Mursuperjantai: mursupotentiaalia

Ja taas on perjantai ja Mirun tokoilu! Tänään teimme ensiksi paikkista, jossa Miru kerran yritti nousta (sain sen käsimerkin avulla pysymään) ja kerran se nousikin. Ehkä vähän liian pitkä aika sittenkin, vaikka matkaa ei pitkänä pidettykään.

Rallyjutuista tehtiin taas seuraamisjuttuja ja käännöksiä (ainakin yksi käännös sinne pelottavaan vasempaan suuntaankin). Lelu oli taskussa ja ai että Mursu oli innoissaan! Lelu on selvästi hyvä motivaattori. Mursustahan kuoriutuu esiin uusia puolia! Se tosin onkin jo huomattu.. Lelujuttu siis. Yhdessä kohtaa muuten peili vähän hämäsi Mirua.

Pahoin pelkään joutuvani vielä kirjoittamaan uusiksi Mirun ja Netan koulutettavuusvertailupostauksen. Miru on melkoisesti kehittynyt. Enää se ei ala vinkua heti, kun auto pysähtyy hallin pihalle. Melko pitkään se on heti pissatuksen (hallin pihan ulkopuolella) suunnannut mieluusti kulkunsa kohti hallia (eli kiskonut sinne). Ja se on odottanut tavattoman nätisti Netan häkissä.

Uutta temppua

Joku ehkä muistaa Netan Hop!-tempun (tai sitten ei). Oli miten oli, aloin eilen opettaa Netalle selkääni hyppäämistä, mikä ei viime vuonna oikein ottanut tuulta alleen. No, Netta vain sängylle ja siitä vain houkuttelemaan. Aluksi matalammalta ja sitten korkeammalta. Ja lopulta Netta tuli kokonaan selkäni päälle, eikä vain nojaillut etutassuillaan (mitä se vielä saattaa aluksi yrittää).

Yritettiin jo illalla ottaa videota, mutta eihän Netta sitten näkynyt siinä kokonaan, niin otettiin uusi video tänään. Tässä siis muutamat suoritukset tältä päivältä. Hyppäsipä Netta kerran tuosta sohvalle (tai muutamankin kerran, kun itse liikuin niin, että se pääsi selästäni mukavasti menemään sohvalle).

Kauan kauan sitten

Kesällä tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun sheltti-idea putkahti mieleeni. Siis... hetkinen nyt. SEITSEMÄN?! Jälleen kerran saamme huomata ajan kuluneen erittäin nopeasti, vaikka samalla vuodesta 2008 tuntuu olevan pieni ikuisuus.

Vuonna 2009 täytin 14 ja kävin dogsitter-kurssin. Tietokoneeltani löytyi myös mielenkiintoisia tiedostoja liittyen näihin koirajuttuihin. Näistä lisää alla olevassa kuvassa, jossa on poimintoja tekstitiedostoista keväältä 2009.

Nuo johdonmukaisuussäännöt aiheuttavat minussa suruta hilpeyttä... Ei sillä, onhan niissä hyviä pointteja, mutta aika mahtipontisesti nuo on huutomerkkeineen ilmoitettu. Sängylle tai sohvalle Nettaa ei ole nostettu, mutta kyllä se sinne oppi ihan itse hyppäämään...

Ruokintataulukkoa ei käytetty kertaakaan. Olin tehnyt sellaisen myös Pirin tullessa aikanaan, eikä taulukkoa silloinkaan käytetty.. Säkäkorkeustaulukko olisi sen sijaan ollut ihan kiinnostavakin, mutta kukas ei muistanutkaan? Lista koiralle vaarallisista elintarvikkeista sekä siitä, mistä tietää koiran olevan terve, taitaa olla dogsitter-kurssin peruja.

Nuo olivat myös niitä aikoja, kun kovasti korostin luonteen merkitystä. Jälleen kerran sanon, että ketähän minä luulin huijaavani? Eiköhän ulkonäkö ollut kuitenkin se asia, mihin shelteissä ensimmäisen kerran huomiota kiinnitin... Toisaalta luonteen ja erinomaisuuden korostaminen liittyi vankasti myös siihen, että piti osoittaa olevansa tosissaan. Kaikkia tuohon aikaan liittyviä ajatuksiani en taida edes kertoa.

