Treeniä, lenkkeilyä ja pesua

Tänään suunnattiin lenkille Eekan kanssa, mutta eikös vain alkanutkin sataa, joten mentiin alikulkutunneliin odottelemaan sateen loppua.. Kierrettiin vielä pieni lenkki. Ilma oli kauhean hiostava. Tämän postauksen kuvat ovat Eekan omistajan ottamia. Itsellänikin oli kamera mukana, mutten ole jaksanut vielä siirtää kuvia koneelle...

Tänään myös treenailtiin vähän agilitya.. Taas sitä keinua. Naksuttelin kun Netta kiipesi. Yhdessä vaiheessa saatiin apuun äiti, joka kallisti lautaa, kun minä pidin Netasta kiinni ja palkkasin sitä. Tämä tehtiin kaksi kertaa ja lopetettiin sitten. Treenaillaan tuota juttua aina kun ehditään.

Iltalenkin jälkeen Netalla oli edessä pesulla käynti. Uusi shampookin pääsi nyt käyttöön. Pesun jälkeen Netan kuivaamisessa oli haastetta, kun Netta olisi halunnut lähteä. Se myös ravisteli turkkinsa useita kertoja - onneksi pyyhe päällä, ettei vettä roiskunut ympäriinsä. Lopuksi Netta sai olla pyyhkeineen sylissäni jonkun aikaa, kunnes päästin sen lattialle. Ihme kyllä nyt ei alkanut yletön shelttiralli - normaalisti kun Netta kuivaamisen jälkeen juoksee ympäri taloa, kierii ja nuolee turkkiaan. Ehkäpä hepuloimattomuus johtui nyt siitä, ettei Netta päässyt aivan suoraan juoksemaan.

Heinäkuinen lauantai

Tänään oli suuntana mätsäri Hammaslahdella. Sähläämiseltä ei vältytty, kun matkalla tajusin Netan rokotustodistuksen jääneen kotiin.. Se käytiin hakemassa ja ajettiin sitten mätsäripaikalle. Kello oli ehkä 11:45? Ilmoittautumisaikaa oli klo 12 asti, eli ehdittiin ilmoittautua. Sitten odotettiin. Oli kuuma ja lopulta päästiin kehään. Vähän miestuomari pelotti, mutta Netta antoi silti tutkia itsensä. Liikkeiden aikana hajut meinasivat viedä Nettaa. Sininen tuli eikä nauhakehässäkään sijoitusta tullut. Taidetaan muutenkin suosiolla jättää kuumien kelien mätsärit, kun Netta silloin ei näy esiintyvän.

Isä on tässä tekaissut meille hyppyesteen, keinun sekä kepit. A-este on viittä vaille valmis. Lisäksi esteet pitää vielä maalata. Kokeiltiin jo hyppyestettä ja keinua. Aluksi Netta kiipesi keinulle ennen kuin olin ehtinyt tehdä mitään. Sittenhän Netta säikähti keinun pamausta ja hyppäsi pois. Luulikohan se estettä puomiksi? Sen kun ei ollut silloin aivan tarkoitus vielä kiivetä. Niinpä olen naksutellut keinulle kiipeämistä (aluksihan se myös kiipesi sinne sivusta eikä suoraan), ihan hyvin se on mennyt vaikka välillä Netta haluaa hypätä pois. Kerran sain keinautettua keinua, pidin Netasta kiinni ja painoin toisen päädyn maahan. Netta tosin ei tainnut mennä ihan päätyyn asti alas kiivetessään. Parempi siis edetä hitaasti ja varmasti - naksutellen tässä tapauksessa.

Tänään veteen räpiköimään

Tänään oli viimeinen kerta koirauimakoulua. Päästiin heti aluksi veteen kahlailemaan. Netta tuli niin syvälle, että vettä meni jo selän päälle. Sitten pidettiin taukoa. Hypytin Nettaa pari kertaa sen pienen tukin tapaisen yli ja otin pari paikallaoloa, hyvin menivät. Noutamisen yrittäminen ei sen sijaan Nettaa kiinnostanut, joten pidettiin taukoa. Sitten päästiinkin taas kokeilemaan veteen ja Netta ui vähän!

Seuraavaksi oli sitten noutojuttua ja johan Netassa oli virtaa - kastumisenjälkeinen hepuliko? Joka tapauksessa intoa riitti ja häntä heilui, kun aluksi leikitin Nettaa lelulla ja heitin lelun. Netta nosti lelua ja kuljetti sen osan matkaa luokseni. Kokeiltiin vielä tätä ja sitten luoksetuloa, jossa jätin Netan istumaan, jätin lelun pienen matkan päähän ja kävelin siitä itse vielä pienen matkan päähän. Pianpa Netta senkin älysi, pitää kotona kokeilla vielä.

