Turkinhoitovälineiden esittely

Kuvattu joulukuussa 2013.

Tovereista parhain

Rudolf The Superdog -blogin inspiroimana päätin kirjoittaa Netan ja Mirun ystävyydestä, sillä se on jotain aivan muuta kuin Netan ja Vilkun tai Mirun ja Vilkun välillä. Sanottakoon vielä, että vieraiden koirien seurassa Netta lämpenee erittäin hitaasti leikkimään (jos lämpenee ollenkaan).

Miru ja Netta ovat kasvaneet yhdessä. Ne ovat olleet pentuja samanaikaisesti ja ikäeroa niillä on vain reilu kuukausi. Miru on syntynyt 10.3.2010 ja Netta 24.4.2010 ja näin ollen Miru oli Netan tullessa 21.6.2010 reilun kolmen kuukauden ikäinen. 

Soopeleiden samankaltaisen värityksen vuoksi Nettaa on muutamaan otteeseen luultu Mirun pennuksi. Parhaimmillaan Mirulla oli lähes yhtä paljon turkkia kuin Netalla muutama vuosi sitten. Varsinaiset samikset, vaikka rotu ja koko eivät ole samat.

Netan ja Mirun leikit ovat omalaatuisia. Silloin Mirukin saattaa kieriä selällään ja esimerkiksi saman kepin kanssa juokseminen on suurta hupia, niin samalla aaltopituudella ne ovat. Netan mielestä keppileikki on maailman mahtavin, mutta yhtä kivaa on hyppiä kaverin niskaan.

Yleensä Netta on se, joka yllyttää toisen leikkiin. Se pistää Mirun kinttuihin vipinää ja yrittää talvisinkin saada Mirun liikkeelle. Netan osalta leikkiinkutsu käy esimerkiksi siten, että se lähtee juoksemaan, jolloin Mirun olisi tarkoitus lähteä perään.

Miru taas on varsinainen lainvartija ja kurmuuttaa Nettaa, jos Netta käy omilla teillään ennen kuin tulee kutsuttaessa luokse. Mirun tehokkain keino saada Netta toimimaan niin kuin se haluaa on katsoa Nettaa "pahalla silmällä", jolloin Netta menee matalaksi eikä yleensä ohita Mirua.

Sellaisia ovat sooperikaverukset, jotka ovat melkein kuin siskokset. Yksikään koira ei koskaan voi olla Netalle sama asia kuin Miru tai Mirulle sama asia kuin Netta, se on varmaa. Melkoinen parivaljakko.

Ja liian nopeasti aika voi viedä

Final Fantasy's Creative Spirit "Piri"

4.4.2007-12.2.2010

Sä et tuu sieltä takas milloinkaan

Huudan kuinka kauas ja kuinka kovaa vaan

Sä et kuule rukoustani kuitenkaan

Pyydän kuinka kauniisti ja kauan vaan

Laura Närhi - Jokainen yö

san. Laura Närhi

And just remember

That nothing's made to last

Indica - In Passing

san. Jonsu & Rory Winson

Tiedän, että elämää ei voi hallita

Se kulkee minne tahtoo vapaana

Haloo Helsinki! - Lähtövalmiina

san. Elli Haloo & J. Mykkänen

Siitäkin tuli kuluneeksi neljä vuotta.

Vanhaa treeniä, hierontaa ja Mursun paluu

Tiistaina treenailin Netan kanssa taas vadin kiertämistä ja jalkojen välissä pujottelua. Taas on video aiheesta, joten en enempää ala selitellä. Minulla on (taas vaihteeksi) ollut kaikki-stressaa-yhyy-toko-on-syvältä-kaikki-vinkit-on-hankalia-vaihe, joten treenataan Netan kanssa tokoa ehkä ensi kuussa. Hiihtolomalla. Eilen alettiin myös työstää kurretemppua, jotta Netta oppisi tekemään sen ilman jatkuvaa namilla houkuttelua - naksuttelun avulla se alkoikin sujua.

Tänään oli Netan toinen hierontakerta ja Netta rentoutui nopeammin kuin lauantaina. Viimeksi vähän jumissa olleet kohdat olivat kuulemma jo pehmeämmät. Seuraavan kerran Netta pääsee tsekattavaksi keväämmällä. Tiistaina on tarkoitus jo suunnata treeneihin, eiköhän taukoa ole jo ollut tarpeeksi. Vaan minkäs teet, kun ensin oli koeviikko, sitten saksan preli ja kuuntelukokeet eli stressi, jolloin pakka ei tunnetusti pysy kasassa.