Tarvikkeiden hankinta alkoi varmaan vuonna 2008. Alla olevassa kollaasissa olevat kuvat on otettu vuosina 2009 (vasemman ylälaidan kuva) ja 2010 (muut kuvat). Osa näistä tarvikkeista on päätynyt jo eteenpäin ja sininen pentupantahan hajosi aikanaan. Tarvikkeita kertyi myös ihan kiitettävästi Netan jo tultua meille (hehheh), mutta ennen Netan tuloa oli tosiaan leluja, turkinhoitovälineitä, hihnoja, pantoja, puruluita, peti ja kevythäkki. Ne kaikki ainakin. No, aika aikaa kutakin.

Vaihtelun vuoksi koiratanssia

Treenasin tänään Netan kanssa pihalla vähän juttuja koiratanssiin. Kaikkia temppukertoja (ainakaan Pam!-tempusta) en videolle laittanut, kun mitäpä niitä niin monta tarvitsee. Pamiin oli välillä kovempi käskytys, kun neiti Nappulavarvas oli ehkä vähän ihastunut omaan ääneensä.

Haukkumista tosiaan. Innokas Netta! Palkkaus varmaan vähän väliä myöhässä, kun namin kaivaminen taskusta on kumman hankalaa. Pyörimistemppu on vähän vaiheessa Netan kanssa (varsinkin niin, että minä pyörisin myötäpäivään ja Netta vastapäivään).

Vartaloapuja on edelleen jonkin verran. Pitäisi yrittää muistaa se ryhti ja oppia luottamaan siihen, että Netta tekee (vai tekeekö) asioita, vaikken koko ajan kyttäisikään. Pujottelua ei oltu muuten treenattu johonkin aikaan, joten ehkä siitä syystä Netta ei meinannut heti hahmottaa oikeaa suuntaa.

Itse asiassa musiikki on jo lyhennettynä, joten pitäisi kai vain alkaa keksiä jotain järkevää ohjelmaan. Tälle vuodelle en (muistaakseni) enää luvannut yrittää päästä kisaamaan, kun ei siitä yrityksestä ole ennenkään tullut mitään.

Tuomariohjeen mukaan 5-6 liikettä on passeli määrä alokasluokassa. Kyllähän meillä temppuja on, harmillisen moni on vain jäänyt puolitiehen... Mietin nyt tässä meidän kannalta helpoimpia temppuvaihoehtoja.

• Pam!
• Kurre
• Pujottelu
• Kierrä/pyörrä
• Pyöri/ympäri
• Tanssi!

Pam! on yksi Netan vahvimpia temppuja - ja epäilemättä Netan lempitemppu. Usein siihen sisältyy myös dramaattinen haukahdus. Pamia ei siis tarvitse hirvittävän paljoa työstää (minun mielestäni ainakaan) ja se varmasti johonkin koiratanssiohjelmaan sopii.

Kurressa on pieni käsimerkki, mutta se saa minun puolestani pysyä. Kestävyyttä ja välimatkaa voisi tietysti treenata vielä enemmän, mutta eihän Netan siinä asennossa tarvitsisikaan hirvittävän pitkää aikaa pysyä.

Pujottelussa ongelmana on siis oman ryhdin pitäminen suorana. Kumartelun sijaan olen yrittänyt käsimerkkeinä heilutella käsiä aina siihen suuntaan, mihin Netan pitää mennä. Lisää treeniä vaan.

Kiertämisessä oikeastaan pitäisi harjoitella lisää välimatkaa etenkin toiselta puolelta. Pyörimisissä taas suuntaa on helppo ohjata käsimerkillä (kunhan muistaisi jättää kumartelun pois). Pamin tavoin pyöriminen saa Netan suht helposti kiihtymään.

