Tänään tosiaan suunnattiin Joan mölleihin Pärnävaaralle. Jostain syystä huomasin jännittäväni, vaikkei edes ollut eka kerta mölleissä. Viimeksihän mölleiltiin toukokuussa.. Tuntuu, että Netta oli silloin jotenkin vauhdikkaampi. Varmaan se taas vaistosi minun jännitystäni. Osallistuttiin möllien radalle ja kisaavien radalle. Molemmille myös uusinnat.
Möllirata ei ollut kovinkaan vaikea. Alussa kulma putkelle arvelutti, muttei se sitten ollutkaan hankalin kohta. Ekalla kertaa puomi hirvitti. Sen hirvittävyydenhän Netta sai päähänsä viimeksi vapaavuorolla. Ihan kuin sillä olisi viha-rakkaus-suhde puomiin, kun välillä se sitten menee vauhdikkaamin. Tuomari sitten kysyi, onko meillä nameja ja olihan niitä. Toka kerta meni sitten vähän paremmin. Eräs koira olisi tullut medimöllien kolmanneksi, mutta koska se oli jo aloittanut kisaamisen, Netta sijoittui kolmanneksi.
Kisaavien radalla oli käytössä kisoissakin olevat säännöt, mölliradalla hylätystä tuli 10 virhepistettä. Kisaavien radalla eniten hämmennystä aiheutti kaikki keinun jälkeen tapahtuva. Ekalla radalla Netta karkasi kaverini luokse. Takaakiertoja, juups. Putkelta kepeille oli samankaltainen kulma kuin viime treeneissä oli ollut. Ja ainakin ekalla radalla minulle tuli melkein A:n jälkeen black out sen suhteen, mihin oltiin menossa. Hyvä minä! Tokalla kertaa mentiin kepitkin sitten paremmin. Ennen keinua oli taas jokin kiva haju... Mutta keinukin mentiin. Tulos taisi olla HYL.
Koska jälkikäteen on hyvä olla viisas, voin vain ihmetellä, miksen kunnolla vaatinut kontakteja. Joopa joo, on tässäkin loistava ohjaaja, päämäärätietoinen kuin mikä ja silleen! Nyt täytyy oikeasti ryhdistäytyä tämän suhteen ja harjoitella paremmin. Melkein tekisi mieli harkita juoksukontakteja, mutta todennäköisesti Netta innostuessaan juoksisi yli. Päämäärättömyyden on siis parasta loppua. Naksutin vaikka avuksi jos ei muuta.
Puomillekin pitää keksiä jotain. Aluksi vapaavuorolla puomi oli ihan ok, mutta sitten siitä tuli muka hirvittävä. Oman seuran keinu taas ei ollut niin paha silloinkaan, että en oikein usko että tämä menee keinun ja puomin sotkemisen piikkiin. Kuka voisi ymmärtää pientä shelttiä? Kunpa osaisi vain lukea ajatuksia ja toimia itse johdonmukaisemmin ja järkevämmin. Sen kun aina muistaisi... Noh, eka oma koira, eka agikoira ja silleen.
Ja lisää opetuksia ohjaajalle: yritä olla jännittämättä. Helpommin sanottu kuin tehty. Yritä silti. Se vaikuttaa Nettaan. Ole järkevä. Varmista, ettei kaveri ole kohdassa, josta koira sen näkee. Tulipa sekin nyt huomattua. Selvää siis on ettei vanhempia missään nimessä koskaan mukaan mihinkään, mölleihin tai kisoihin, koska tulos voi olla karkaaminen.
Alla vielä pari kuvaa, kuvat © Minna
Ei kommentteja
Lähetä kommentti