Liebster Blog

Saimme tämän Nellin blogista. Kiitos!

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta se voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

Tässä seuraavat viisi blogia:
Taivaanrannanmaalari
Taika & Medya
demoiselle lapin
Sofin ja Milan tassunjäljillä...
MR. Twist

Haastavaa

Saatiin Oliverin blogista haaste. Liebster Blog -haasteeseen vastaan huomenna.

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastatuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

Jo tässä vaiheessa sanon, etten tällä(kään) kertaa jaksa haastaa ketään, koska mielikuvitus alkaa olla koetuksella kysymysten suhteen.

11 asiaa minusta:

1. Olen krooninen ajattelija.

2. Osaan suomen lisäksi englantia, venäjää, ruotsia ja saksaa sekä hyvin vähän (enemmän tai vähemmän hyödyllisiä lauseita) ranskaa ja italiaa. Haluaisin osata myös espanjaa.

3. Yksi tavoitteeni on ollut opetella "sanomaan kymmenellä kielellä kiitos". Tässä vaiheessa listalla on suomen lisäksi seitsemän kieltä, joilla kiitoksen osaan sanoa. 

4. Sorrun liian helposti ostamaan rauhanmerkkikoruja.

5. Tykkään blogihaasteista.

6. Viimeisen vuoden aikana olen alkanut kuunnella musiikkia, jota en vielä muutama vuosi sitten olisi koskaan voinut kuvitella kuuntelevani. Esimerkiksi viisi vuotta sitten en olisi uskonut, että voisin joskus tykätä Cheekin musiikista.

8. Valmistun ylioppilaaksi joulukuussa 2014.

9. Minulla on tällä hetkellä flunssa ja ääntä lähtee hädin tuskin ollenkaan. Eipä taida olla ensi viikolla asiaa treeneihin.. Harmi.

10. Lempibändini on Haloo Helsinki!

11. Käytän edelleen ainakin välillä vaatteita, joita olen ostanut kolme vuotta sitten. Tyyli ei näköjään ole päässyt paljoa muuttumaan.

11 kysymystä:

1. Mistä haaveilet?

Siitä, että pääsisin kiertelemään Saksaa. Sitten ne tulevaisuuden koirat, merle- tai trikkisheltti ja soopeli nahkacollie ja ja ja.

2. Mikä on lempivärisi?

Turkoosi.

3. Mikä on parasta tässä päivässä?

Ehkä se, kun pääsin reissusta kotiin ja voin kuunnella Sannin levyä.

4. Suomen kielen kaunein sana?

Näitä on äkkiseltään hankala sanoa. Osaisin kyllä tehdä pitkän listan suomen kielen rumimmista sanoista, mutta koska sitä ei kysytty, niin sanon... Vesiputous.

5. Millaisia paheita sinulla on?

Vihkojen hamstraaminen. Minulla on valehtelematta liian paljon vihkoja, joita en ole käyttänyt, mutta silti niitä on pakko ostaa aina lisää.

6. Kenet ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Hmm. Jos lemmikit lasketaan mukaan, niin Netan. Tai jos tutut ihmiset, niin kaverin. Mutta toisaalta julkkiksista vaikka Haloo Helsingin Elli.

7. Paras asia/hetki viimeisen vuoden aikana?

Yksi parhaista oli Lindaun kielimatka heinäkuussa.

8. Mitä tavoitteita sinulle on?

Selvitä kirjoituksista kunnialla, valmistua ylioppilaaksi, päästä opiskelemaan ja hankkia joskus toinen koira.

9. Mikä eläin olisit, miksi?

Koira. Olisi mielenkiintoista nähdä maailma koiran silmiin.

10. En voi sietää kun... ?

Hmm... En keksi tähän hätään mitään.

11. Toivoisin että... ?

Että syksyn kirjoitusten arvosanat tulisivat aiemmin. Turha toivo.

Netan salatut elämät: kakkoskauden traileri

Omistajan varustautuminen #1

Koska Netan varusteista on tullut kirjoiteltua joskus, päätin tällä kertaa pureutua enemmän omistajan varusteisiin. Mitä koiranomistaja milloinkin tarvitsee? Mikä on tärkeää ja mikä on syytä unohtaa? Ja tällä kertaa ei lähdetä liikkeelle naksuttimista sun muista (enemmänhän ne omistajan ovat kuin koiran), ja sellaiset asiat jäävät nyt käsittelemättä. Seuraavan kerran omistajan varustautumista puidessa mennään muihin kuin pukeutumisjuttuihin.

