torstai 1. toukokuuta 2014

Perinteet uusiksi

Normaalisti vappuisin (vuodesta 2011) ollaan Netan kanssa käyty Josepan vappumätsärissä. Tänä vuonna siihen tuli muutos, sillä menimme oman seuramme PoKSin kisoihin kaikille radoille. Kotikisat, ulkokisat, tutut esteet, lyhyt matka. Voiko muuta tarvita?

Koko iltana ei satanut, mutta olin varannut mukaan vaihtovaatteet... Ehkä siinä olikin syy sateettomuuteen, hah. Lämmittelylenkillä kuulokkeeni ja kännykkäni päättivät vihoitella toisilleen. Kuulokkeiden äänenlaatu oli muutenkin huono, mutta yhtäkkiä jostain kappaleesta lauseista kuului vain osa, jostain laulusta ei saanut mitään selvää ja Anssi Kelan biisissä Anssin ääni ennen kertosäettä vääristyi. Kiitos vaan kännykkä ja nappikuulokkeet tästä pelleilystä, toisilla kuulokkeilla ei ollut ongelmaa. Jatkossa taidan kuitenkin ottaa Kossin kuulokkeet mukaan...

Ratoja oli siis kolme. Niistä kaksi oli agilityratoja ja yksi hyppyrata, tuomarina toimi Reetta Mäkelä. Radat olivat oikein mukavia; ei turhaa kieputusta ja radat pysyivät muistissa. Jokaisella radalla oli 15 estettä, ei sen enempää.

Ensimmäinen rata oli agilityrata (A). Alussa ja lopussa tosi kivat suorat, kepeille meno helppo. Alussa Netalla kului aikaa haisteluun. Näki, että kun jätin sen paikalleen, jokin sen päässä loksahti ja se tajusi, mistä oli kyse. Päästiin kuitenkin liikkeelle. Hitaasti, mutta varmasti, kuin etanat konsanaan. Onnistuttiin kuitenkin tekemään nolla, yliaikaa oli 9,51 sekuntia... Nähtävästi unohdin itse hengittää radan aikana, sen verran huono olo radan jälkeen oli.


Toisena oli agilityrata (B). Päädyin lentävään lähtöön saadakseni Netan paremmin liikkeelle ja ettei Netan ajatus katkeaisi kesken kaiken. Parhaani mukaan yritin Nettaa ennen ratoja innostaa, mutta radoilla tilanne oli toinen. Tältäkin radalta tulos oli 0, yliaikaa 4,65 sekuntia ja sijoituttiin kolmansiksi! Hidasta, mutta ensimmäinen sijoituksemme agikisoissa!


Viimeisenä oli hyppyrata (C). Enää ei Netan mielenkiinto riittänyt, vaan se yritti jäädä putkeen asumaan. Kovin mielenkiintoista pälyillä, minne koira katosi, kunnes ratatyöntekijä sanoi sen olevan vielä putkessa. Oikeasta päästä Netta sitten kuitenkin tuli ulos. Vauhti taas hidasta. Kepeiltä tuli sitten vitonen, kun Netta meni väärälle puolelle mutta sitten kepitkin saatiin suoritettua ja rata oli ohi. Tai siis kielloltahan tuo tuomarin käsimerkki näyttää. Yliaikaa 32,57 sekuntia, putkihässäkkä vaikutti asiaan. Niin, ja Netan vasemman takajalan askellus kuulemma näytti vähän kummalliselta, mutta nyt se näyttää taas normaalilta.


Vauhti oli siis hidas kaikilla radoilla, mutta mistä muualta rutiinia kisaamiseen voi saada, kuin kisoista? Pitää varmaan jatkossa yrittää innostavaa ääntä. Positiivista sentään, ettei yksikään rata mennyt haisteluksi ja kahdella ekalla radalla kepeille mentiin ongelmitta ja ne sujuivat. Samaten kepit mentiin hypärilläkin, kunhan Netta oikealle puolelle pääsi.

Hassua, että me edes tehtiin tuloksia, eikä yhtään hyllyä - keppitreeni tuottikin tulosta. Nyt vain vauhtia kisatilanteisiinkin. Hyvät fiilikset jäi kuitenkin näistä kisoista, seuraava kisanomainen tilanne on 20.5. Joan mölleissä. Sinne ehdottomasti.


Palkintomme

2 kommenttia

  1. Ootko ajatellu ettei agility ehkä oo teidän laji? Netta näyttää just sille ettei sitä kiinnosta pätkän vertaa. Jos koira on oikeesti täysillä mukana, nii ei se jää minnekkään putkiin jumimaan eikä laahusta tuolla tavalla. ehkä teidän kannattais treenata jotain mistä molemmat nauttii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta kyseessä on kuitenkin kisatilanne. Se reagoi erittäin herkästi minun jännitykseeni muuttumalla tuollaiseksi; haistelu sijaistoimintona. Treeneissä vauhtia on ollut enemmän, olosuhteet totta kai vaikuttavat. Jos jossain treeneissä minua sattuu syystä tai toisesta vähän jännittämään, vaikuttaa se varmasti myös Nettaankin. Harmi, ettei kisajännitystä voi saada pienenemään kuin kisaamalla ja saamalla siihen rutiinia. Jännitys itsessään ei haittaa minua, mutta Netan reagointi siihen harmittaa.

      Poista