Aivan lopuksi kokeiltiin vielä kerran uintiharjoitusta. Netta ui vähän! Neuvoksi tuli, että kannattaa kehua samalla äänensävyllä koko ajan, ettei koira hätäänny. Toistettiin tämä vielä kerran ja sitten Netta pääsi rantaan. Leikkipä se innoissaan kanssani vinkulelulla, kunnes lähdin hakemaan pyyhettä - juoksutin Nettaa vähän samalla. Hirveä kastumishepuli. Netta edistyi kuulemma mukavasti, varsinkin kun aluksi oli kuulemma ajateltu, että tälle koiralle jo kahlaaminen on voitto. Myös koulutustekniikasta (?) tuli kehuja.

Päivällä kävin Mustissa ja Mirrissä. Netta sai tuliaisena Kong Wubban, tuollaisen kaninmallisen. Hintaa oli 7,90 €.

Vielä on kesää jäljellä

Vaan erkkari lähestyy seitsemän peninkulman saappain. Vajaat kaksi viikkoa aikaa siihen koitokseen. Numerolaput sun muut tulivat sähköpostissa tänään. Numerolla 96 pyörähdämme siis kehässä. "Koirasi on 35. koira kehässä" lukee paperissa, jossa numerolappu on.

Sittenpä tässä pitää vain yrittää ehtiä käydä mätsäreissä ennen näyttelyä. Loppuun vielä kuva joskus muutama viikko sitten valmistuneesta erkkarihihnasta.

Hetken vain on airot vettä vasten

Tänään oltiin siis koirauimakoulussa. Aluksi oltiin märkärastilla. Lähinnä kahluuta ja nameilla houkuttelua, koska oli aaltoja ja Netta taisi hieman pelätä niitä. Sen jälkeen vein Netan autoon odottamaan. Kuivarastilla oli noutojuttua, sitä ei oltu ehditty harjoitella kiitos kiireiden. Aluksi Netta vain tökkäsi lelua, mutta älysi taas, että se pitää nostaa. Kun lelua heitti kauemmaksi, se kääntyi lelu suussa. Sitten yritettiin luoksetuloa niin, että Netta olisi luokse tullessaan ottanut lelun. Se ei sujunut vielä ihan niin hyvin.

Kokeiltiin myös hyppyä jonkinlaisen tukin tmv. yli. Hyppykäsky olikin Netalle jo tuttu ja hypyt menivät hienosti. Taas koira autoon odottamaan ja myöhemmin kokeiltiin vähän kahluuta. Netta olisi päässyt uintisyvyydelle, mutta siinä kohtaa se halusikin rantaan. Kahlaili se kuitenkin ihan nätisti. Jos ensi kerralla on hyvä sää, voin kokeilla sitä, että menen itse uimaan ja katson, tuleeko Netta perässä. Katsotaan.

Koirankujeita

Varsinaisia koirankujeita Netta onkin viime aikoina vähän harrastanut. Viime viikon sunnuntaina äiti huusi minulle eteisestä, että tule katsomaan. Eteisessä oli ollut reppu Netan koirauimakoulun jäljiltä. Netta oli ilmeisesti yrittänyt napata sieltä jotain, mutta saanut päänsä pelastusliiviin. Niin se heilui eteisessä pelastusliivi tötterönä päässään, eikä osannut itse mokomaa kapistusta irrottaa, niin piti auttaa. Näin käy, kun yrittää ottaa jotain salaa.

Tiistaina käytiin Kajaanissa sukulaisten synttäreillä. Eipä aikaakaan, kun keittiöstä kuuluu: "Netta *******!" Netta oli noussut seisomaan pöytää vasten ja tyytyväisin mielin nuollut kermaa kakusta, kunnes äiti huomasi sen. Tällaista Netta harrastaa.. Matka meni hyvin ja Netta nukkui rauhallisesti takapenkillä. Kajaanissa se sai myös leikkiä Mokan kanssa.

Muutenkin Netta pihistää toisinaan ruokaa pöydästä, kun kukaan ei näe (eli ollaan eri huoneissa). Eilen yllätin sen näykkimästä makaronilaatikkoani. Kerran Netta pihisti pöydältä leivän, mutta tyhmänä meni syömään sitä äidin työhuoneeseen. Tietystihän äiti huomasi sen ja otti leivän pois. Aarrettaan ei kannattaisi kiikuttaa muiden nähtäväksi.

