Jahkailun jälkeen lähdin tänään Netan ja Mirun kanssa kohti Linnunlahden koulutuskenttää. Kohteena oli mikäs muukaan kuin mätsäri, johon molemmat soopelit pääsivät osallistumaan. Ilmoitin ne pariksi aikuisten luokkaan.
Samassa parissa oleminen vaati tietysti hieman erikoisjärjestelyjä, mutta niistä oli päätetty ennakkoon. Ensiksi sain kuitenkin esittää Calle-lagoton aikuisissa. Sitten muutaman parin jälkeen oli soopeleiden vuoro. Netta meni kehään Callen omistajan esittämänä ja esiintyikin oikein nätisti. Kuulemma se sai kehuja turkistaan.
Miru taas oli oma itsensä ja kovin lennokas ravatessa. Netta nappasi sitten punaisen nauhan ja Miru sai sinisen. Kuulemma Miru oli niin tiukasti kontaktissa, että se liikkui vinossa. Ei mikään ihmekään. Olen namilla yrittänyt estää Mirulta mahdolliset kiljumiset esimerkiksi nauhakehissä.
Nauhakehissä kummallekaan koiralle ei sijoitusta tullut. Esitin molemmat siis nauhakehissä itse. Netan kehän aikaan Miru odotteli kiljumatta. Olihan sillä sentään purutikku mässyteltävänä. Kun punaisten kehässä oli isojen koirien aika liikkua, kävin tyrkkäämässä Mirulle toisen tikun.
Mukava ilta oli. Tämäkin mätsäri oli alle kahdessa tunnissa ohi. Ei tainnut olla taaskaan niin paljoa porukkaa kuin joskus on ollut. Aikuisia oli kymmenisen paria. Liekö syynä sitten se, että keväällä on ollut jo yllin kyllin mätsäreitä? Mene ja tiedä.
Sittenpä väkerryksiin. Ensimmäisessä kuvassa on Netan oma antipalveluskoiravaljaat hakutreeneihin, toisessa kuvassa uusi agilityhihnasysteemi ja alimmassa viimeisin panta. Pannan tein vaalinvalvojaisiltana ja myös hihna on huhtikuulta. Hakuvaljaista en sitten muistakaan, ovatko ne jo tämän kuun tuotoksia (nimim. liian laiska katsomaan blogista, milloin me treenattiin tänä vuonna hakua ensimmäistä kertaa).
Ei kommentteja
Lähetä kommentti