Mä tajuun kaiken vihdoin nyt kun sua ei enää oo

Olisitko ollut etupenkin poika

Vai meitä, jotka aina taakse istuttiin?

Happoradio - Pikkuveli

san. Aki Tykki

Pirin kuolemasta tulee ensi viikon torstaina kuluneeksi viisi vuotta. Ehkä (todennäköisesti) juuri siksi Piri on käynyt mielessäni viime aikoina tavanomaista useammin ja olen tehnyt sille muistovideota. Kuinka nopeasti tällainenkin aika voi vain mennä... 

Piri ei ollut ehtinyt täyttää kolmea vuottakaan. Jos se vielä eläisi, se täyttäisi huhtikuussa kahdeksan vuotta. Jos se vielä eläisi, se olisi jo kastroitu, mutta ehkä harkitsisin sen viemistä mätsäriin. Jos se vielä eläisi, olisi laumakin erilainen. Olisi kaksi iältään vanhojen koirien kategoriaan menevää koiraa sekä melkein viisivuotias Netta.

Millainen Piristä olisi tullut, jos se olisi saanut kasvaa aikuiseksi? Sitä kukaan ei saa koskaan tietää. Se ei päässyt koskaan harmaantumaan. Olisiko se käytökseltään yhtä nuorekas kuin Vilkku on?  Vai olisiko se oman arvonsa tunteva melkein veteraani-ikäinen collie? Olisiko sillä jo ensimmäisiä harmaita karvoja?

On niin paljon kysymyksiä, joihin ei koskaan löydy vastausta, koska vastausten antajaa ei enää ole olemassa. Kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta. Siinä oli Pirin ikä. Nyt tuntuu, että se todellakin oli vain pintaraapaisu yhden koiran elämään. En koskaan saanut oppia tuntemaan Piriä samalla tavoin kuin tunnen Netan.

Mä tajuun kaiken vihdoin nyt kun sua ei enää oo

Haloo Helsinki! - Silmät kii

san. Martti Vuorinen

Mutta vaikka aina voisi jossitella loputtomiin, on se täysin turhaa. Se ei muuta jo tapahtunutta tapahtumattomaksi. Se ei tuo Piriä takaisin meidän luoksemme. Kahden vanhahkon koiran sijaan laumassamme on kaksi lähes samanikäistä - aikuista - koiraa ja yksi vanhahko koira. 

Jos Piri olisi vielä elossa, ei meillä olisi Mirua. Olen aina sanonut niin ja tulen kai aina sanomaankin. Ei meille olisi koskaan tullut neljättä koiraa. Minulle olisi ainoastaan tullut sheltti - ja siinäkin olisi voinut käydä toisin, jos olisin päätynyt vaihtamaan rotua. Ylipäätään on Pirin ansiota, että kiinnostuin shelteistä ja että minulle tuli idea omasta koirasta. 

Entä jos niin ei olisi koskaan käynytkään? Että en olisikaan keksinyt ideaa oman koiran hankkimiseen. En istuisi nyt tässä kirjoittamassa tätä blogia vaan tekisin luultavasti jotain muuta. Minulla ei olisi silloin Nettaa. Mutta olisinko sittenkin saanut sen idean jostain? Kukaan ei voi tietää.

Kuulostaa karulta sanoa näin, mutta ehkä näin lopulta pitikin käydä. Että Piri jätti tämän maailman ja Miru tuli meille. Ehkä asioilla joskus onkin tarkoituksensa, vaikkei aina siltä näytä. Kun ovi sulkeutuu, toinen avautuu ja niin edelleen. Pirin tuhkat haudattiin Suskun haudan lähelle sinä päivänä, kun Netta oli ollut ensimmäisessä mätsärissään.

Jos sen hetken vois muuttaa

Niin -- sä jäisit eloon

Antti Tuisku - Leila

san. Paula Vesala

Ja vaikka tuntuukin siltä, että jotain jäi kesken, ei sitä voisi muuttaa kuitenkaan. Kaikki ei mennyt niin kuin piti. Totta kai varsinkin alussa tuli mietittyä, miksi piti käydä näin, mutta Suskun kuolemaan verrattuna pääsin Piristä helpommin yli. Siltä se ainakin silloin vaikutti. Sanon vieläkin päässeeni siitä yli, vaikka kyyneleet meinaavat vieläkin tulla silmiin, kun alan miettiä asiaa syvemmin.

Kukaan ei haluaisi vaihtaa Mirua pois. On sittenkin mahdotonta ajatella, että sitä ei olisi meillä. Tilanteisiin sopeutuu kuitenkin. Elämässä tapahtuu niin paljon kaikenlaisia asioita. Jos Piri olisi elossa, olisi Miru jonkun muun koira, joka asuisi jossain muualla.

Onhan se toki surullista, että Pirin elämä jäi niin lyhyeksi. Mutta ainakin se sai elää onnellisen elämän. Ja omalla tavallaan se myös opetti jotain. Sen ansiostahan minä sain kipinän koiraharrastukseen. Sen kanssa minä kävin ensimmäistä kertaa mätsäreissä ja näyttelykoulutuksessa. 

Piri oli myös koira, joka vietti kerran yön ulkona karkureissun jälkeen. Se oli koira, joka söi vahvoja kipulääkkeitä, joita sen ei olisi kuulunut syödä. Se oli myös koira, jonka kanssa olin leirillä ollessani 13-vuotias. Sen leirin aikana Piri oppi näyttelyseisonnan. Ja meidät valittiin leirin kehittyjiksi. Kiitos kaikesta, Piri. Olit hieno koira. Lepää rauhassa. 

Nuku rauhassa, näe unta kaunista

Viimeinkin näkemiin

Happoradio - Pikkuveli

san. Aki Tykki