lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kuvia

PMMP - Kuvia
san. Paula Vesala & Mira Luoti
toiset kun sätkivät elossa, elossa
en tohdi koskaan olla niiden mukana
kun ovat kaikessa mukana, mukana
mä tahdon katsella vain kauniita kuvia
ja kun katselen kuvia, kuvia
niin silloin voisin minäkin huutaa:
"Oon elossa!"
minulla on valta, sinut valitsin
on pian pysäytetty hetki laitettuna laatikkoon
sulle sielujeni seinään paikan varasin
mustaan huoneeseeni vien
ja kahdestaan sun kanssas oon

Huuda!

Haloo Helsinki! - Huuda
san. Elli Haloo
mä herään aamuviideltä
otan vihreän teekupin liedeltä
ja järjestän vinyylit uusiin pinoihin
mä joraan niitä biisejä
joista saan kiksejä
ja ripustan taas uudet merkit rotsin hihoihin
mä tahdon muuttaa
Youngilla maailmaa
ja laulaa kun vapaa maailma bailaa
huuda, huuda ilosta
huuda, huuda vapaudesta
ja huuda, huuda onnesta
niin sä voit jatkaa valehdellen
tai sä voit tietää totuuden
mä nautin siitä tunteesta
kun sanon hyvää huomenta
ja näen jotain riemua ohikulkijan ilmeestä
mä tanssin yksin kadulla
ja pidän ovet avoinna
ja nautin joka hetken jälkeen lisää elämästä
mä tahdon muuttaa
Youngilla maailmaa
ja kun se soi rock 'n' roll ei kuolla voi
huuda, huuda ilosta
huuda, huuda vapaudesta
ja huuda, huuda onnesta
niin sä voit poistuu hymyillen
huuda, huuda ilosta
huuda, huuda vapaudesta
ja huuda, huuda onnesta
niin sä voit jatkaa valehdellen
tai sä voit tietää totuuden
huuda ehjästä pääkopasta ja kropasta
huuda rauhasta ja mummosta ja papasta
huuda elämänjanosta ja siihen panosta
huuda rakkauden valtimosta ja himosta
huuda, huuda ilosta
huuda, huuda vapaudesta
ja huuda, huuda onnesta
ja sä voit poistuu hymyillen
huuda, huuda ilosta
huuda, huuda vapaudesta
ja huuda, huuda onnesta
niin sä voit poistuu hymyillen
huuda, huuda ilosta
huuda, huuda vapaudesta
ja huuda, huuda onnesta
niin sä voit jatkaa valehdellen
tai sä voit tietää totuuden


perjantai 15. maaliskuuta 2013

Onneton blondi

Haloo Helsinki! - Onneton blondi
san. Leo Hakanen & J. Mykkänen
mä toistan niitä liikkeitä
joita kuuluukin
mä hoen niitä lauseita joita odotti
jokainen jol on siisteihin pinoihin viikattu elämä
ladattu ase piilossa
kaapin perällä
tuu mut herättää
tahdon lentää
tuu mut vapauttaa
oonks mä ainoo
onneton blondi
onneton blondi
taio mut henkiin taas
jumalattaret juhlakuosissa
pitkään peilailee
kirkkaalla huulipunalla
hymyn tekaisee
mä tahdon juosta täältä pois
aamukasteessa
mä tahdon vielä vapauden
tuntee hiuksissa
tuu mut herättää
tahdon lentää
tuu mut vapauttaa
oonks mä ainoo
onneton blondi
onneton blondi
taio mut henkiin taas
tuu mut herättää
tahdon lentää
tuu mut vapauttaa
oonks mä ainoo
onneton blondi
onneton blondi
taio mut henkiin taas
Pradan mekkoni repaleina tuulessa
punaiset korkkarit maantien ojassa
tuu mut herättää
tahdon lentää
tuu mut vapauttaa
oonks mä ainoo
onneton blondi
onneton blondi
taio mut henkiin taas
tuu mut herättää
tahdon lentää
tuu mut vapauttaa
oonks mä ainoo
onneton blondi
onneton blondi
taio mut henkiin taas
onneton blondi
onneton blondi
onneton blondi
onneton blondi
onneton blondi
onneton blondi
taio mut henkiin taas

Ajatuksia toisen koiran hankinnasta

Netan iän puolesta toisen oman koiran voisi jo ottaa. Muun tilanteen puolesta pentua ei Netan kaveriksi tule ihan lähiaikoina saapumaan. Pentukuume iskee välillä, mutta yhä edelleen järki voittaa. Järki, joka kertoo mikä kannattaa milloinkin ja mikä ei.

