Kauan kauan sitten

Kesällä tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun sheltti-idea putkahti mieleeni. Siis... hetkinen nyt. SEITSEMÄN?! Jälleen kerran saamme huomata ajan kuluneen erittäin nopeasti, vaikka samalla vuodesta 2008 tuntuu olevan pieni ikuisuus.

Vuonna 2009 täytin 14 ja kävin dogsitter-kurssin. Tietokoneeltani löytyi myös mielenkiintoisia tiedostoja liittyen näihin koirajuttuihin. Näistä lisää alla olevassa kuvassa, jossa on poimintoja tekstitiedostoista keväältä 2009.

Nuo johdonmukaisuussäännöt aiheuttavat minussa suruta hilpeyttä... Ei sillä, onhan niissä hyviä pointteja, mutta aika mahtipontisesti nuo on huutomerkkeineen ilmoitettu. Sängylle tai sohvalle Nettaa ei ole nostettu, mutta kyllä se sinne oppi ihan itse hyppäämään...

Ruokintataulukkoa ei käytetty kertaakaan. Olin tehnyt sellaisen myös Pirin tullessa aikanaan, eikä taulukkoa silloinkaan käytetty.. Säkäkorkeustaulukko olisi sen sijaan ollut ihan kiinnostavakin, mutta kukas ei muistanutkaan? Lista koiralle vaarallisista elintarvikkeista sekä siitä, mistä tietää koiran olevan terve, taitaa olla dogsitter-kurssin peruja.

Nuo olivat myös niitä aikoja, kun kovasti korostin luonteen merkitystä. Jälleen kerran sanon, että ketähän minä luulin huijaavani? Eiköhän ulkonäkö ollut kuitenkin se asia, mihin shelteissä ensimmäisen kerran huomiota kiinnitin... Toisaalta luonteen ja erinomaisuuden korostaminen liittyi vankasti myös siihen, että piti osoittaa olevansa tosissaan. Kaikkia tuohon aikaan liittyviä ajatuksiani en taida edes kertoa.

Tarvikkeiden hankinta alkoi varmaan vuonna 2008. Alla olevassa kollaasissa olevat kuvat on otettu vuosina 2009 (vasemman ylälaidan kuva) ja 2010 (muut kuvat). Osa näistä tarvikkeista on päätynyt jo eteenpäin ja sininen pentupantahan hajosi aikanaan. Tarvikkeita kertyi myös ihan kiitettävästi Netan jo tultua meille (hehheh), mutta ennen Netan tuloa oli tosiaan leluja, turkinhoitovälineitä, hihnoja, pantoja, puruluita, peti ja kevythäkki. Ne kaikki ainakin. No, aika aikaa kutakin.