Takajaloilla anssimista olen myös käden avulla ohjannut, mutta se saa minun puolestani pysyäkin niin. Tämän tempun opettaminenhan alkoi yhdessä mätsärissä, kun piti tuttuun tapaan odotella nauhakehien alkua. Kaikkea sitä onkin!

Onhan meillä muitakin temppuja, mutta nuo tosiaan olisivat varmaan käyttökelpoisimmat. Sitten ovat tietysti tutun ja turvalliset tassunannot. Netta osaa myös mennä koriin ja namilla avustettuna Hop!-käskyllä tulla osittain selkäni päälle kököttämään. Ja osaahan se myös oven sulkemisen, mutta se voi olla koiratanssiin vähän hankalampi. Mutta eiköhän tuon listan tempuissa ole jo käyttökelpoisia.

Muodonmuutoksia vuosien varrella, osa 3: Netta

Tällä kertaa muodonmuutostaan pääsee esittelemään Netta. Miten onkaan Netta muuttunut? Nyt se selvitetään! Kuvat saa jälleen kerran isommiksi klikkaamalla niitä.

2010

Vasemmanpuoleinen kuva on otettu syyskyyssa 2010 ja oikeanpuoleinen kesäkuussa 2010. Tullessaan meille Netta oli tuollainen pennunpyörylä valkoisine piirtoineen hassusti sojottavine karvoineen. Sitten se alkoi kasvattaa koipiaan ja häntäänsä. 

2011

Keväällä 2011 Netta aloitti ensimmäisen karvanlähtönsä (jota ennen sillä oli muhkeampi turkki kuin tuossa kuvassa). Vasemmanpuoleinen kuva on otettu heinäkuussa 2011 ja Netta oli kirjaimellisesti pelkkää koipea tuolloin. Otsan piirto oli pienentynyt, mutta se ei kuitenkaan ollut kadonnut (eikä ole vieläkään).

2012

Turkin tilanne ei vuonna 2012 ollut mainittavasti parempi. Netta steriloitiin toukokuussa 2012, minkä jälkeen turkki alkoi muuttua.

2013

Reilu vuosi steriloinnin jälkeen Netta näytti tältä. Melkoinen hormoniturkki. Turkin laatu muuttui hieman pehmeämmäksi ja turkille tuli myös lisää pituutta (ja varmaan myös paksuutta). Netta alkoi näyttää tasapainoisemmalta.

2014

Muhkuturkki jatkoi seikkailujaan. Karvanlähtöajankohdaksi on vakiintunut syksy... Alkoi myös huomata, että Netta on saanut oikeasti lihaksia. Eläinlääkärillä käydessä se painoi n. 12 kg ja eläinlääkäri sanoi, että se on juuri sopiva.

Petiprojekti

Tänään päädyin tekemään Netan petiin uuden päällisen. Pääsin näin vähän helpommalla kuin odottamalla, josko saisin jostain patjan palan. Alla on kuva pedistä vanhan päällisen kanssa.

Ja tässä uusi Marimekko-päällinen. Se on tehty pussilakanasta, johon Netta on joitain vuosia sitten tehnyt pari reikää. Siksi se nyt pääsi uuteen hyötykäyttöön. (Murr, Netta, oliko silloin pakko pureskella juuri tuota pussilakanaa???)

Lenkkimursu

Tänään Miru pääsi Honkalammen maisemiin collielenkille. Yleensä Miru on varsinainen jääprinsessa näissä tilanteissa, mutta lumipallojen heittely sai sen innostumaan. Aivan alussa nähdyt moottorikelkat puolestaan taisivat herättää Mursussa hämmennystä.

Mursuperjantai: Mursu Mahtava

Mursu Mahtava pääsi tänään pienen tauon jälkeen tokoon (Nettakin olisi kyllä halunnut mukaan). Tehtiin vähän rallyjuttuja, kun rallykisoja olen Mirua varten silmällä pitänyt. Eikä koko ajatus vaikuta näiden treenien jälkeen ollenkaan mahdottomalta.