Nettahan täyttää kolme vuotta. Se ei kuitenkaan ole ainoa koira tässä talossa. Miru on kolme vuotta vanha ja Vilkku saavutti vastikään veteraani-iän. Kolme koiraa on määritelty maksimimääräksi. Vahempien sanoin se on vielä sellainen koiramäärä, että yksi ihminen voi viedä kaikki kolme koiraa kerrallaan lenkille.

Ei koiramäärä ole ainoa syy, mutta onhan sekin painava syy. Tällä hetkellä aikakaan ei riittäisi. On menoa Netan kanssa. Sitten vielä kouluhommat ja syksyllä edessä häämöttävät ekat YO-kirjoituksetkin. Jos pennun ottaa, pitää olla aikaa sille ja sen kouluttamiselle.


Käyn lukion kolmeen ja puoleen vuoteen joten vuonna 2015 olisi tarkoitus mennä opiskelemaan, jos opiskelupaikan silloin saan. Se tietää muuttoa toiselle paikkakunnalle. Netta tulee tietysti mukaan, jos se vain on mahdollista. Jos heti ei löydy asuntoa, johon koiran saisi ottaa, Netta voi jäädä siksi aikaa kotiin asumaan.

Haluaisin asua ensin jonkun aikaa Netasta ja tietää, millaista elämä on yksin yhdenkin koiran kanssa. Millaista on matkustaminen, millaista on elämä? Toki bussimatkoista on kokemusta, mutta entä junamatkat? Kahden koiran kanssa matkustaminenkin hankaloituu jonkun verran, mutta tuskin häiritsevästi, kun kyseessä on sheltti.

Sitten ne opinnot... Jos ja kun jossain välissä opintoihin kuuluu ulkomailla opiskelua, mitä sitten tapahtuisi? Netta voisi varmasti edelleen mennä kotiin hoitoon. En halua ottaa pentua niin, että se olisi pentu yhä kun olisin ulkomailla. Toisaalta haluaisin pennun tulevan ennen kuin Netta on vanha. Tätä pitää pohtia tarkemmin sitten, kun asia on ajankohtainen.


Uskon ottavani toisen sheltin vielä ennen kuin Netta on vanha. Ensin on vain koettava elämä pelkän Netan kanssa. On minulla syynikin siihen, etten haluaisi Netan olevan vanha, kun pentu tulee. Voisin ainakin kuvitella, että pentu häiritsee vanhaa koiraa enemmän. Ainakin kun muistetaan kun Vilkku aikanaan tuli ja kiusasi Suskua. Iän puolesta en ylipäänsä halua ekan koirankaan olevan liian nuori, pari-kolme vuotta alkaa olla sopiva ikä. Netan ja Mirun ikäero on toki pieni, mutta minä koulutin Nettaa ja äiti Mirua. Kahta pentua ei olisi otettu yhden ihmisen koulutettavaksi.

Netta on elänyt koko elämänsä Mirun ja Vilkun kanssa. Tuskin Netta tulee koskaan tapaamaan Mirun lyövää koiraa. Netta ja Miru ovat saaneet kasvaa yhdessä ja ovat yleensä ylimpiä ystäviä. Uskon Netan tottuvan toiseen koiraan kun sen aika on.

Tässä vaiheessa ajatukset alkavat hajota. Tässä oli joka tapauksessa ajatuksiani toisen koiran hankinnasta, kaikkea mitä mieleen tuli. Idean sain eilen, kun palasin taas maan kamaralle ajatellen tulevia opintojani ja koirajuttuja.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Alkuvuosi ja postaamattomuus

Just joo. Alkuvuodet ovat aina tällaisia, liian vähän postattavaa eikä mitään ideoita. Miten tässä aina käy näin? Mätsäreitä ei juuri ole tai niihin ei päästä. Kun Nettaa ei oltu vielä sterkattu, juoksut sattuivat alkuvuodelle. Silloinkaan ei ollut paljoa postattavaa. Ei ole nytkään, vaikkei juoksuja olekaan menoa estämässä.

Kaipa me nyt sitten sunnuntaina sinne mölleihin suunnataan. Kyseessä on kuitenkin tuttu halli, ehkä parempi aloittaa mölleissä käynti siellä. Huhtikuuhun asti on vielä aikaa ilmoittaa Netta Tohmajärven ryhmikseen. Jos ja kun jaksaisi, jos, jos, jos ja jos. Hmph. Alla uutta rakennekuvaa, viime viikonloppuna jäällä otettu. Pitäisi karsia nekin kuvat (kunhan jaksaisi) ja laittaa tänne. Netta jäi silloin itsekseen seisoskelemaan ja otin kuvan. Ehkä sen turkki ei enää muutu muhkeammaksi... Vai voiko se sittenkin muuttua muhkeammaksi? Katsotaan sitten joskus parin kuukauden päästä.

