Ja taas menemme teemalla vanhat kuvat ja asioiden muuttumattomuus.
Lumileikit ovat parhaita. Nähdessään ensimmäisen kerran lunta Netta juoksi tarhassa ympyrää, koska se oli niin iloinen.
Netta on aina (ainakin välillä) onnistunut innostamaan Mirun mukaan leikkiin. Yleensä Netta tekee sen lähtemällä juoksemaan esimerkiksi keppi suussa. Miru vain seuraa perässä.
Sorakuopat ovat parhaat, aina ja ikuisesti. Siellä voi kiipeilyhullu shetlantilainen edelleen kiipeillä mielin määrin.
Yhä edelleen Netta kiipeilee milloin missäkin. Kyseisissä kuvissa näyttää, että Netta on kovinkin korkealla, muttei se oikeasti tainnut olla. Silti se on aina taitava kiipeilijä.
Joskus päästään huipulle ja siellä sitten ihmetellään! Ja joskus katsotaan, minne se kuvaushenkilökunta jäi. Ai, eivätkö ne tulleet mukana. Höh.
Poseerauksen jaloa taitoakaan ei sovi unohtaa, vaikka aina kamera ei ehdi ikuistaa kunnollista poseerausta.
Netta saa vieläkin joskus Mirun houkuteltua kiipeämään kanssaan, vaikkei Miru kovinkaan korkealla yleensä pyri.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti