Iskee vauhtisokeus, täytyy olla sen kaa tarkkana

Ja niin treenattiin tänään eilisen puolella. Ratana oli jonkinlainen sovellus jostain sunnuntain kisojen ykkösten radasta. Tältä kerraltakin on videota, se on postauksen lopussa koottujen selitysten alla. Pyydän jo etukäteen anteeksi ratapiirroksen mittakaavaa..

Rataantutustumisessa nerokkaasti havannoin, että varmasti Netta menee vitoshypyltä A:lle suoraan sen sijaan, että menisi puomille ja päätin visusti muistaa Tässä!-käskyn, mutta senhän minä nerokkaasti myös unohdin ja Netta kiisi A:lle, joskin tuli heti takaisin. Kepeistä tähän väliin sen verran, että vähän säätämistä...

 

Esteen nro. 11 eli putken jälkeen tuli persjättö. Netta teki kyllä hypyt, mutta kiersi renkaan. Sitten sekin sujui. Keinulla tuli vähän hämminkiä, kun keinun tullessa alas Netta putosi kyydistä ja säikähti. Kysyin, tehdäänkö keinu uudestaan ja tehtiin. Netta teki sen namin voimalla ryömien (aluksi se kerran hyppäsi jo ylösmenolta pois) ja mietin oikeasti, että tässäkö nyt kaikki oli, jouduttaisiinko me aloittamaan koko juttu keinun kanssa alusta... Muiden ehdotuksesta tehtiin vielä pari kivaa estettä, että Netalle jäisi hyvä maku suuhun. Putki ja puomi tehtiin ainakin.

 

Tokalla kertaa kepeissä muodostui ongelmaksi vika väli. Tällä kertaa sain Netan suoraan vitoshypyltä puomille. Ja taas olin etana ja Netta kiersi renkaan.. Hypyn nro. 16 jälkeen (kiva huomata että pistin pari hyppyä piirroksessa ehkä vähän väärään kohtaan) tein persjätön. Keinu meni ihan hyvin, joten huoli uudelleen aloittamisesta taisikin olla turha. Tehtiin vielä A:lta renkaalle ja lopulta A:lta putkelle eli esteelle nro. 15, jotta rengas onnistuisi ja kyllähän se sitten menikin.

 

Netta kokeili vielä osan rataa yhden ryhmäläisen kanssa. Toisen ryhmäläisen kanssakin se kokeili, mutta juoksi minun luokseni ja palasi houkuttelujen jälkeen ja sama toistui. Tiedä sitten mistä sheltti otti nokkiinsa, kun se ei ekana kokeilleen ryhmäläisenkään kanssa suostunut tekemään. Tuossa jossain välissä tehtiin vielä rataa minihypyillä. Taas kepeillä vika väli, mutta painokkaammalla "Kep!"-käskyllä Netta meni sen. Niin, ja sitä ennen väärä väli. Ja renkaalta Netta ei mennyt heti putkeen.

 

 

Todettiin, että meille taisi iskeä vauhtisokeus ja se ennalta varoiteltu ilmiö eli liiallisesta nälästä johtuva treeniähky. Meidän pitää vielä treenailla keppejä ja kontakteja jonain pikakuurina ennen ekoja kisoja, jotka näillä näkymin ovat 14.9. Joan kisat. Sitä ennen yhdet möllit, hui! Ja ensi viikolla on minun vuoroni tuoda treeneihin ratapiirros. Pakko laittaa se tännekin, etten vain unohda.

Koirakontakteja ja lupauksia

Eilen illalla käytiin Axu-eukun luona. Lähinnä vaan näyttelytreeniä ja leikkimielinen "mätsäri" kahden koiran kesken. Huomennahan on mätsäri Lehmossa. Vien siellä kehään Netan lisäksi myös Axun. Onhan se aika erilaista esittää isompaa koiraa! Olenkin ollut jo kerran aiemmin Axun kanssa mätsärikehässä, nimittäin Axun ekassa mätsärissä viime syksynä.

Olipa meillä myös missiona ottaa Netasta ja minusta yhteiskuvia. Yksi onkin jo täällä Ohjaaja-osiossa ja laitan varmaan pari muutakin sinne, ehkä laitan osan ihan johonkin postaukseenkin. Kuvausten seurauksena minulle tuli pienenpieni tikku käteen ja sitä olikin sitten tosi kiva ronkkia linkkarin pinseteillä pois (ja sitten siitä vielä jäi alle millin kokoinen pala, jonka sain tänään irti).

