Mitäs me mölleilijät

Tänään mentiin PoKSin agilitymölleihin, koska ne sattuivat olemaan viimeiset möllit ennen Joan kisoja - ja tottahan nyt oman seuran mölleihin pitääkin mennä. Koiria olikin aika paljon, enemmän kuin yleensä ja esimerkiksi meidän ryhmästäkin oli useampi koira paikalla. Ilmoitin Netan niin mölliradalle kuin kisaavien radallekin.

Möllirata oli aika kiva. Olin taidokas ja huomaamattani lelukin lensi taskusta kesken radan. Eka kompastuskivi oli putki. Ohjaaja ei vaan osaa. Seuraava kompastuskivi oli toisen putken (A:lta hyppyjen kautta putkelle) jälkeen toinen hyppy. Säätämistä. Puomin sijaan Netta juoksi ohi ja taisi löytää kivan hajun, mutta tulihan se sieltä puomillekin. Jäi kuitenkin positiivinen fiilis ja kontakteilla alastulokin sujui.

Netta oli aina rataantutustumisen aikana ja ennen omaa vuoroa kaverini pideltävänä, etten tarttuttaisi jännitystäni koiraan. Kisaavien rata alkoi makseista ja huomasin, että Netta haukkui rataa uusivalle collielle. Se oli kuulemma haukkunut samalle collielle myös silloin, kun se oli aiemmin tänään mennyt kisaavien radalla. Olikohan sitten niin "Mirun näköinen" koira, että Netta siksi haukkui? Mene ja tiedä.

Netta meni kisaavien radalla renkaan, vaikka vähän ehdinkin miettiä, tekisikö se sitä. No problem. Puomin ylösmenolla Netta hyppäsi alas, mutta suostui taas puomille. Työtä, työtä, työtä puomin kanssa siis. Kielto napattiin myös keinulta. Putken jälkeen tein persjätön ja loppujen lopuksi se olikin hyvä ihan niin, vaikka olin miettinyt ehdinkö. No joo. A:n alastulo taas.. Otettiin uusiksi ja hyllytettiin samalla, mutta parempi näin tällä kertaa. Putkelle menokin meinasi vähän olla niin ja näin. Kepit olivat kompastuskivi, Netta näytti jotenkin väsyneeltä ja haahuilevalta. Saan varmaan jonkin tumpelouspalkinnon, kun taidokkaasti pussille huusin ensin "Pussi!" ja vasta sitten "Läpi!" ja pituudelle huusin hyppyestekäskyn ja meinasi pasmat mennä sekaisin. Positiivinen fiilis jäi tästäkin. Tiedetään myös, mitä pitää vielä treenata.