Jos agilityä seurattaisiin yhtä suurella innolla kuin jääkiekkoa...

Millaista olisi, jos vaikkapa agilityn SM-kisat näytettäisiin televisiosta ja ihmiset eläytyisivät niiden katsomiseen yhtä syvästi kuin jääkiekon MM-kisojen katsomiseen? Millaista olisi, jos suuri yleisö kynsiään pureskellen seuraisi sitä jännitysnäytelmää? Millaista olisi, jos agility olisikin sillä tavalla tasa-arvoinen muiden urheilulajien kanssa?

Jotenkin tällainen idea putkahti mieleeni. Pohjalla saattaa olla Kujemielen-blogin postaus "Koiraharrastuksen mitätön arvo ulkopuolisen silmissä", sillä muistan lukeneeni sen joskus. Tähän postaukseen valitsin lajiksi agilityn, koska se on minulle kaikkein tutuin. Siispä asiaan. Mitä jos agilityä seurattaisiin yhtä suurella innolla kuin jääkiekkoa?

Kuva © Minna

"Kisaakohan se siellä? Voi ei, ei kai se oikeasti ole lopettanut kisaamista?" kyseltäisiin. Ihmisillä olisi omat suosikkinsa, joita kannustettaisiin viimeiseen asti. Parhaimmillaan myynnissä olisi koirien (tai koirakoiden) fanituotteita aina paidoista muistikirjoihin.

Arvokisojen aikaan ihmiset liimautuisivat television ääreen. Sosiaalinen media Facebookista Twitteriin olisi täynnä asiaan kuuluvia hashtageja ja kovasanaista keskustelua aiheesta. Iltapäivälehdet olisivat perillä asiasta ja omisivat itselleen live-seurannan.

Kuva © Minna

Yleisö olisi tarkempana kuin porkkana. "Osuiko koira kontaktipinnalle? Ei varmasti osanut! Hei, tuomari on puusilmä! Eikö se nähnyt, kun tuo koira kielsi yhden esteen? Aivan varmasti tuo tuomari suosii noita bortsuja!" ihmiset päivittelisivät. Ja sosiaalinen media olisi täynnä tuomarivirheisiin liittyviä meemejä.

Katsojia olisi kisapaikalla sankoin joukoin. Joka kerta lupaavasti alkaneen radan päättyessä hylättyyn tai jonkin traagisen virheen sattuessa kuuluisi pettynyt kohahdus. Kotisohvalla istuvat penkkiurheilijat hyppisivät paikallaan melkein raivon vallassa, jos oma suosikki ei pärjäisi - ja jos oma suosikki voittaisi, kuuluisi meteli kilometrien päähän.

Kuva © Minna