Kirjoittaessani Petsieen Piristä alkoi minua taas itkettää. Piri, voi Piri... Ja päätin tulla kirjoittamaan tänne, vaikka olenkin aiheesta jokusen kerran kirjoittanutkin. Ei se haittaa. Joskus kuuluukin muistella. Siitä on jo aikaa, kun tätä ennen viimeksi Piriä ajattelin.
lavan eteen verho raskas valahtaa
näytös loppui kesken
Chisu - Liian kauan
Ensi helmikuussa tulee kuluneeksi neljä vuotta Pirin kuolemasta. Oikeasti. Ei siitä ole sen enempää aikaa, vaikka tuntuu, kuin tässä olisi ehtinyt kulua jo sata vuotta tai jotain. Suunnilleen kolme ja puoli vuottakaan ei ole aika eikä mikään, vaikka pitkältä se tuntuukin. Helmikuisena aamuna vuonna 2010 Piri jäi lenkillä auton alle ja menehtyi.
jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon
et näin pitikin käydä
Irina - Filmi
Piri lähti niin nuorena. Mutta jos Piri vielä eläisi, ei meillä olisi Mirua. Elämä on arvaamatonta. Koskaan ei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan, vaikkei sitä aina meinaa muistaa. Pirillä oli ikää vasta kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta, kun oli sen aika lähteä. Viime huhtikuussa Piri olisi täyttänyt kuusi vuotta... Mutta aina se ei mene näin.
mä tajuun kaiken vihdoin nyt
kun sua ei enää oo
Haloo Helsinki! - Silmät kii
Vaikka Piri lähti nuorena, ehti se jo osaltaan tönäistä minut mukaan koiramaailman kuvioihin. Yhtäkkiä se tyttö, joka ei ollut lainkaan kiinnostunut näyttelyistä, kiinnostui näyttelytoiminnasta koiraleirillä. Käytiin mätsäreissä ja koiraleirillä, käytiin näyttelykoulutuksessa. Innostuin shelteistä ja nyt sitä ollaan tässä.
traces of your light are disappearing from my life
I wish that I could hold you now but I can only cry
Anna Abreu - Everywhere I Go
Aika kuitenkin kuluu eikä sen kulumista voi estää. Piri ei ole enää täällä, mutta se on muistoissa. Sillä oli merkitys, kuten jokaisella omalla koiralla on ollut ja tulee aina olemaan. Se tutustutti minut koiramaailman harrastuspuoleen. Ja sen kautta minä tavallaan sain Netankin.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti