Tämä on kai se postaus, joka kuuluisi kirjoittaa vasta kesällä, kun blogilla tulee viisi vuotta täyteen. Enkä minä tietenkään tee niin. Mutta hei tyypit. Tämä on Soopelisirkuksen tuhannes (!!!) postaus. Tuhannes. Postaus numero 1000. Ykkönen ja kolme nollaa.
Siispä voimme lähteä aikamatkalle, vaikkei tämä "aikamatka" olekaan ensimmäinen laatuaan. Onhan täällä jo puitu blogin menneisyyttä ja esitelty vanhoja bannereita. Mutta miten tämä kaikki todella alkoi? Miten minusta tuli koirabloggaaja ja miten Soopelisirkuksesta tuli juuri tällainen?
Heinäkuun 25. päivä vuonna 2010 ja 15-vuotias meikäläinen. Siihen asti olin kirjoittanut koirajuttuja silloiseen blogiini, mutta sitten tuli idea. Jostain revin nimen Netta's Stage.. ja jotenkin vain perustin blogin. Ensimmäinen ulkoasu oli muistaakseni sävyltään ruskea. Tein ensimmäisen postauksen.
Alkuaikoina blogin tahti oli vielä vähän hitaampi. Vuonna 2011 koiraharrastukset alkoivat kunnolla viedä mennessään. Vuonna 2012 blogin postausmäärä lähti oikeasti nousuun. Tuolloin siirryimme Bloggeriin Vuodatuksesta - ja kopioin kaikki postaukset (ja kaivelin kaikki kuvat koneen syövereistä). Aika hullu urakka, mutta niin tuli tehtyä. Siitä asti olemmekin bloganneet täällä. Tai minä olen blogannut, eihän Netta osaa kirjoittaa.
Ainakin omasta mielestäni blogi alkoi kehittyä tähän nykyiseen suuntaansa vuonna 2013. Silloin alkoi tulla vielä enemmän ideoita ja intoa. Postausaiheet pyörivät jatkuvasti mielessä. Nyt on jo sen suhteen tainnut löytyä jonkinlainen tasapaino.
Tämä blogi oli aluksi "se toinen blogi". Enemmän kirjoitin (muistaakseni ainakin) omaa blogiani. Mutta sitten - jossain välissä - tapahtui käänne. Ja jo parin vuoden ajan tämä blogi on ollut se blogi, johon olen kaikkein eniten panostanut. Se blogi, jonka eteen olen nähnyt eniten vaivaa varsinaisen blogini lojuessa hitaan päivitystahdin kourissa.
Vanhoja postauksia selatessani olen miettinyt, että omat kirjoitustaitoni ovat ainakin jossain määrin kehittyneet. Ehkä sellaista on syytä odottaa näinkin monen vuoden ajalta. Eteenpäin on mentävä aina vain. Niin on mentykin.
Bloggaaminen on minulle varsin mieluinen harrastus. Kyllähän sen voi jo harrastukseksi sanoa. Voihan? Jos ei muuta, niin se on ainakin yksi koiraharrastuksen lieveilmiöistä. Ja niin kauan kuin intoa riittää, ei tämä blogi ole lähdössä mihinkään.
Siispä voimme lähteä aikamatkalle, vaikkei tämä "aikamatka" olekaan ensimmäinen laatuaan. Onhan täällä jo puitu blogin menneisyyttä ja esitelty vanhoja bannereita. Mutta miten tämä kaikki todella alkoi? Miten minusta tuli koirabloggaaja ja miten Soopelisirkuksesta tuli juuri tällainen?
Heinäkuun 25. päivä vuonna 2010 ja 15-vuotias meikäläinen. Siihen asti olin kirjoittanut koirajuttuja silloiseen blogiini, mutta sitten tuli idea. Jostain revin nimen Netta's Stage.. ja jotenkin vain perustin blogin. Ensimmäinen ulkoasu oli muistaakseni sävyltään ruskea. Tein ensimmäisen postauksen.
Useaan otteeseen blogissa olleet kuvat, mutta ne ovat tilanteeseen sopivat. Oikeanpuoleinen kuva © Minna |
Ainakin omasta mielestäni blogi alkoi kehittyä tähän nykyiseen suuntaansa vuonna 2013. Silloin alkoi tulla vielä enemmän ideoita ja intoa. Postausaiheet pyörivät jatkuvasti mielessä. Nyt on jo sen suhteen tainnut löytyä jonkinlainen tasapaino.
Tämä blogi oli aluksi "se toinen blogi". Enemmän kirjoitin (muistaakseni ainakin) omaa blogiani. Mutta sitten - jossain välissä - tapahtui käänne. Ja jo parin vuoden ajan tämä blogi on ollut se blogi, johon olen kaikkein eniten panostanut. Se blogi, jonka eteen olen nähnyt eniten vaivaa varsinaisen blogini lojuessa hitaan päivitystahdin kourissa.
Vanhoja postauksia selatessani olen miettinyt, että omat kirjoitustaitoni ovat ainakin jossain määrin kehittyneet. Ehkä sellaista on syytä odottaa näinkin monen vuoden ajalta. Eteenpäin on mentävä aina vain. Niin on mentykin.
Bloggaaminen on minulle varsin mieluinen harrastus. Kyllähän sen voi jo harrastukseksi sanoa. Voihan? Jos ei muuta, niin se on ainakin yksi koiraharrastuksen lieveilmiöistä. Ja niin kauan kuin intoa riittää, ei tämä blogi ole lähdössä mihinkään.
Vanhoja blogikuvia |
Ei kommentteja
Lähetä kommentti