Miru pääsi collietokoon pitkästä aikaa. Paikallaolossa se pari kertaa nousi, mutta muuten pysyi mukavasti. Muiden koirakoiden väleistä pujotellessa Miru oli erittäin kiinnostunut lauantaimakkarasta, eikä muista piitannut. Harmillisesti minulla ei ollut lelua mukana... Harjoittelipa Miru vielä pyörimistä (molempiin suuntiin) ja sehän sujui jo aika kivasti! Muuta mainittavaa ei olekaan, Miru oli vain ihmeissään päästessään pitkästä aikaa hallille.

Koiratanssi- ja tokotreeniä

Treeniä videolla, vau! Sunnuntaina teki eittämättä koulustressin takia mieli lyödä hanskat naulaan tokon suhteen, kun ajatuksena tuntui, että kaikki on pielessä ja onko missään mitään mieltä ja saadaanko me koskaan mitään valmiiksi. Tänään sitten treenailtiin vähän koiratanssia ja tokoa, sainpahan otettua itseäni niskasta kiinni! Vielä kun saisi treeniohjelman luotua.

Ämpärin kiertämiset ovat sujuneet aika kivasti. Ämpärin päällä on sählypallo, koska videointivaiheessa näytti siltä, ettei valkoinen ämpäri erottuisi ollenkaan. Neppari alkaa älytä, hyvähyvä! Lisää treeniä vain ja pujotteluihin myös. 

Videolla vähän perusasentotreeniä ja seuraamistakin. Tällä kertaa en jaksa alkaa analysoida kaikkea, on tullut analysoitua jo englannin kuuntelukoetta riittäviin. Näköjään jäätävän hidas palkkaaminen, kun katson, onko koira edes oikeassa asennossa ja näköjään myös muutama tilanne, joissa ei olisi pitänyt palkata. Sellaista sattuu. Peili olisi ihan kiva, mutta mistä sellaisen a) hankit b) raahaat pihalle?

Koiratanssissa pitää alkaa miettiä eri vaihtoehtoja, kun olisi muutama biisivaihtoehto. Paras biisi voittakoon, hah. Eli sellainen, johon saa simppelin ohjelman ja helposti rekvisiittaa. Sitten kun sen aika edes on...

Hassut, hurjat soopelit

Soopelien "sisarus"rakkautta alkuvuodesta 2011. Ei valokuvaustaiteen riemuvoitto, mutta sitäkin enemmän ilmettä ja asennetta. Kuvateksteissä ensin ylärivi vasemmalta oikealle ja sitten alarivi.

1. Olen voittoisa, hähää!! 2. Haluatko sä, että mä istun sun päällä? 3. Grrräy, varo! 4. Mä haukkaan sua!

1. Hnnnnghh huomaa mut! 2. Pallo tänne! 3. Tämä on kosto! 4. Näin sheltti loikkaa!

1. Mä vaan vähän maistelen sun turkkia 2. Grrr mitä sä teet! 3. Thyihhh! 4. Miru esittää hurjaa

1. Hirmuinen sheltin kosto 2. Tanssia vain 3. Katso, Miru, mun suu aukeaa nääääin isoksi! 4. Hei Miru, älä peitä näkyvyyttä!

1. Kjähhäh, Netta! 2. Suu auki! 3. Märräyr, Netta, märräyr 4. Iik, pakoon Mirua!

1. Äyäyäyä Miru! 2. Tsiigaa, Netta, mun hampaat! 3. Netta, kuuletsä?! 4. Tästä saat, Miru!

1. Älä isottele! 2. Sheltti loikkaa taas. 3. Kiskotaan sitten! 4. Lällällää, Miru!

1. Tartun kiinni enkä päästä irti! 2. Armoa, Netta! 3. Hei, ei isompaa saa kaataa! 4. Odotas, kun saan sinut kiinni!

Kerta se on ensimmäinenkin

Tänään Netta pääsi käymään Heli Kapanen-Lappalaisen hierottavana. Aluksi koko juttu oli Netasta vähän epäilyttävä, mutta nameilla ja rapsutteluilla se saatiin vähitellen vakuuttumaan. Niin Neppari näyttikin nauttivan hieronnasta, kunhan sai totuttautua tilanteeseen. Hyvä Netunen! 

Etuosassa ei ole mitään ihmeempiä, ristiselässä ja takareisissä oli muistaakseni jotain ja niin sovittiin ensi viikolle vielä uusi käynti, jotta ne jutut saadaan selvitettyä sieltäkin. Kun palattiin kotiin, Netta rauhoittuikin melko pian nukkumaan tyytyväisin mielin.

Väysynyt shetlantilainen kotisohvalla

Postausehdotuksia otetaan vastaan, sillä oma mielikuvitus ei näin kuuntelukokeiden alla kovaa laukkaa. Yksi videopostaus pitäisi tosin ladata, mutta katsotaan nyt, milloin sen jaksan lisätä. Laiskuutta vain...