Kerrospukeutuminen

Kerrospukeutuminen on koiraharrastuksen myötä osoittautunut toimivaksi. Ainakin minun kohdallani menee myös mukavuus tyylin edelle tässä asiassa. Ei ole kiva, jos on liian kylmä (tai kuuma), se on huomattu mätsärikehien laidoilla seistessä, vaikka aina onkin omasta mielestään pukenut päälleen tarpeeksi. Nyt syksyllä huomaa oikeasti tarvitsevansa tuulitakin ja hanskat. Ja kerrospukeutuminen nyt toimii yleensä aina, kun on kylmempää.

Lenkit

Ainakin tuulitakki on osoittautunut lenkkeilyssä toimivasti (ja kestänyt, vaikka olen omani hankkinut vuonna 2010). Peruslenkille menee vetoketjutaskuihin kännykkä ja nameja, toimivaa. Sadetakkikin on, mutta uusi pitäisi hankkia, kun nykyisen hihat ovat vähän liian lyhyet.. Talvilenkeillä on yleensä toppatakki, siinäkin minulla on vetoketjutaskut. Talvella myös toppahousut ovat aika ehdottomat. Ainakaan minä en mielelläni mene jäätymään pelkissä normaaleissa housuissa, vaikka niiden alla olisikin legginsit.

Eilen ennen treenejä huomasin, että hanskoille on tosiaan tarvetta. Mieluiten vielä sellaisille, joista ei tunnu tuulevan läpi. Seuraavaksi kuvioihin varmaan astuvatkin jo kaulaliina, pipo ja lapaset, kun syksy tulee ja lopulta sekin vaihtuu talveen. Hrr. Hyvät hanskat ovat lenkkeillessä todellakin tärkeät, etteivät sormet jäädy. Eikä myöskään sovi unohtaa heijastinliiviä, jos liikkuu jossain, missä autojakin liikkuu! Ja ihan pieni pyyntö kaikille. Käyttäkää niitä heijastimia tai heijastinliivejä itsellänne (ja myös lemmikillä liiviä). Edes katuvaloalueilla tai jo iltahämärissä ei erota kovinkaan kauaa tummiin pukeutunutta henkilöä.

Kengät

Lenkkeilystä vähän laajempaan aiheeseen, kengät siis! Ei ole kiva lenkkeillä märin jaloin (tai varpaat jäässä). Kuvassa ylävasemmalla olevat Adidaksen peruslenkkarit ovat olleet käytössäni viime vuodesta asti ja ovat ainakin toistaiseksi kestäneet. Lenkeillä ja agilityssä nyt olen ainakin noita käyttänyt. Kumpparit taas ovat olleet kuralenkeillä ja joskus varmaan mätsäreissäkin. Tennarifanina olen käyttänyt tennareita näyttelyissä ja mätsäreissä. Kunhan ovat hyvät ja pysyvät jalassa, niin no problem minulle. Harvat ballerinat edes olisivat minulle hyvät, aina ne tuntuvat jotenkin ikäviltä...

Talviosastoon kuuluvat Kuomat, jotka eivät ehkä täytä kaikkia tyylikkyyskriteerejä, mutta jotka villasukkien kanssa ovat ainakin minun mielestäni hyvät talvilenkeille ja muuallekin. Ei mene luntakaan niin helposti sisään kuin matalavartisempiin. Kuomista minulla ei valitettavasti ole kuvia, eikä myöskään Puman talvitennareista, joita viime talvena käytin koulussa ja treeneissä. Ihan hyvät nekin ovat, mutta joskus yksi varvas meinaa puutua.

Harrastukset

Koska en farkuista liiemmin pidä, collarit ovat olleet hyvät housut. Pitää vain olla Netan kanssa tarkkana, ettei se syö taskuihin reikiä. Nimimerkillä kokemusta on, kun silmä on välttänyt ja housujen taskuissa on reikä. Nettahan se aina on namien kanssa ollut... Ja niihin farkkuihin, eivät ne agilityssä ainakaan kovin kivat ole.

Lenkkikohdassa unohdin mainita, että sään mukaan mennään. Tässäkin mennään sään mukaan. Kesällä pystyi ihan hyvin olemaan mätsäreissä shortseissa ja topissa, kun vielä tarkeni. Kun viilenee, lisää vaatetta niskaan. Varsinkin mätsäreissä. Paras esimerkki oman kokemuksen mukaan - aina ja ikuisesti.

