Piri (4.4.2007-12.2.2010) muutti koko koira-asian. Kuinka yksi koiraleiri saattoi muuttaa asiaa? Sinne lähdin asenteella, ettei meillä ole näyttelyhihnaa tai mitään, eihän Piri näyttelykoira ole. Ja kuka hurahtikaan näyttelyharrastukseen?
Pirin kanssa kierrettiin parit mätsärit ja 2008 Mustin ja Mirrin mätsärin jälkeen tapahtui Se Merkittävä Tapaus. Sain päähäni, että haluan sheltin. Tämän olen kertonut täällä ennenkin, mutta kertaushan on opintojen äiti. Etsin tietoa shelteistä ja luonne vaikutti sopivalta. Sovin vanhempieni kanssa, että sheltti voisi tulla, jos 15-vuotiaana sen haluaisin.
Piri kuoli helmikuussa 2010. Miru, Pirin siskontytär, rantautui meille äitienpäivänä. Mirua ei olisi otettu, elleivät vanhempani olisi olleet varmoja siitä, että hoitaisin sheltin itse. Sheltin etsinnätkin olivatkin olleet käynnissä ja pienen mutkan kautta löytyi Netan kasvattaja. Netta valikoitui ja 21.6.2010, päivä rippijuhlieni jälkeen, haimme Netan joutsenosta.
Ei Netan tulon alkuaika olltu vielä koiraharrastuksen kulta-aikaa. Koulutusta sun muuta, pentukoulut ja tokon alkeet, 4H:n syysretki Kolille sekä kaksi mätsäriä. Siitä koostui Netan vuosi 2010 - maitokulmahampaiden poiston lisäksi siis. 2011 alkuvuosikin oli ilmeisesti jokseenkin samanlaista.
Mätsäröitiin säässä kuin säässä. Reissattiin loppuvuodesta Kajaaniin. Koirailut jatkuivat tänäkin vuonna, yllätys yllätys. Jälleen mätsäreitä. Kajaani KV ja NUO T. Käytiin pari kertaa tokossa, Netalla oli juoksut.
Mentiin agilityn hallittavuustestiin ja päästiin läpi, vaikkei paikallaolo sujunutkaan. Arpaonni ei suosinut, mutta nyt syksyllä päästäänkin sitten kurssille. Netta sterkattiin toukokuussa alkuperäisen suunnitelman (syksy tai talvi) sijaan ja Joensuun näyttely jätettiin väliin. Kesällä mätsäröitiin pariin otteeseen huonolla kehäkäytöksellä ja käytiin jopa koirauimakoulussa. Leirejä olisi ollut, mutta ne ikävä kyllä peruuntuivat.
Koirailut jatkuvat yhä, vaikka joitain mätsäreitä jäi väliin. Käytiin sivuerkkarissa, mutta nyt näyttelyiden annetaan toistaiseksi olla. Odotetaan agilitya ja otetaan vastaan mitä tuleman pitää, harkitaan koiratanssia. Tokoillaan ainakin kotona.
Uskon, että on hyvä, ettei Netta ole näyttelykoira. On varmaan hyvä kohdata näitä asioita nyt ensimmäisen koiran kanssa, oppia kaikkea kantapään kautta. Välillä toki haaveilee, mutta sitten palautuu taas maan pinnalle. Tietty realismi pysyy aina.
Olen koiraharrastajanakin muuttunut. Näyttelyistä mitään tietämättömästä seropifanista kasvoi rotukoiraharrastusta ymmärtävä nuori. 14-vuotiaana väitin kiven kovaan haluavani sheltin vain ja ainoastaan sen luonteen takia, että ulkonäkö oli sivuseikka. Ketähän luulin oikein huijaavani? Tietysti minä olin alussa ihastunut sheltin ulkonäköön ja vasta sitten todennut, että luonnekin passaa. Just joo, kaikkea sitä on pitänyt esittää. Nyt pystyn hyvin myöntämään, että totta kai koirarotuja katsellessani kiinnitän ensin huomiota ulkonäköön ja sitten selvitän luonnetta. Vaan tuskinpa ottaisin maailman kauneintakaan koiraa, jos se olisi aggressiivinen yms.
Olen silti varmasti myös muuttunut niistä ajoista, kun Netta tuli. Olin silloin 15, nyt olen 17. Kyllä reilussa kahdessa vuodessa jo oppii monia asioita. Edelleen toitotan sitä realismia, sitä on varmasti tullut. Eihän mikään koira toki ole täydellinen ja vaikka Netta ihana koira onkin, ei se ole virheetön. Se haukkuu tyhjästä, arkailee, syö vaatteisiin reikiä namien perässä, pureskelee tavaroita. Mutta on se silti Netta.
Vieläkin on silti paljon opittavaa shelttiasoissa. Tämä rotu on kuitenkin pikkusormen myötä vienyt koko käden... Pakko kyllä myöntää, etten Nettaa etsittäessä osannut kiinnittää välttämättä huomiota asioihin, joihin nyt kiinnittäisin huomiota, tai en laskenut niille niin paljoa painoarvoa. Nettaa en kuitenkaan ikinä vaihtaisi toiseen koiraan, en maailman kauneimpaan shelttiinkään.
Seuraavaa shelttiä sitten muutaman vuoden päästä hankkiessani olen vanhempi ja toivottavasti taas viisaampi. Sen aika on sitten joskus, sen tiedän itsekin. Vaikka pentukuume iskisi, on palattava todellisuuteen. Nettahan on nuori ja meillä on kaksi muutakin koiraa, seuraava koira voi tulla sitten, kun asun Netan kanssa omillani. Ensin haluaisin kuitenkin tuntea, millaista on arki jo pelkästään yhden koiran kanssa. Sitten on uuden pennun aika.
Koko show - PMMP
san. Paula Vesala
ollaan alla pyykkikasojen
käyty läpi kerran tuhannen
itsekkyyden ilmentymiä
syyllisyydentunnon sävyjä
mikä meissä on tai ole ei
kumpi voimat kummaltakin vei
toisiimme me vaikka väsytään
päätöksestä kiinni pidetään
otan koko show'n
oli mitä vaan
koko paketin
mitä siihen kuuluukin
ja silti otan koko show'n
täyden laidallisen
käy miten käy
sen koko paketin
ainakin jotain uskalsin
mitä ne nyt aikoo, apinat
ihmettelee koirat, kakarat
no, jos sitä meiltä kysytään
hautaan aski hauskaa pidetään
tutkintoja tiskien takana
oletkohan vielä mukana
mitä suli kaikkeen hulinaan
univelkapuuron porinaan
otan koko show'n
oli mitä vaan
koko paketin
mitä siihen kuuluukin
ja silti otan koko show'n
täyden laidallisen
käy miten käy
sen koko paketin
ainakin jotain yritin
en tajunnut yhtään
en tajua nytkään
täysiä huoneita, käsiä, vuoteita
ja silti otan koko show'n
oli mitä vaan
koko paketin
mitä siihen kuuluukin
ja minä otan koko show'n
täyden laidallisen
käy miten käy
sen koko paketin
mitä siihen kuuluukin
Ei kommentteja
Lähetä kommentti