Netan salatut elämät: jakso 7

Treeniä tai jotain sinnepäin

Netta pääsi vielä tänäänkin Mirua tuuraamaan. Treenailtiin lähinnä vähän koiratanssiin vaadittavia temppuja (tai siis niitä, joita itse olen ajatellut ohjelmaan ottaa) sekä ryhmässä paikallaolo ja pujottelutreeni (seuraamisharjoituksena). Ja vähän näyttelytreeniä loppuun. Ihana voida mennä joskus kovempaakin vauhtia.

Pam menee jo hyvin jopa häiriössä. Pujotteluun ja esineen kiertämiseen vaaditaan lisää treeniä. Kuin myös miljoonaan muuhun asiaan. Kun vain jaksaisi keskittyä, hiiskutin koulu ja kirjoitukset, jotka myös ovat paljon mielessä.

Ei nyt ollut meidän osaltamitenkään superhuippumahtavat treenit. Toki omat ajatukset olivat varmasti vähän vielä koulussa ja jotenkin tuntui, ettei löytynyt punaista lankaa. Huomattiinpa taas, että Netta ottaa häiriötä, kun hallissa haukkuu joku ja ääni tietenkin kaikuu. Lisää häiriötreeniä siis. 

Agilitynkin suhteen oma motivaatio on ihan hakusessa. Ei nyt olla pariin viikkoon käyty treeneissä. Vapaavuorollakin ollaan käyty vain kerran. Pitäisi ottaa aikaa keppien treenaamiseen ja opetella ohjaamaan noin yleensä paremmin ilman hirvittävää sähellystä.

Ohje: lihapullat treeninameiksi

Tässä ohje lihapullien tekoon.

Alkuperäinen ohje on Kattilalaakso Ruokablogin ohje uunilihapulliin, sitä on vain vähän sovellettu.

Tarvitset:

750 g jauhelihaa

1 kananmuna

1,5 dl korppujauhoja

1,5 dl vettä

Meillä on toistaiseksi ollut vain Snellmanin jauhelihaa tähän tarkoitukseen, mutta ns. koirille tarkoitettu jauheliha on käsittääkseni halvempaa. Eri asia sitten mistä sitä saa, en vielä ole ehtinyt ottaa selvää kuin Kennelrehun vaihtoehdoista.

Tee näin:

1) Vedessä turvonneet korppujauhot sekä kananmuna (jonka vahingossa laitoin kulhoon ennen kuvan ottamista)
2. Valmiiksi vaivattu taikina 3) Lihapullat pellillä odottamassa uuniin pääsyä 4) Kokeilin myös, mitä ns. kuutioista tulisi

Lauta kulhoon vesi ja korppujauhot. Anna korppujauhojen turvota vedessä hetken verran. Lisää seuraavaksi kananmuna sekä jauheliha ja vaivaa taikina valmiiksi.

1) Lihapullaprojekti on Netasta aina mielenkiintoinen 2) Valmiita lihapullia. Paistamisen aikana leivinpaperille on levinnyt rasvaa. 3) Kuutiolihapullat ovat nyt muodoltaan pyöreämpiä 4) Lihapullat pusseissa odottamassa viimeisiä vaiheita

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja ota uunipelti ja leivinpaperia (tai kaksi peltiä, kuten meidän tapauksessamme, mutta meidän uunimme ei olekaan isoimmasta päästä). Pyörittele taikinasta mieluisan kokoisia lihapullia ja laita ne pellille leivinpaperin päälle. Kun uuni on riittävän lämmin, laita pelti uuniin ja anna sen olla siellä noin 20 minuutin ajan.

Tämän jälkeen anna lihapullien jäähtyä pellillä. Kun lihapullat ovat jäähtyneet, voit laittaa ne pusseihin tai pakasterasioihin, ellet käytä kaikkia heti. Annoin itse pullien olla pusseissa kuvan mukaisesti hetken ennen kuin suljin pussit ja kiikutin ne pakastimeen. Jääkaappikin käy, jos pullat käytetään melko pian.

Edellisellä kerralla laitoin reippaasti kaikki lihapullat samaan pakasterasiaan (muovinen jäätelörasia). Ei siinä muuten mitään, mutta niiden irrottaminen toisistaan voi olla kiinnostavaa, jos ei kaikkia halua sulattaa. Siksi päädyin nyt pusseihin, jotka on helpompi ottaa pakkasesta sulamaan.

Viimeinen vinkki:

Valmiit lihapullat on helppo paloitella veitsellä tai miksei sorminkin. Ainakin Netan kokoiselle koiralle lihapullat itsessään ovat turhan isoja, enkä ole jaksanut varta vasten tehdä minikokoisia herkkuja. Lihapullataikinasta on myös moneksi, jos haluaa tehdä vaikkapa jauhelihapihvityyppisiä herkkuja.