. 

Me oltiin numerolla 113A ja pariksemme sattuikin Calle. Seisotusta ja juoksutusta edestakaisin ja kehän ympäri, vielä kerran yhdessä edestakainen... Meille ojennettiin punainen nauha ja Netta meinasi tarttua rouhetikkuunsa ja viedä nauhan mukanaan..

Odottelun jälkeen vuorossa oli lopulta nauhakehä. Juoksutusta ja seisotusta, sittenpä kiitos ja näkemiin. Eli ei sijoitusta tällä kertaa. Odoteltiin vielä BIS-kehän verran, koska Calle oli päässyt sinne ja pääsikin sijalle BIS3. Sittenpä olikin kotimatkan aika.

Viideskymmenes mätsäri. Laskin sen moneen kertaan ylös kirjattujen tulosten perusteella. Reilut 350 € mätsäreihin heitettyä rahaa. Silti kieltäydyn katumasta.