Treeniliviin olen kokenut hyväksi. Sinne saa namit ja tarvittaessa kaiken tarpeellisen, eikä tarvitse ottaa mukaan kassia ja penkoa kaikkea sieltä. Viime talvena Hurtan heijastava treeniliivi osoittautui hyväksi. Onhan se hyvä näkyä silloinkin, kun kävelee ennen treenejä ulkona. Eipähän ehkä säikytä muita niin helposti? Ainakin toivon niin, kun vähän erottuu. Treenitasku taas oli kesällä hyvä esimerkiksi mätsäreissä ja oikeastaan treeneissäkin, se kun ei hiosta niin paljoa.

Näyttelypukeutuminen tuntuu olevan ihan oma juttunsa. En itseäni jakkupukuihmiseksi koe enkä siis jakkupukuja käytä. Kerran olen kehässä ollut hame päällä, muuten on ollut housut. Nykyisin, jos näyttelyihin menen, laitan mustan liivin, jonkin paidan ja mustat housuni. Se siitä sitten. Ei näytä liian muodolliselta ainakaan Nettaa esittäessä - en osaa oikein kuvitella itselleni jakkua silloin, kun vien Netan kehään.

En nyt ota kantaa siihen, millaista näyttelypukeutumisen tulee tai ei tule olla. Siihen jokaisella on oma kantansa ja jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Jos menisin ulkonäyttelyyn ja siellä sataisi, ottaisin sadetakin. Sielläkään kun ei kuulu jäätyä. Ei ainakaan minun mielestäni. 

Mätsäripukeutumiseen voi aika hyvin soveltaa arkipukeutumista (joskaan koulussa en kovin usein collareita käytä), kun siellä ei tarvitse niin muodollisesti pukeutua. Agilityssä olen yrittänyt muistaa sen, että voi tulla kuuma eikä kannata olla lämpimällä kelillä hupparia, jos on menossa radalle. Lämmin siinä yleensä tulee.

Tiivistän tähän loppuun oman pointtini, jonka meinasin kadottaa. Jokaisella varmasti on kylliksi maalaisjärkeä joka asian suhteen, mutta kerrospukeutuminen on ehdottoman hyvä idea. Hyvät kengät kannattavat aina. Sää tulee pitää mielessä. Ja mieluummin mukavat vaatteet eikä liian kuuma tai liian kylmä kuin tyylikäs kokonaisuus, jossa jäätyisi. Ihan näin kärjistetysti.

Kaiken kaikkiaan tässä on opettanut kokemus. Onhan se ihan eri asia kävellä siellä lenkillä kuin seistä lähes liikkumatta samassa säässä kehän laidalla. Ja helpompihan se on ottaa pois esimerkiksi turha takki kuin taikoa jostain sellainen, jos sellaista tarvitsee. Mutta näillä mennään toistaiseksi.

Tällä kertaa huomaan, koska näen paljon selvemmin

Tänään oli syyskuun vikat agilitytreenit ja koska hallilla oli jo rata valmiina, päätettiin tehdä sitä, kun porukkaa oli paikalla suht vähän. Vaihdettiin vain keinu yhden putken tilalle ja kolmantenatoista esteenä sai olla putki tai kepit sen mukaan, mitä kukin itse halusi. Me valittiin kepit.

Aluksi oli säätämistä jo kakkosesteen suhteen. Ja myös kepeillä, kun Netta meni vauhdikkaasti ja melko ajussa se meni väärään väliin. Rengaskaan ei kiinnostanut, vaan hajut veivät. Se oli taas kerran luultavasti sijaistoiminto, kun Netta kuuli yhden toisen koiran haukkuvan, ja paineistui ilmeisesti siitä ja lisäksi se löysi nameja maasta. Rengas kuitenkin tehtiin ja homma jatkui. Pussin jälkeen oli takaaleikkaus, jota en itse ollut edes rataantutustumisessa ajatellut, ja siinä tuli Netalla pieni piruetti.

Toka kerta onkin sitten videolla asti. Alku meni paremmin ja rengaskin mentiin. Ai vitsi mikä vauhti... Siinähän hengästyi jo ohjaajakin. Taas kepeille mentiin vauhdilla. Ja väärä väli. Eikä meinannut mennä. Treeniä treeniä. Kesällä kun ohjurit poistettiin, kouluttaja arveli, että Netta ehkä paineistuu ohjureista. Silloin Netta kyllä pujotteli oikein oikeaan väliin päästyään. Keppiviritelmä pihalle ja naksutin käyttöön siis? Jossain välissä ainakin. Anyway, tällä tokalla kertaa takaaleikkauskin sujui paremmin.