2 v 10 kk

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Vaatiiko liitely otsikon?

Otsikoinnin sietämätön vaikeus, kun on ollut agitreeneissä eikä vain keksi otsikkoa. Pahoitteluni. Tämä nimittäin tulee varmaan vielä toistumaan... Aloitetaan nyt ensin esteistä, joita harjoiteltiin itsenäisesti. Keppeihin laitettiin ohjurit (viime viikollahan, kun treenien lopussa yritettiin vähän kokeilla keppejä, Netan innostus oli tipotiessään) ja Netta meni oma-aloitteisesti kepeille, mutta hyppäsi ohjurin yli pois ennen viimeisiä kertoja. Sama toistui muutamaankin kertaan. Ei pidä selvästikään pysähtyä kesken, vaan jatkaa loppuun. Kokeiltiin keppejä myös myöhemminkin. Niin, ja alkuun treenikaveri oli palkkaamassa Nettaa.

Treenikaverin avustuksella tehtiin myös keinua. Namialusta ja namit toiseen päähän, Netta irti ja keinulle. Treenikaveri laski keinun niin, ettei pamausta kuulunut. Tätä pitää vielä toistaa, ei vaan liikaa samalla kerralla. Sitten itsenäisenä oli myös hyppy ja A. Alkuun tehtiin Netan kanssa niin, että meni hypyltä A:lle (Netta malttoi odottaa hypyn takana, kun vein namialustan A:n toiselle puolelle ♥), vähän pelkkää A:ta ja jossain välissä A:lta hypylle.

Sitten muut jutut. Puomin ja putken erottaminen. Hyppy, putki, takaakierto hypyllä, puomi. Alkuun tehtiin pelkästään puomia (jota ennen Netta meni kaksi kertaa putkeen..) ja alussa Netta ei halunnut mennä sinne, mutta lopulta saatiin houkuteltua se sinne. Taisi Netta tajuta, ettei se ollutkaan keinu. Sitten koko juttua hypyltä alkaen. Ja eikös Netta mennyt puomille. Eikä vain kerran... Siispä ensin putkea yksistään pari kertaa, hypystä putkelle ja lopulta koko juttu. Saatiinhan se lopulta sujumaan.

 
Tekniikkajuttuna oli joku ohjauskuvio, jonka nimeä ei muistettu. Ykkösesteen ja kakkosesteen välissä, ehkä enemmän ykkösen puolella (selitykset toimivat taas) tuli kai sylkkäri (?), sitten koira kakkoselle ja lähetys hypylle. Alkuun pelkät hypyt ja myöhemmin putki mukaan. Aluksi putkeen meno meinasi tyssätä, mutta parilla toistolla sujui paremmin (kun hoki "putkiputkiputki").


Että tällaista tällä kertaa. Sunnuntaina olisi omalla seuralla möllit. Mätsäri vai möllit, kas siinä vasta pulma... Pitäisikö uskaltautua ulos tutuista mätsäriympyröistä ja kokeilla agimöllejä? Mene ja tiedä.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

On enkeleitä sul ollut kai kyydissä

Sinälläänhän Anssi Kelan kappale Faijan haamu ei liity aiheeseen, mutta...

Paljon onnea Vilkulle kahdeksanvuotissyntymäpäivän johdosta! Onnea myös Vilkun sisaruksille, missä päin maailmaa ne sitten sattuvatkin tällä hetkellä seikkailemaan. Nyt Vilkku on siis ensimmäisenä lauman koirana saavuttanut koiramaailman veteraani-ikärajan.

Hetkinen. Oikeastiko? Aivan oikeasti? Vilkku, kahdeksan vuotta. Virallisesti veteraani.

Kyllä vain. Niin se vain on, ei sitä voi kieltääkään. Henkisesti Vilkku tosin ei varmasti vielä pitkään aikaan vaikuttamaan vanhalta. Äidin sanoin Vilkkua voi sanoa vanhaksi sitten, kun sen tahti hidastuu ja se ei enää kisko lenkeillä. Ja se nyt tuskin ihan heti tulee tapahtumaan...

