sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Muista, että ilman luottamusta meillä ei oo mitään

Mitenkäs olisi pieni tilannekatsaus tokon ihmeelliseen maailmaan ja vanhoihin sääntöihin. Tässä nyt erinäisten syiden vuoksi voi olla syytä treenata vielä noilla vanhoillakin säännöillä (ei hätää, ei olla menossa viralliseen kokeeseen). Joten miltä näyttää?

Luoksepäästävyys

Jaa-a, jaa-a. Tämän uskon olevan täysin tilanne- ja ihmiskohtaista, että että... Netta voi kyllä väistää, mutta antaahan se mätsärissäkin tuomarin tarkistaa hampaat.

Paikalla makaaminen

Se on se kaksi minuuttia. Voinko luottaa siihen, että Netta kestäisi koemaisessa tilanteessa? Voinko luottaa siihen, ettei se jännityksestä huolimatta vaikka nouse? Entä jos se nousisi ja onnistuisi häiritsemään muita?

Seuraaminen kytkettynä

Riippuu päivästä. Ja ylipäänsä siitä, että opettaisin seuruun kunnolla. Jännitykseen reagoiden Netta tosin luultavasti ei olisi kovin innokas seuraamaan, enkä tiedä, miten tällaisiin asioihiin itse voi tokossa varautua.

Seuraaminen taluttimetta

Sama juttu kuin edellisessä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Tätä ei vielä osata... Muutaman kerran ollaan tehty tätä käsimerkin avulla, mutta se pitäisi saada pois. Sitä paitsi matkassa on voinut olla onnekasta sattumaa.

Luoksetulo

Njoo, Netan pitäisi osata tulla. Jos se vaan jää kiltisti istumaan paikalleen. Jos hajut eivät vie sitä mennessään.

Seisominen seuraamisen yhteydessä

Tämä taitaa tällä hetkellä sujua parhaiten. Ainakin omasta mielestäni.. Toki matkaa pitäisi olla enemmän, mutta yritäpä nyt kotona päästä kauas. Ei ole tilaa. Joskus hallilla sitten. Tai jossain muualla.

Estehyppy

Vanhojen sääntöjen mukaista hyppyä me ollaan treenattu hyvin vähän, mutta kaipa Netta sen oppisi.

Suurin kynnyskysymys on siis saada ensinnäkin käsimerkit pois ja palaset kohdilleen. Ei sen pitäisi olla mahdotonta... Eihän? Mutta miten voin oppia luottamaan siihen, että handlaisin itse koko homman? Että kaikki ei menisi jännityksen takia ihan pipariksi... Sillä siinä vasta olisikin loistavaa tekemistä.

Enitenhän mahdollisia möllitokoja sun muita ajatellessa kuumottaa ajatus siitä, että jokin menee pieleen. Joo, niin voi mennä ja niin varmasti meneekin, mutta en nyt tarkoita niitä pieniä juttuja, vaan jatkuvaa haistelemista tai paikallaolosta nousemista. Vaikka eihän Netta silloin kerrankaan collietokossa noussut, vaikka vieressä ollut koira nousi...

Honey you won't get there if you don't believe.
Christina Perri - Burning Gold
Christina Perri, Kid Harpoon

Miten olisi vain... yrittäminen? Eihän tässä ole mitään suuria suunnitelmia. Me ei olla tavoittelemassa kuuta taivaalta. Entä jos minä vain aliarvioinkin Nettaa? Se on oppivainen. Se on älykäs. Onhan se ennenkin oppinut uutta. Onko kukaan sitä paitsi menettänyt mitään vain yrittämällä?

Mietitäänpä... Meillä on takana 57 mätsäriä. Mietitään, mistä lähdettiin. Netta oli puolivuotias ja vähän arka, eikä se edes tainnut jaksaa seisoa koko aikaa. Miten paljon siitäkin on menty eteenpäin. Ja ties mitä muuta on mahtunut reilun neljän ja puolen vuoden ajalle. 

Niin. Mitä jos kerrankin yrittäisin oikeasti uskoa, että me voitaisiin onnistua oppimaan nämä jutut? Mitä jos kerrankin oikeasti treenaisin Netan kanssa vähän suunnitelmallisemmin tai edes useammin? Mahdoton ajatus, hmm? Onhan tässä jo ennenkin nähty parit ei-koira-asioihin liittyvät jutut, joiden eteen tehty työ kantoi hedelmää. Miksei siis nytkin? 


Ei kommentteja

Lähetä kommentti