Nyt olen jotenkin alkanut kiinnittää enemmän huomiota Netan paineistumiseen ja sijaistoimintoihin (haistelu, haahuilu). Tai ehkä enemmän siihenkin, mikä on syy kaikkeen. Nyt, kun ekalla kertaa korjailtiin juttuja, Netta ei näyttänyt paineistuvan, eikä oikeastaan kepeilläkään. Ekalla radalla ennen rangasta se selvästi paineistui toisen koiran ärhäkämmänkuuloisesta haukusta.

Jos joskus kuvittelin, ettei Netta ohjausvirheistä paineistu, niin se osoittautui väärästi. Tai oikeastaan paljon liittyy omasta suhtautumisesta. Kun muistaa olla torumatta, ei koirakaan tajua ja kaikki jatkuu paremmin. Netta on kuitenkin aika herkkä ja nähtävästi myös reagoi helposti, kun se paineistuu tuollaisista tilanteista ja reagoi samalla tavalla minun jännitykseeni. Mutta siitähän ei päästä eroon kuin käymällä kisatilanteessa...

Siispä erityisesti kepit treeniin. Varmaan naksutin on meille oiva apu. Tänään sähköpostiinkin kolahti kysymyksiä lokakuun koulutukseen liittyen, joka siis on Vappu Alatalon motivointikoulutus ja jonne onneksi päästiin. Kerrankin arpaonni suosi meitä! Sitä koulutusta kyllä odotetaan, se on lokakuussa yhtenä lauantaina ja saman viikonlopun sunnuntaina on Vappu Alatalon luento, jonne olen myös menossa. Viime vuonna messarissahan olin hänen luennollaan, mutta jouduin harmillisesti lähtemään kesken kaiken.

Mutta muutama avain meidän juttuun (nämä minun pitäisi muistaa):
-kokeile kepeillä naksutinta
-kehu paljon
-älä näytä Netalle, jos se tekee väärin, kämmäilet kuitenkin itsekin
-juokse, juokse, juokse!!
-mene kisaamaan, muuten et saa jännitystä ikinä pois

Sama mieli, sama sydän, sama nainen

Ja taas menemme teemalla vanhat kuvat ja asioiden muuttumattomuus.

Lumileikit ovat parhaita. Nähdessään ensimmäisen kerran lunta Netta juoksi tarhassa ympyrää, koska se oli niin iloinen.

Netta on aina (ainakin välillä) onnistunut innostamaan Mirun mukaan leikkiin. Yleensä Netta tekee sen lähtemällä juoksemaan esimerkiksi keppi suussa. Miru vain seuraa perässä.

Sorakuopat ovat parhaat, aina ja ikuisesti. Siellä voi kiipeilyhullu shetlantilainen edelleen kiipeillä mielin määrin.

Yhä edelleen Netta kiipeilee milloin missäkin. Kyseisissä kuvissa näyttää, että Netta on kovinkin korkealla, muttei se oikeasti tainnut olla. Silti se on aina taitava kiipeilijä.

Joskus päästään huipulle ja siellä sitten ihmetellään! Ja joskus katsotaan, minne se kuvaushenkilökunta jäi. Ai, eivätkö ne tulleet mukana. Höh.

Poseerauksen jaloa taitoakaan ei sovi unohtaa, vaikka aina kamera ei ehdi ikuistaa kunnollista poseerausta.

Netta saa vieläkin joskus Mirun houkuteltua kiipeämään kanssaan, vaikkei Miru kovinkaan korkealla yleensä pyri.

Netan salatut elämät: jakso 5

Sheltti koirakirjoissa

Päätin vähän tutkia, mitä koirakirjoissa sanotaan shelteistä ja kirjoittaa mietteitäni niistä. Idean sain Axun blogista.

"Luonne

Shetlanninlammaskoira on säilyttänyt hyviä vanhoja lammaskoiran piirteitään. Shetlanninlammaskoirat ovat helppoja kouluttaa, älykkäitä ja hyviä vahtikoiria, sillä ne kiintyvät omistajiinsa, mutta ovat epäluuloisia vieraita kohtaan.

Shetlanninlammaskoira

Nämä koirat ovat nopeita oppimaan, mikä tekee niistä hyviä palveluskoiria, näyttely- tai seurakoiria. Ne pitävät liikunnasta ja niiden turkkia on harjattava päivittäin."