Ehkä jonkin sortin ikääntymisen merkkikin löytyy. Vilkulla on tapana hypätä pöydälle, kun ensimmäinen ihminen tulee kotiin. Viime aikoina Vilkku on monesti yllätetty kesken unien, jolloin se hyppää pöydälle ja venyttelee vasta sitten. Ennen se oli yleensä pöydällä jo hyvissä ajoin. Saattoipa se joskus jopa nukkua keittiön pöydällä... Ehkä se nukkuu nykyisin sikeämmin tai ehkä sen kuulo on himpun verran heikentynyt. Paha sanoa. Viime aikoina vieraat ovat päässeet tulemaan pihaan ja melkeinpä ovelle asti ennen kuin arvon vahtikoira on havahtunut haukkumaan laumansa kanssa.

Näin Vilkku porskuttaa eteenpäin. Vappuna se on ollut meillä kahdeksan vuoden verran. Vaan mitäpä tässä onkaan ehtinyt tapahtua ennen sen kahdeksatta syntymäpäivää? Se on nähnyt kaikki talon koirat. Se on ajanut kissoja puuhun, pyörinyt lukemattomia kertoja jossain ällöttävänhajuisessa raadossa ja käynyt pesulla lukemattomia kertoja. Isäni pesi sen kerran vaniljasuihkugeelillä... Lisäksi Vilkun karkukertoja ei varmaa lasketa edes kahden käden sormilla. Varmaan tuuria on ollut matkassa, kun se on liikuskellut lähinnä metsässä, vaikka monet kerrat onkin saanut jännätä. Näiden kahdeksan vuoden aikana kun liikenteen määrä tuossa tiellä on noussut. Tai sitten Vilkulla on yhdeksän elämää, kuten kissoilla.

Saihan Vilkku kakunkin. Kakun syönnistä on video. Ensin kuitenkin äidin ottama kuva Vilkun kakusta. "Kynttilöitä" oli tietenkin kahdeksan.


sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Paljon onnea, Miru!

Tänään on Mirun kolmas syntymäpäivä. Paljon onnea myös Mirun sisaruksille! Miru sai synttärikakun. Postauksen alaosassa myös video Mirusta syömässä kakkua. Videossa taustalta kuuluu hurmaavasti Netan ja Vilkun haukuntaa. Huomenna onkin sitten Vilkun vuoro juhlia synttäreitä.

kuva © äiti

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Lisää liitelyä

Agilitytiistai, vaikka sitten lomalla. Tänään hallilla oli vissiin valmiina rata. Kuvassa mittasuhteet varmaan taas heittävät, kuten aina... Tehtiin rata kokonaan, joskin keinulla oli kouluttaja avustamassa. Nettahan ei ollut aiemmin mennyt keinua ilman hihnaa. Vähän hidas olin (yllätys?). Kontaktiesteitä ei oltukaan aikoihin otettu, enkä älynnyt ekalla kerralla palkita alastulokontaktilla, mutta Netta kuitenkin koski kontaktialuetta. Keinukin meni ihan nätisti ja vähän säätämisellä loppurata, keinulta esteelle nro. 11 takaaleikkaus ja näin päin pois. Säätämistähän oli mukana muutenkin ainakin hypyillä 7-9 ja taisipa Netta mennä jonkun putkenkin ohi aluksi.

Melkein heti perään saatiin tehdä uusiksi. Tarkoituksena oli tehdä vitoshypyn jälkeen valssi ja kuka olikaan myöhässä? Sama, kun ennen keinua piti tehdä valssi... Tokalla kerralla palkkasin Netan alastulokontakteillakin. Vauhtia löytyi kivasti.

Tämän jälkeen tehtiin treenikaverin avustamana keinua. Treenikaveri siis laski keinun päätä, ettei vielä tulisi rämähdystä, ja Netta meni ilman hihnaa tai pantaa. Toistettiin muutaman kerran ja lopetettiin keinuharjoitus tällä kertaa siihen. Jatketaan taas joskus, vähitellen. Kouluttajan avustuksella tehtiin A:lla lähinnä kontaktiharjoitusta. Kepeille pääsyä odotellessa tehtiin satunnaisia esteyhdistelmiä. Kepit eivät jaksaneet kiinnostaa Nettaa ollenkaan, mutta ensi kerralla ovat vissiin vuorossa kepit sekä kontaktiesteet.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Rottapehmolelun kohtalo



Kuvat on otettu 22.2. Netta sai siis rotan Axulta lahjaksi ja Kajaanin reissulla rotta pääsi eroon hännästään. Tuolloin helmikuussa annoin rotan Netalle ja unohdin koko jutun, kunnes kai kuulin jotain ääniä ja menin katsomaan, mitä Netta teki. Rotan jalka oli irti ja vanua lattialla. Netan tavoite oli siis selvästi saavutettu...