© Minna

Tänään käytiin pienellä lenkillä uuden tuttavuuden eli Sammeli-lapinkoiran kanssa. Nettaa ei pikkuinen paljoa kiinnostanut - enemmänkin se kauhistutti Nettaa. Netta-parka, mitähän mahtaa olla edessä sitten joskus, kun se saa pentukaverin... Netta ei siis halunnut leikkiä Sammelin kanssa ja kun Sammeli jossain välissä innostui vähän liikaa, Netta taisi varoittavasti murahtaa ja väläyttää nopeasti hampaitaan.

Huomiselle on luvattu aika lämmintä.. Pitää muistaa viilennysmantteli ja paljon vettä Netalle. 18.8. onkin Collieyhdistyksen mätsäri Joensuun raviradan parkkipaikalla. Kotikoirana ja ehkä-joskus-mätsäreihin-menevänä tunnettu Mirukin pääsee siellä kehään asti, koska kaverini lupasi viedä Netan. Mihinkähän tässä oikein ollaan ryhtymässä... Mirun mahdollisen (ja luultavasti pariin mätsäriin jäävää) mätsäriuran aloitusta olen jossitellut jo reilun vuoden.

Toivottavaksi jää vain, ettei arvon Mursu kamalasti kiljahtelisi muiden liikkeistä. Pitää kaivaa jostain panta Mirun hihnan kaveriksi, koska sillä on lenkillä aina valjaat. Ja paljon makkaraa mukaan. Tästä seuraa varmaan katsojille huvitusta. Ei sillä, kyllä Pirikin oli samanlainen kiljahtelija ja Mirua isompikin, että kyllä Miru pysyy hallinnassa, mutta huvittava ilmestys se varmaan silti mätsärikehässä on, teki se mitä tahansa.

Damn, nyt on elokuu

Eilen käytiin Netan kanssa pidemmällä lenkillä. Pituudeksi Sports Tracker ilmoitti jotain vähän alle seitsemän kilometriä, mutta oikea pituus oli luultavasti jotain seitsemän ja kahdeksan kilometrin väliltä. Marjat eivät Netalle heti metsässä maistuneet, kun sen piti pitää silmällä marjanpoimijoiden autoa. Pitää joku päivä mennä poimimaan mustikoita. Myöhemmin lenkillä Netta jäikin välillä jälkeen vissiin siksi, että se lopulta päätyi syömään marjoja.

Olipa kamerakin mukana! Heinäkuulta minulla ei ole Netasta ollenkaan kuvia, koska vietin silloin enemmän aikaa reissussa kuin kotona. Nyt elokuussa saadaan toivottavasti enemmänkin kuvia. Olisi niin hauska mennä samoihin paikkoihin kuvaamaan kuin viime vuonnakin (eikä se mahdotonta olekaan!) ja ottaa vertailukuvia. Niin kalju ja niin turkiton Netta oli vielä viime vuonna... Ja nyt se on jo tuollainen karvaisempi ja pörröisempi!

Tänään kävin pyöräilemässä ja samalla kävin Mustissa ja Mirrissä vaihtamassa valjaat pienempiin. Perjantaina ostamani Hurtta Lifeguard -malliston pinkki-turkoosit valjaat olivat nimittäin kokoa liian isot, koska en ollut kotona muistanut katsoa Netan vanhojen valjaiden kokoa ja kaupassa arvelin kooksi 70, mutta se olikin 60. Mustin ja Mirrin aukioloaikojen takia vaihtaminen jäi tälle päivälle, mutta nyt Netalla on uudet, sopivat valjaat!

Tässä kuussa on edessä parit mätsärit, muttei mitään sen kummempaa. Joensuun näyttelyihinhän en Nettaa ilmoittanut. Treenataan kuitenkin agia ainakin omalla vuorolla ja lisenssi pitäisi oikeasti vaihtaa C:stä A:han, koska tähtäimessä ovat 14.9. Joan kisat (ja sitä ennen käydään yksissä mölleissä kokeilemassa onneamme). Eilen olin PoKSin kisoissa ykkösten ajan ratatyöntekijänä. Siinähän sitä näki paljon ja ja ainakin A-rata näytti siltä, että mekin oltaisiin siitä voitu selvitä (vaikka sitten vain hylätysti).

Niin, ja onhan elokuussa Koirakoulu Napakan jäähyväiset. Yksi kaverini suostuu ilmeisesti mukaan ihmisagilityyn. Netta saa kokeilla temppurataa ja juoksukilpailua. Naminsyöntikilpailukin siellä olisi, mutta se nyt tuskin on Nettaa varten... Pitäisiköhän ottaa Mirukin mukaan sinne?

Treenailun ja muiden koirahommien ohella omistajan pitää hetkeksi kääntää katse tulevaan ja lukea syksyn YO-kirjoituksiin. Ne kun ovat edessä syyskuussa. Ainakin kappaleita on hyvä lukea Netalle ääneen, ellei se jo treenimatkojen jälkeen ole kyllästynyt ääneeni (tai pikemmin autossa lauleskeluuni).

Ja Nettahan ei ole vieläkään kunnolla aloittanut karvanlähtöään! Se on ehkä vasta alkamassa... Eh? Hyvä Netta. Tosi hyvä idea. Nyt se varmaan pudottaa turkkinsa sopivasti talveksi.. Ennen sillä oli kaksi kertaa vuodessa karvanlähtö. Saattoi sillä olla pienemmässä mittakaavassa karvanlähtö talvella, mutta nyt se on pahemman kerran myöhässä. Höpsö shetlantilainen ja hänen hurmaava hormoniturkkinsa... Eilen Netalla muuten oli toinen silmä punainen, varmaan joku risu oli osunut siihen metsässä. Tänään, kun katsoin, silmä näytti kuitenkin normaalilta.

Sitten vielä loppukevennys...

Kotitokoilua, mutakakkuepisodi ja ripaus nostalgiaa

Eilen tokoiltiin vähän pihalla. Perussettiä eli seuraamista hihnassa ja ilman, liikkeestä seisomaan ja maahan jäänti, paikallaolo ja luoksetulo. Seuraaminen on vähän haahuilua. Samoin myös oikeastaan perusasento... Tokossa voisi tulla jotain edistystä, jos olisi motivaatiota treenata (ja häivyttää käsimerkkejäkin pois), mutta meidän kohdalla se motivaatio ei lähde pelkästään kotipihalta ja tällä hetkellä meillä ei taida olla mahdollisuutta päästä treenaamaan tokoa ohjatusti minnekään. No, ehkä ensi vuonna... Voisin tosin googlailla ohjeita hypyn opetukseen, se kun jäi vähemmälle alkeiskurssilla, koska Netta oli silloin vasta pentu.

 

Eilen leivoin mutakakkua. Neiti "Netta" Ehtivä ennätti syödä vähän kakkua äidin lautaselta, kun äiti käänsi selkänsä hetkeksi. Pala ei siis ollut kamalan suuri. Netta ehti syödä siitä sitä "kuivaa" osaa. Mutta koska mutakakussa kuitenkin on taloussuklaata, pikaisen nettikäynnin jälkeen päätettiin kokeilla suolapallolla oksennuttamista. Se ei vain toiminut. Netta ei oksentanut. Vettä se kyllä suostui sen jälkeen juomaan.

 

Jonkin ajan kuluttua huomasin netistä vinkkinä hiilitabletit. Meillähän ei niitä ollut, mutta mentiin sitten apteekkiin äidin kanssa. Ei vara venettä kaada, vai kuinka? Netta olisi syönyt hiilitabletit ihan sellaisinaan Mirun (ja Vilkun) valvovan silmän alla, vaikkei se niistä ilmeisesti kamalammin pitänyt. Se vain rouskutteli niitä kamalan hitaasti, joten piti ottaa "vanha" lääkitsemiskeino käyttöön ja työntää ne suoraan Netan kurkkuun, kuono kiinni ja kurkun silittelyä niin, ettei se voinut kuin niellä. Toimenpide ei Netukaista miellyttänyt, muttei se vastustellutkaan. Lopulta vaadittu määrä hiilitabletteja oli syötetty.

 

En edes halua tietää, millaista olisi yrittää saada Vilkku syömään hiilitabletteja. Toivottavasti siihen ei koskaan tule tarvetta. Vilkku nimittäin on epäluuloinen lääkkeitä kohtaan, tämä huomattiin jo aiemmin tänä vuonna, kun maitohappovalmiste tmv. (en muista enää mikä) jäi Vilkun kohdalta syömättä, eikä sitä höynäytetä nakinpalojenkaan avulla. Sama homma oli muuten meidän edesmenneen Susku-seropin kohdalla, se oppi sylkemään lääkkeet pois nakinpalojen välistä. Edesmennyt Piri-collie taas kerran söi jotain tulehduskipulääkkeitä ja sille piti syöttää hiilitabletteja, joita sitten pyörätettiin voissa ja annettiin sille. Yhden se söi ilman voitakin. Sovelsin Netallekin tätä voijuttua (tai pikemmin laktoositon Flora -juttua).

 

Sitten nostalgiaosuus. Kävin ostamassa Netalle valjaat, jotka tosin pitää vaihtaa pienempiin. Sitten kotona minulle tuli mieleen, miten Hurtta Lifeguard -mallisto oli aivan uusi juttu kolme vuotta sitten syksyllä. Ihastelin tuotteita Hurtan sivulla, haaveilin huomiohuivista ja muista... Tuolloin Netta oli vasta pentu. Kolme vuotta sitten syksyllä Netta sai Hurtta Pro -malliston pantansa, joka sillä on vieläkin. Kolme vuotta sitten marraskuussa Netta sai Hurtta Pro -malliston valjaat, joita se käyttää lenkeillä vieläkin. Aika lentää.

Vastaukset

Tässäpä se on; kysymyspostauksen vastaukset. Kuvina on kesäkuun kuvia, joita en ehtinyt tänne lisätä. Loput kesäkuun kuvat, joita en tänne ehtinyt laittaa, löytyvät osoitteesta http://aniline.kuvat.fi/kuvat/Netta/2013/Kesäkuu.

NETASTA

Miten päädyit nimeen "Netta"?

Nimivaihtoehtoja tulevalle pennulle oli useita, mutta isä keksi nimen Netta. Hän vain alkoi puhua siitä nimellä Netta ja Nettahan siitä tuli.

Mikä asia Netassa ärsyttää ja mikä on taas ihanin piirre?

Netassa ärsyttävintä on ehdottomasti se, kun se joskus vessan oven jäätyä auki levittelee roskiksen sisältöä. Ihaninta siinä on, että se on oikeastaan aina hyvällä tuulella ja iloinen.

Paljonko Netta painaa?

En ole aikoihin punninnut Nettaa, mutta villi veikkaus on n. 11 kg. Ainakin Netan kylkiluut tuntuvat.

Minkä merkkistä ruokaa Netta syö?

Jahti & Vahti Kana ja riisi.

Onko Netta vieraita koiria ja ihmisiä kohtaan varautunut vai lempeä?

Netta on vieraita koiria kohtaan varautunut ja vaatii oman aikansa tutustumiseen. Ihmisten kohdalla se riippuu ihmisistä. Esimerkiksi joidenkin perhetuttujen kohdalla Netta joka kerta jatkaa itsepintaista puhinaansa. Joskus se väistää vieraita ihmisiä, joskus se on niistä kiinnostunut. Aggressiivinen se ei ole, mutta ei myöskään arka siinä mielessä, mitä sana minulle merkitsee.

Mikä on Netassa parasta?

Sen iloisuus ja koulutuksen kannalta se, että se tykkää nameista ja jos sen tekemisiä korjailee, se ei mene täysin lukkoon.

Entä mikä on ollut Netassa vaikeinta?

Nuorempana sisäsiisteyskoulutus. Siinä meni tosi kauan. Vielä alkuvuodesta agilitynkin kohdalla kärsittiin ainakin haisteluongelmasta. Vaikeaa on myös se, ettei Netta oikein palkkaannu leluista. Agilityssä lelulla palkkaaminen olisi niin helppoa..

Mitä olet oppinut Netalta?

Ainakin sen, että pitää edetä koiran ehdoilla. Ainakaan Nettaa ei voisi oikein pakottaa mihinkään.

Mikä on Netan lempilelu?

Kettuherra Kettunen eli Skinneez-kettulelu, josta vinkulelut on revitty irti, on yksi Netan ehdottomista suosikeista.

Mikä biisi kuvastaa Nettaa parhaiten?

Apua, näitä on ollut useampiakin... Nyt otan oikeuden käyttää vastauksessa useampaakin biisiä. Eka koskaan mieleen tullut Nettaa kuvaava biisi oli Anna Puun Sinä olet minä. Myös PMMP:n Koko show sopii meihin. Sopivia pätkiä löytyy myös biiseistä A Thousand Years (Christina Perri), Antaudun (Anna Puu) ja Jälki (Irina)

Sinutta on tyhjyys
Sinutta oon vaan lintu siivetön tai kala kuivan maan
Olet mulle autuus, ainutlaatuisin
Vierelläsi kuljen minne menetkin
Anna Puu - Sinä olet minä

Tekisitkö jotakin Netan kanssa toisin?

Jos voisin palata ajassa takaisin, käyttäisin Nettaa pentuna enemmän kaikenlaisissa tapahtumissa ja veisin sen tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja koiriin. Nettaa ei tullut pentuna käytettyä tarpeeksi joka paikassa.

Netan lempiruoka?

Liha, makkara, juusto... Netta pitää myös mustikoista, puolukoista ja vadelmista. Noin yleensäkin se pitää ruuasta.

Onko Netalla pahoja tapoja? Jos on, niin mitä?

Roskiksen levittely...

HARRASTUKSISTA

Mitä harrastusta et voisi ikinä kuvitellakaan sinulle ja Netalle?

Esimerkiksi vepe tuskin koskaan sopisi Netalle.

Onko jotakin harrastusta, mitä tahtoisit kokeilla/harrastaa/aloittaa Netan kanssa?

Tokoa olisi kiva jatkaa eteenpäin, jos olisi aikaa ja tarvittavaa motivaatiota. Rallytokoa ja flyballiakin olisi hauska kokeilla.

Onko teillä agilityn suhteen jotain tavoitteita?

Tämän vuoden tavoitteet olivat seuraavat:

Liidellään jatkoryhmässä

Kontaktien hiontaa paremmaksi

Varmuutta renkaaseen ja keppeihin, kepit kuntoon

Keinu kuntoon mahdollisesti

Mölleihin

Jatkoryhmässä ollaan. Kontakteissa on edelleen hiottavaa. Keinu sujuu jo kokonaan ilman avustusta. Kepeissä emme enää käytä ohjeita. Suurin osa tavoitteista on siis jollain tapaa täytetty, sillä mölliura korkattiin jo maaliskuussa. Syyskuussa on tarkoitus jo suunnata virallisiin kisoihin ja katsoa, mitä ne tuovat tullessaan. Ensi vuonna ainakin pitäisi olla aikaa... Ainahan olisi hienoa saada koira etenemään vaikka valioksi asti, mutta rehellisesti sanottuna en tällä hetkellä osaa kuvitella, että juuri Netta valioituisi.

Jos sinun pitäisi päättää, haluaisitko enemmän näyttely- vai agilitykoiran?

Ehdottomasti pidän mieluummin agilityn pääharrastuksena. Miellän sen isommaksi kokonaisuudeksi kuin näyttelyt ja vaikka maailmassa moni asia tuppaa olemaan vähän arpapeliä, olen sitä mieltä, että agilityssä voi vaikuttaa oman koiran osalta useampiin asioihin kuin näyttelyissä. Totta kai taitava ja osaava handleri saa koiran parhaat puolet esille, moni omistaja tekee paljon työtä näyttelykoiransa eteen ja näkee vaivaa harrastuksen eteen, mutta siitä huolimatta minusta tuntuu, että agilityssä on enemmän pieniä asioita, jotka vaikuttavat suureen kokonaisuuteen. Olisihan toki hienoa voida kierrellä näyttelyitä, mutta ehkä pysyttelen ennemmin agilityn parissa.

KOULUTUKSESTA

Onko bloggaaminen koirasta ja koiraharrastuksista lisännyt motivaatiotasi koulutukseen?

Ehkä jollain tapaa. Edistystä tapahtuu tosi paljon huomaamatta ja tietysti tavoitteet vievät eteenpäin.

Millä tavoin pyrit kouluttamaan koiraasi?

Palkka tulee onnistuneesta suorituksesta. Palkkana on aina namia, sillä vaikka lelu olisikin mukana, Netta ei koskaan innostu niistä niin paljoa, että se palkkautuisi. Agilityssä pyrin korjaamaan tehdyt virheet, joista suurin osa on tosin minun aiheuttamiani.

KOIRARODUISTA

Sano lempirotusi jokaisesta roturyhmästä?

FCI1: sheltti
FCI2: tanskandoggi
FCI3: borderterrieri
FCI4: karkeakarvainen mäyräkoira
FCI5: eurasier
FCI6: suomenajokoira
FCI7: lyhytkarvainen saksanseisoja
FCI8: sileäkarvainen noutaja
FCI9: bolognese
FCI10: saluki

Onko shetlanninlammaskoira se "juuri oikea" rotu vai tuletko joskus vaihtamaan rotua?

Tällä hetkellä olen ainakin hyvin tyytyväinen shelttiin ja ainakin seuraava koirani tulee olemaan myös sheltti. Joskus haluan myös oman sileäkarvaisen collien.

Mitä muita rotuja olet harkinnut (sheltin lisäksi)?

Ehkä kymmenen vuotta sitten olisin halunnut kultaisen noutajan. Olen vakavammin harkinnut sileäkarvaista collieta ja pitkäkarvainen colliekin oli hetken harkinnassa, kun Nettaa hankittaessa tuli mutka matkaan. Lisäksi olen joskus harkinnut welsh corgi pembrokea.

Mielipiteesi "tappajakoira"-nimitykseen tietyille roduille (esim. cane corso, amstaffi, pitbull yms.) ja mistä luulet, että kyseiset rodut ovat saaneet maineensa?

Nimitys lisää pelkoa kyseisiä rotuja kohtaan. En usko, että syy maineeseen on itse rodussa, vaan näiden "tappajakoirien" omistajista, joilla koulutus on syystä tai toisesta mennyt pieleen, koira on jäänyt kouluttamatta tai ostettu vain egonjatkeeksi.

Onko shelteillä ja collieilla samanlaisia luonteenpiirteitä?

Vaikka meillä on on tähän mennessä ollut kaksi sileäkarvaista collieta ja yksi sheltti, en oikeastaan osaa vastata tähän. Esimerkiksi Miru ja Netta ovat tosi erilaisia.

Minkä rotuista koiraa et ikinä ottaisi?

Mopsia, bulldoggia, shar peita tmv. Listasta saa vaikka kuinka valtavan. Terveydellisiä ongelmia ei saisi olla liikaa, enkä myöskään henkilökohtaisesti pidä rytty- tai lyttynaamaisista koirista. Metsästyskoiraakaan en haluaisi, sillä sille en voisi tarjota oikeanlaista toimintaa.

KOIRAN HANKKIMISESTA JA KASVATTAMISESTA

Mitkä olivat tärkeimmät vaatimukset koiraa ottaessa?

Vaatimukset ovat muuttuneet ja niiden määrä on kasvanut, kun on oppinut enemmän koirasta. Koiran vanhempien tulee olla terveitä ja hyväluontoisia. Haluan ehdottomasti käydä katsomassa pentua ennen sen hakemista ja emänkin haluan nähdä. Isänkin näkeminen olisi plussaa. Koiran itsensäkin tulisi olla terve, mutta sellaiset asiat, jotka eivät vaikuta koiran elämään, eivät haittaa. Koiran tulisi myöskin olla hyväluonteinen. Arkaa pentua en luultavasti ottaisi.

Mitä mieltä olet harkitusta seropikasvatuksesta?

Syystä X jokin pieni osa minusta ihmettelee sitä, vaikkei siinä ole mitään pahaa, jos yhdistelmää on oikeasti harkittu.

Kuvaile unelmakoiraasi (rotu, ulkonäkö, väri, luonne)?

Kaikki mitä mä etsin
Kaikki sinusta löysin
Chisu - En enää pelkää

Noh, ei ehkä täysin niinkään. Olen huomannut, että sheltissä on paljon sellaisia piirteitä, joista pidän. Koska en tuosta noin vain osaa ajatuksissani luoda unelmakoiraa, otan pohjaksi sheltin. Turkkia ei tarvitisisi olla liikaa, muttei sen myöskään tarvitsisi olla kovin niukkakaan. Netan turkki on ihan passelio, mutta tuskin vähän turkikkaampi tai niukkaturkkisempikaan olisi pahempi. Muutenkin ulkonäkö saisi olla kuin shelteillä, samoin väri. Luonteelta koira saisi olla avoin ja tulla toimeen kaikenlaisten koirien kanssa. Koiran myös tulisi olla melko ystävällinen vieraita kohtaan, vaikkei sen vieraiden syliin tarvitsisikaan tunkea. Koira saisi olla helposti motivoitava, eikä se saisi olla arka tai aggressiivinen.

Mitä mieltä olet sairaiden koirien pennuttamisesta?

Kyllähän se on niin, että olisi ideaalista ja tosi hienoa, jos jalostukseen voisi valita vain terveitä koiria. Jalostus on minulle vielä melko vieras osa-alue, mutta on tiettyjä tapauksia, joissa en voi hyväksyä koirien pennuttamista. Tietyissä tapauksissa on kuitenkin minunkin mielestäni joustettava esimerkiksi shelttien kohdalla.

Liitelyn parissa taas

Tosiaan eilisen puolella aamuyöstä tulin kotiin ja koska oli tiistai, mentiin agilitytreeneihinkin. Paria tuntia ennen sitä käytiin Axu-eukun luona lenkkeilemässä. Nyt en jaksanut piirustella rataa, mutta minulla on kyllä videot. Jotkut kohdat radalla tuottivat hämmennystä. Mukana oli myös okseri.

Video 1

Melkoista hapuilua lähdön kanssa ja sitten oli huono paikka. Putken väärä pää oli kiehtovampi, mutta lopulta Netta meni oikeaankin päähän. Renkaan kohdalla se meni kaksi kertaa väärästä kohdasta. En tiedä oliko syynä sitten kolme väliin jäänyttä treenikertaa. Kepeillä väärä väli, muuten se kepitti nätisti, mutta hitaasti. A oli ihan liian kiva. Kuulemma tuli hienot juoksarit tai jotain, mutta hypylle sain Netan kun vaihdoin puolta.

Video 2

Muurin jälkeisen hypyn jälkeen ratatyöntekijä kiinnosti. Renkaalle asti meni ihan kivasti, sen jälkeen tuli ohjauskämmi part 5689. Miksi ihmeessä ohjasin sen noin, vaikka piti tehdä takaakierto..? Muuten taas aika kivaa menoa, kontaktit vaativat vielä hiontaa. Ja kepit tietysti, mutta onhan niidenkin suhteen nyt ollut taukoa. Kepeillä taas sama juttu kuin ekalla videolla. Tällä kertaa otettiin ihan aikaakin ja Netalla se oli päälle minuutti, mutta kuulemma aika olisi ollut lyhyempi, jos ei olisi tarvinnut korjailla mitään (luonnollisesti).

 

Minun pitää vain kuulemma juosta enemmän ja luottaa siihen, että Netta osaa tehdä esteet itsenäisemmin.

On aika kysyä!

Näin Netta julistaa kysymyspostauksen avatuksi. Kaikki kysymykset niin Netasta kuin muistakin koirharrastukseen liittyvistä asioista otetaan vastaan. Kysymyksiä voitte laittaa 29.7. asti ja vastaan niihin tuon päivämäärän jälkeen heti, kun jaksan. Asia on nimittäin niin, että olen matkoilla 9.-29.7. eli tässäkin blogissa on pieni tauko. Mutta nyt, kysykää! Kaikkiin kysymyksiin vastataan.

Mätsäriä!

Tänään suunnattiin PoKS ry:n 30-vuotisjuhlamätsäriin. Oltiin avoimessa luokassa kolmennessa parissa ja kyllähän siinä kesti ennen kuin kehään päästiin, sillä samassa kehässä oli aluksi lapsi ja lelukoira -kilpailu ja sen jälkeen juniorit.

Parina meillä oli kiinanharjakoira. Netta esiintyi hyvin, ei pahemmin aristellut tuomaria (vaan enemmän tavoitteli namia minulta) ja liikkui nätisti. Punainen sieltä sitten irtosi ja oli taas odoteltava, koska avoimessa oli koiria paljon. Yli kymmenen paria taas kerran.

Nauhakehässä koiria oli siis paljon. Seisotusta. Pienten joukossa ympäri. Seisotusta. Koko porukalla ympäri. Tällä kertaa ei sijoituttu, mutta Netta esiintyi myös nauhakehässä nätisti. Seuraava mätsäri meillä onkin sitten vasta elokuussa.

Nyt sain muistitikun takaisin. Tässä maistiaisia Netan koiratanssista kahden pätkän muodossa. Kyseessä on siis eka koiratanssiesityksemme, joka oli 8.6. ja kirjoitinkin siitä jo silloin.

Netta ja Axu

Laiskana sain vasta nyt tallenneltua kaverini ottamia kuvia Netasta (ja Axusta, joka välillä oli samassa kuvassa). Ekat kuvat on otettu kesäkuussa joskus ajat sitten, Netalla oli pientä "uimakoulua" taas kerran. Pitäisikin jatkaa sitä uimaopetusta, hups...

 

Alemmat kaksi kuvaa ovat vähän tuoreempia, ne ovat kesäkuun vikan viikon perjantailta, jolloin kävimme Axun luona ja vuorossa oli taas uimakoulua, josta kirjoitinkin silloin. Siitä ei ole kuvia. Netta innostui pihalla Axun leluista ja jopa vähän kisaili Axun kanssa. Niin, ja saatiinhan noista kahdesta kerrankin kaverikuva!

 

Tiedän et valmis en vieläkään oo, mut joka päivä lähempänä aurinkoo

Ja kas, niin agissa liideltiin! Ja taas on videot. Ratana oli Agirodun FAO Open Class -rata. Aluksi oltiin ihan sisällä ja tein radan treenikaverin koiran kanssa. Hetken kuluttua vuorossa oli Netta. Netta ja superlapanen (=lapanen, johon on käytetty osin sheltinkarvasta tehtyä lankaa ja jonka pari on hukassa ja joka epäonnistuneesti eksyi pesukoneeseen ja kutistui).

 

Vaan mikä on tuo vauhti? Netta.. ♥ Vähän se vain jäi selän taakse. Mutta miten se menikään putkiin vaikken valssannutkaan! Kontakteissa on vielä parantamisen varaa. Ja omassa ohjauksessa. Ja menihän se lopulta kepeillekin!

 

Ulkona oli taasen keinu. Nyt oli myös harjoituksena persjättöä ja takanaleikkausta. Molempia tietysti kokeiltiin, ei niin mainittavalla menestyksellä. Selvästi enemmän tarkkuutta ja ohjausta on oltava, ettei Netta persjätöissä jää kokonaan taakse ja ettei mene haahuiluksi. Sellaiseksi takanaleikkauksetkin vähän menivät. Keinusta ei taaskaan sen enempää.

 

Vielä kerran päästiin tekemään rataa! Se unohtui sanoa, että ekan kerran jälkeen viilattiin vähän alkuosaa, ettei Netta jäisi selän taakse, ja tällä tokalla kertaa, kun rataa tehtiin, se ei jäänyt! Ja nyt ei vaikka puhuta tuosta puomin alastulosta. Muuten ok, mutta näytti jotenkin hassulta. Muuten mainiosti menikin, renkaalla Netta harhautui menemään väärästä välistä. Kepeilläkin meni väärästä välistä, mutta selvästi se oli tajunnut jujun! Ja sitten se meni oikeasta välistä ja teki kepit. Ilman ohjureita. Me ei kuulemma saada enää käyttää niitä.

 

 

Siis hetkinen. Kepeistä on poissa ohjurit. Kaikki esteet alkavat periaatteessa olla kasassa! Viilausta vielä kontakteihin, keppeihin ja ohjauksen teknisiin puoliin. Että eiköhän tässä ala oikeasti olla aika vaihtaa C-lisenssi A-lisenssiin. En olisi uskonut, että näin tulisi käymään, mutta ei ole varmaan muuta vaihtoehtoa. Mutta mikä ihme meidän tavoitteena on sitten ensi vuonna?

 

Netta on kehittynyt tosi paljon. Onko makkara ollut tehokkaampi nami vai mistä tämä kaikki johtuu? Alkaako jossain kohtaa hetkellinen alamäki ja pieni putoaminen kuoppaan? Eihän tässä olla vielä lähelläkään mitään sen erikoisempaa enkä tiedä, tullaanko koskaan olemaankaan, mutta kaipa rautaa pitää takoa, jos se on kuumaa edes hetken verran. Ollaan me hetki hetkeltä lähempänä virallisia kisoja, vaikkei koskaan oltaisi valmiitakaan. Ei tässä kai enää voi jäädä pyörimään vain treeneihin tai mölleihin. Kisaamaan.. Ja sen kunniaksi hyvin muutoksille altista kilpailukalenteria tässä alla.

 

1.9. Möllit, Pärnävaara (Joa)

29.9. Möllit, Pärnävaara (Joa)

12.10. Kisat, Pärnävaara (Joa)

13.10. Kisat, Kajaani (HiFi)

26.10. Kisat, Kajaani (KSTK)

27.10. Kisat, Kuopio (ACE)

9.11. Kisat, Kuopio (Hu-Pu)

1.12. Möllit, Pärnävaara (Joa)

6.12. Kisat, Pärnävaara (Joa)

8.12. Kisat, Kuopio (ACE)

 

Melkoinen lista, kaikkiin tuskin mennään. Möllejä ja kisoja, mölleihin nyt pyritään pääsemään kaikkiin, että päästään kisaavien radallekin pelleilemään. Kisoista mahdolliset ovat Pärnävaaran kisat ja ehkä 13.10. Kajaani. Muistan en vielä sano juuta tai jaata, kunhan pistän tähän ylös.