Sitten Nettis

Lempinimet ja mistä ne tulevatkaan. Mihin kaikkeen yhden sheltin viisikirjaimisen nimen saakaan väännettyä? Jokaisella meidän lauman koiralla on omat lempinimensä. Miru vääntyy Muruksi, Mirsuksi, Mursuksi ja niin edelleen. Vilkku taas on Vilkkis, Vikke, Vikkero ja.. Niin päin pois.

Nyt on kuitenkin aika pureutua Netan lempinimeen. Ilmiselvästi Netasta johdetut lempinimet ovat Netu, Nepu, Nepa, Neppa ja Netuli. Onpahan myös Netukka, Nettis ja Nersa (mistä lie viimeisinkin repäisty). "Netulii! Neppa, tule tänne!" kaikuvat huudot. Ja Nettahan tottelee.

Mielenkiintoisin lempinimi lienee Pipunen. Äitini keksi sen jostain, mutta.. Mistä? Eikä sovi unohtaa näitä "Nepunen Nupunen!" Ja "Netunen natunen" lässytyksiä. Sellainen se Pipunen on.

Lenkillä päivällä joku koira tuli Netan luokse. Netta kai siinä hihnassa näytti hampaita, mutta ilmeisesti se toinen koira ei uskonut, kun Netta jostain syystä kiljaisi. Mitään vakavaa ei kuitenkaan käynyt ja vähitellen häntäkin palautui koipien välistä.

Pitkospuita ja shelttejä



Yöllä otetaan rennosti...

 Tänään oltiin shelttilenkillä. Tällä kertaa suuntana oli Kalliojärven kierros Pyhäselässä ja tällä kertaa tiedettiin, minne oltiin matkalla. Shelttejä oli kaikkiaan 12 ja mukana oli myös yksi bordercollie. Alussa Netta päätti, että pitkospuut ovat vähintään epäilyttävät (nehän menivät jonkun ojan yli!), joten Netta hyppäsi sen ojan yli. Sama myös paluumatkalla, muuten Netta kyllä käveli pitkospuilla. Bongailtiin myös kypsiä mustikoita, joita Netta söi suoraan varvusta. Marjakoirani.

Ensimmäisen yhteiskuvan ottaminen oli vähän mitä oli, kun mm. Netta ei malttanut olla paikallaan siististi rivissä. Lisäksi pari koiraa kävi tutustumassa rantamutaan (onneksi ei Netta). Laavupaikalla pysähdyttiin. Netalle maistui vesi vähän huonommin kuin omistajalle, mutta kyllä Netta vähän joi. Hyvä niin. Kuvien räpsimisen jälkeen käveltiin kierros loppuun.

Bloglovin + Blogilista

Nytpä Netta's Stagea voi seurata Bloglovinin avulla. Lisäilen tämän myös Blogilistalle piakkoin. Ei tässä sen tärkeämpää, palataan asiaan, kun on aiheeseen kuuluvaa kirjoitettavaa.

Lassiekoira vai kissa?

Tänään oltiin Netan kanssa taas koirauimakoulussa. Kuivaharjoituksena meillä Netan kanssa oli, että Netta nosti lelua. Vielä kun sen ehtisi napata käteen.. No, kaikki aikanaan, onhan tässä aikaa harjoitella. Rannassa sitten kahlailtiin (vesi oli kylmää ainakin minunkin mielestäni). Noh, Nettahan on kahluulenkeillä uinut, joten sitä voidaan jatkaa taas, kunhan on vähän lämpimämpää.

Iltalenkillä koirat saivat kahlailla, joskaan Miru ei ymmärtänyt, että veteen heitetyt kepit voisi tuoda pois vedestä - tuohan se joskus kuivalla maalla heitettyjä keppejäkin. Vilkku näytti hassulta yrittäessään kuopia pohjasta kiviä. Heitin nimittäin kiviä veteen ja Vilkku kuopi (kivi)pohjaa tassuillaan ja "hyppi" takaperin. Vilkku ei myöskään olisi malttanut poistua vedestä laisinkaan... Loppulenkistä menin Vilkun kanssa eri reittiä kotiin muiden (eli myös Netan) mennessä eri reittiä.

Eilen Netta oli kirpputorilla mukana myymässä. Kauniiksi lassiekoiraksi kehuttiin. Kuuluipa myös joku pikkulapsi hokevan: "Kitta, kitta, kitta!" ja osoittavan Nettaa rattaistaan. Lassiekoirakommentit (tai "On se pieni"-kommentit Nettaa collieksi luultaessa) eivät yllätä, mutta.. Kissa?