Tää on rakkautta, hulluutta, draivii

Eilen treeneistä kotiin ajaessani mielessäni käväisi ajatus siitä, että kyllä tämä koiraharrastus olisi hankaa ilman autoa. Autoa voi tarvita jo ihan treenimatkoihin, eivätkä kaikki näyttelypaikatkaan ole julkisten kulkuneuvojen reittien varrella. Mutta mitä kaikkea muuta koiraharrastus vaatii?

Rahaa vaatii aika moni harrastus, eikä koiraharrastuskaan siinä muodosta poikkeusta. Koira maksaa, rokotukset maksavat, ruoka maksaa... Lista on melkeinpä loputon. Mahdolliset kurssi-, treeni-, kisa- ja näyttelymaksut siihen lisäksi vielä tarvikkeita unohtamatta. Ei ihan halvimmasta päästä ja ehkä kaikki eivät ymmärräkään, miksi joku haluaa laittaa rahaa koiraharrastukseen.

Uskoisinpa että asian ytimessä ollaan, kun kyseessä on rakkaus koiriin. Moniulotteinen, muttei niin helposti avattava asia. Se on mielestäni olennainen osa koiraharrastusta. Yksi tärkeimmistä osista koiraharrastuksessa. Varsinkin, kun kyse on eläimestä. Kuka haluaisi harrastaa jotain, mistä ei pidä tai liiemmin välitä? Mutta se rakkaus koiriin tai omaan koiraan tarkoittaa myös sitä, että ymmärtää koiran olevan eläin eikä lähde liiallisuuksiin asti inhimillistämään koiraa.

Kokemus karttuu vuosien varrella, mutta on myös tärkeää olla perillä koiran kouluttamisesta. Vaikkei koirakokemusta olisikaan, voi kouluttamisesta kuitenkin lukea jo ennakkoon - ja olla perillä asiasta. Ja vaikka kouluttaminen joskus vaatiikin paljon työtä, helpottaa se silti elämää useammalla tavalla. Virheitä sattuu kaikille, mutta toivottavasti jokainen oppii niistä jotain.

Kokeilunhalukin on aika tärkeää. Ainakin, jos ei halua jäädä pelkästään yhden lajin pariin, vaikkei sekään huono juttu ole. On tässä tullut huomattua sekin, että on hyvä olla avoin uusille ideoille. On kokeiltu näyttelyitä, mätsäreitä, agilityä, tokoa ja koiratanssia sekä käyty koirien uimakoulussa. Nyt on enää vaikea keksiä kovin paljoa, mitä ainakaan Netan kanssa haluaisi kokea. Metsästys tosin tuskin tulisi koskaan olemaan minun juttuni enkä myöskään usko hankkivani esimerkiksi ajokoiraa.

Joku voisi sanoa, että on hulluutta seistä ulkona kylmässä sen takia, että mätsärissä käy hakemassa yhden muovinauhan ja tulee lopulta kätellyksi ulos nauhakehästä. Eikä se väite täysin paikkaansapitämätön olekaan. Olen miettinyt asiaa itsekin - ja silti siellä huonossa säässä on seisty täysin vapaaehtoisesti. Ja vielä maksettu siitä.

© Minna

Tietynlainen sitkeyskin on tärkeää. Joidenkin asioiden suhteen pitää tehdä enemmän töitä kuin joidenkin toisten asioiden eteen. Ei meidänkään koiraharrastus ole tuntunut pelkältä ruusuilla tanssimiselta, ei todellakaan. Mutta silti ei ole tullut luovutettua ainakaan täysin, vaikka eräissä lajeissa pidetäänkin luovia taukoja.

Unelmat ja haaveet, niitä on. Niitä tulee ja menee. Ne vaihtuvat. Monissa tapauksissa sisäinen realisti on huutanut järkeä. Eihän me Netan kanssa kierretä jokaista näyttelyä ja minä tiedän, ettei Netasta koskaan tule mitään muotovaliota, eikä se haittaa minua. Ei me myöskään tähdätä agilityssä korkealle.

Tavoitteita olen asettanut viime vuoden ja sitä edeltäneen vuoden joulukuussa. Jotkin tavoitteet pääsevät unohtumaan eivätkä ehkä täyty koskaan, mutta ne ovat silti tärkeitä. Jos yksikin tavoite täyttyy, huomaa päässeensä ainakin jossain asiassa eteenpäin. Ja taas tulleen sitkeyteen ja periksiantamattomuuteen.

Muut koiraihmiset. Taas yksi erittäin olennainen osa koiraharrastusta. Oli laji lähes mikä tahansa, on yleensä jossain muotoa tekemisissä muiden harrastajien kanssa. Sehän se tässä onkin hienoa. Ei aivan kaikesta tarvitse selvitä täysin yksin. Ja on joku, joka on samalla aaltopituudella ja ymmärtää koiratermit.

Internet on osaltaan laajentanut koiraharrastuksen maailmaa. On keskustelupalstoja ja blogeja, erilaisia sivustoja ja vaikka mitä. Internet mahdollistaa niin paljon. Kisa- ja näyttelyilmoittautumiset, tiedon kulkeminen, muihin ihmisiin tutustuminen, uusien ideoiden saaminen... Miten kaikki olisi, jos internettiä ei olisikaan?

Minun kohdallani kokonaisuus on tärkeintä. Kaikki nitoutuu yhteen. Ei tästä vain voi valita yhtä osa-aluetta ja unohtaa muita. Ainahan joku voi miettiä minkä tahansa harrastuksen mielekkyyttä. Minulle Se Harrastus on koirat, jollekin muulle vaikka jääkiekko tai pianonsoitto. Ei mikään ole sen huonompi valinta. Mutta koiraharrastuksessa vain on sitä jotain.