Tehtiin ihan seuraamista ja jonkin verran käännöksiä. Saksalainen täyskäännös, ehkä käännös oikealle (mitä ihmettä minun muistini, huhuu) ja 360 astetta ja 270 astetta. Näitä siis oikealle. Tarkoituksena on jossain välissä alkaa harjoitella Mirun kanssa perinteistä vatitemppua. Vati vain voi olla vähän hutera ja kotona sitä on Mirun kanssa muutenkin turha treenata.

Innoissaan oli hän! Tehtiin myös eteentuloa, koska sekään ei ole kotona kovin hyvin sujunut. Lähinnä varmaan lattian liukkauden takia. Treeneissä nimittäin siinä ei ollut ongelmaa (Miru ei jäänyt liian kauas). Syyttäkäämme siis kotona lattiaa ja jatkakaamme harjoituksia luistamattomalla maaperällä.

Käytin Mirua kävelemässä treenien jälkeen. Nyt, kun ei oltu porukassa, Miru oli kiinnostunut hiihtäjistä, pyöräilijöistä ja jalankulkijoista (yksi jalankulkija tuli vastaan ja pari pyöräilijää tuli takaa). Vastaantulijaa se olisi varmaan halunnut käydä haistelemassa, muttei sellainen käy päinsä. Olisikohan tähän kaikkeen syynä se, että porukalla ulkoiltaessa Mirulla on paljon enemmän muuta "pohdittavaa" kuin hiihtäjät sun muut?

Valloittamaton

PMMP - Valloittamaton

san. Paula Vesala

Suojasta sisämaan

Tahdoin mä vaaralliseen aukeaan

Suonissa pakottaa roihu

Se tukehdu ei nukkumaan

Ja kun pääsin katsomaan

Vapautuvaa ulappaa

Muistin, etten tahdo unohtaa

Toinen etsii onneaan

Toinen onnettomuuttaan

Helppoa ei ole kumpikaan

Jos oisin voinut nauraen

Jäähyväiset vaihtaa

Mut joskus uusi huominen

Eilistään se kaihtaa

Patsaita pelottaa

Ne kääntyvät takaisinpäin katsomaan

Ne palaa satamaan

Ihmiset kivistä saa kuviaan

Kuinka väkivaltainen

Tekosyy on rakkauden

Mitä tehty on nimissä sen

Näytä, kuinka lähdetään

Pelastutaan, hymyillään

Naurulukin sielu jätetään

Jos oisin voinut nauraen

Jäähyväiset vaihtaa

Mut joskus uusi huominen

Eilistään se kaihtaa

Jos tyytyy kuuntelemaan merisään

Ei tunne myrskyn vaaraa veneellään

Ja eessä siellä on vain valloittamaton

En saanut sitä sanomaa

Että se tahtoo tulla

En taivu sitä suremaan

Että se sinne jää

Jos oisin voinut nauraen

Jäähyväiset vaihtaa

Mut joskus uusi huominen

Eilistään se kaihtaa

Jos tyytyy kuuntelemaan merisään

Ei tunne myrskyn vaaraa veneellään

Ja eessä siellä on vain valloittamaton

Soopelisirkus

Kuten ehkä huomasitte, vaihdoin ihan tässä äsken blogin nimen. Blogimme kantaa siis nykyisin nimeä Soopelisirkus entisen nimen Netta's Stage sijaan. Osoitetta en kuitenkaan aio vaihtaa, koska se mutkistaisi asioita jonkin veran.

Tässä on videolla meidän "Soopelishow", jota olen alkanut Netan ja Mirun kanssa työstää. Temppuja kahden koiran kanssa. Aloitettiin tuolla ympäri pyörimisellä. Näistä videoista karsin turhat säätämiset, mutta ehkä joskus tulee video poistetuista kohtauksista. Jos tämä idea siis jatkuu pidempään. Varsin alussahan tämä vielä on.

Ekassa kohdassa, jossa koirat odottivat nameille lähtöä, nousi muistaakseni ensin Netta. Siksi alku näytti tuolta. Osoitin nimittäin kohtalokkaasti namia ja sanoin Netan nimen, minkä Netta sitten vähän tulkitsi eri tavalla.