Koirien maailma, kirjoittanut David Taylor, suomentanut Terhi Laurila, kustantaja Suomessa WSOY, painettu Kiinassa 2002, kolmas painos

Osittain näiden pätkien avulla perustelin sitä, miksi halusin sheltin. Netta ainakin myös on osoittanut olevansa osittain kuvausten veroinen; sitä on ollut melko helppo kouluttaa ja se on älykäs. Tuosta vahtikoirosuudesta en niin tiedä, ehkä sillä tarkoitetaan sitä, että koira haukkuu sisällä? Mutten miellä shelttiä konkreettisesti vahtikoiraksi. Ja turkki sitten. Minusta harjaus kerran viikossa riittää ainakin Netan kohdalla.

"Shetlanninlammaskoira on valpas, hellä ja älykäs rotu, joka kiintyy omistajaansa ja on tottelevainen mutta varautunut vieraita kohtaan. Koira ei ole koskaan hermostunut."

Koirarotujen ensyklopedia, kirjoittanut Juliette Cunliffe, suomentanut Ismo Nuuja & Jarmo Niemi, suomalainen copyright 2005 © Parragon, painettu Kiinassa, kustantaja Suomessa Parragon (2005)

Valpas - kyllä. Netta ainakin tuntuu esimerkiksi lenkeillä havannoivan. Hellä - jep. Älykäs - kyllä. Netta täsmää hyvin tuohonkin, että koira kiintyy omistajaansa. Tottelevainen - kyllä. Ja kyllä muuten on varautunut vieraita kohtaan. Kaikki sheltit tosin eivät ole niin varautuneita. Ja ei koskaan hermostunut..? En oikein tiedä, mitä tällä tarkalleen ottaen tarkoitetaan.

"Shetlanninlammaskoira on yksi suosituimmista seurakoirista joka puolella maailmaa. Vaikka sitä käytetään enää harvoin työkoirana, sen vahtimis- ja paimentamisvaistot ovat tallella, ja se puolustaa tarmokkaasti omistajansa kotia."

Koiranomistajan käsikirja, kirjoittanut tri Bruce Fogle, kustantaja Suomessa Otava, toinen painos, painopaikka Slovakia 2008, ensimmäinen suomenkielinen painos 2005

Suosiota ei voi kiistää, kyllä täällä Joensuun seudullakin shelttejä riittää. Kuin myös nähtävästi muuallakin. Vaistoista en osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä Netalla ei ainakaan ole juurikaan paimennusvaistoa. Jos kodin puolustamista tarkoittaa esimerkiksi haukkuminen, kun vieraita tulee, niin joo, Netta kyllä haukkuu silloin.

"Luonne

Innokas paimentamaan, pirteä, ketterä, älykäs, uskollinen, luotettava, pidättyvä vieraita kohtaan, työintoinen.

Koulutuksessa huomattavaa

Ole lempeä ja nopea, kouluta erilaisissa ympäristöissä. Sheltti on yleensä oppivainen ja helppo kouluttaa.

Karvapeite ja turkinhoito

Suora, karkea peitinkarva ja runsas, pehmeä aluskarva. Harjaa turkki ja selvitä takut päivittäin."

Valitse oikea koira, kirjoittanut Charlotte Swanstein, kustantaja Kustannus-Mäkelä oy, Mäkelä, 1999, painettu Norjassa

Taas tuo paimentamisjuttu, joka ei Nettaan oikein istu, muuten kyllä osuu ja uppoaa. Erilaisissa ympäristöissä kouluttaminen tosin taitaa sopia muihinkin rotuihin, kuin vain sheltteihin. Kaikkiin. Ja taas päivittäisestä harjaamisesta, siitä kirjoitinkin mielipiteeni jo ylempänä.

© Minna

"Rodun ominaisuudet

Shetlanninlammaskoira on yleensä lapsirakas, sosiaalinen ja lempeä ja sopii hyvin kaupunkikoiraksi. Tyylikkään ulkoasun alle kätkeytyy toimelias ja utelias pieni koira. Sheltie on oppivainen koira, joka osaa paimentaa, jäljestää ja vahtia ja suoriutuu hyvin tottelevaisuuskokeista ja agilitystä. Kotikoirana sille täytyy järjestää mielekästä tekemistä, sillä toiminnan puutteessa koira pitkästyy ja voi syyllistyä pahantekoon. Yleisesti ottaen terve rotu, mutta pentua hankkivan kannattaa kysyä vanhempien silmätarkastuksista."

Koirat, rodut ja hoito, suomentanut Paula Heikkinen-Lehkonen, suomenkielisen laitoksen copyright © Barragon Books Ltd 2009, painettu Kiinassa

Lapsirakkaudesta en osaa sanoa, mutta se on varmasti myös tottumiskysymys. Netta ei ainakaan lapsista välitä. Toimelias ja utelias on, oppivainen, jep. Tokosta ja agilitystä suoriutuminen on taas koirakohtaista. Pahantekoon syyllistyminen. Joskus joo, kun muistaa Netan roskisten levittelyt ja muut jutut. Tosin varmasti lähes kaikki koirat vaativat mielekästä tekemistä. Silmätarkastusjuttu on kyllä totta, mutta kannattaa myös tsekata muutkin terveysjutut.

Syyskuun kuvia vihdoin

No niin! Vihdoin syyskuun kuvia. Näitä ei kamalasti ole. Calle-lagottoa käytiin treffaamassa jo kuun alussa, mutta nähtävästi en saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä tänne yhtään mitään. Callen kanssa käytiin katsastamassa Kontiolahdella Kirkonkylän luontopolku ja kyseisenä päivänä tulikin liikuttua ihan kivasti.

Sitten kuvia, jotka on otettu.. viikko sitten? Agikisapäivänä kuitenkin. Tuttu kuvauspaikka, muttei saatu aikaiseksi lähteä oikein muuallekaan. Että näin meillä. Sitten muutamia kuvia Netasta eilen miitissä, yhdessä on myös Sammeli-lapinkoira. Vähän epäilen, että syyskuun kuvat jäävät tähän, kun alkaa tulla hämärä yhä aikaisemmin ja ensi viikonloppuna ei ole mahdollisuutta kuvata Nettaa oman reissun takia.

Aika juoksee ennen kuin voin unohtaa

Kirjoittaessani Petsieen Piristä alkoi minua taas itkettää. Piri, voi Piri... Ja päätin tulla kirjoittamaan tänne, vaikka olenkin aiheesta jokusen kerran kirjoittanutkin. Ei se haittaa. Joskus kuuluukin muistella. Siitä on jo aikaa, kun tätä ennen viimeksi Piriä ajattelin.

lavan eteen verho raskas valahtaa

näytös loppui kesken

Chisu - Liian kauan

Ensi helmikuussa tulee kuluneeksi neljä vuotta Pirin kuolemasta. Oikeasti. Ei siitä ole sen enempää aikaa, vaikka tuntuu, kuin tässä olisi ehtinyt kulua jo sata vuotta tai jotain. Suunnilleen kolme ja puoli vuottakaan ei ole aika eikä mikään, vaikka pitkältä se tuntuukin. Helmikuisena aamuna vuonna 2010 Piri jäi lenkillä auton alle ja menehtyi.

jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon

et näin pitikin käydä

Irina - Filmi

Piri lähti niin nuorena. Mutta jos Piri vielä eläisi, ei meillä olisi Mirua. Elämä on arvaamatonta. Koskaan ei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan, vaikkei sitä aina meinaa muistaa. Pirillä oli ikää vasta kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta, kun oli sen aika lähteä. Viime huhtikuussa Piri olisi täyttänyt kuusi vuotta... Mutta aina se ei mene näin.

mä tajuun kaiken vihdoin nyt

kun sua ei enää oo

Haloo Helsinki! - Silmät kii

Vaikka Piri lähti nuorena, ehti se jo osaltaan tönäistä minut mukaan koiramaailman kuvioihin. Yhtäkkiä se tyttö, joka ei ollut lainkaan kiinnostunut näyttelyistä, kiinnostui näyttelytoiminnasta koiraleirillä. Käytiin mätsäreissä ja koiraleirillä, käytiin näyttelykoulutuksessa. Innostuin shelteistä ja nyt sitä ollaan tässä.

traces of your light are disappearing from my life

I wish that I could hold you now but I can only cry

Anna Abreu - Everywhere I Go

Aika kuitenkin kuluu eikä sen kulumista voi estää. Piri ei ole enää täällä, mutta se on muistoissa. Sillä oli merkitys, kuten jokaisella omalla koiralla on ollut ja tulee aina olemaan. Se tutustutti minut koiramaailman harrastuspuoleen. Ja sen kautta minä tavallaan sain Netankin.