Eilen tokoiltiin vähän pihalla. Perussettiä eli seuraamista hihnassa ja ilman, liikkeestä seisomaan ja maahan jäänti, paikallaolo ja luoksetulo. Seuraaminen on vähän haahuilua. Samoin myös oikeastaan perusasento... Tokossa voisi tulla jotain edistystä, jos olisi motivaatiota treenata (ja häivyttää käsimerkkejäkin pois), mutta meidän kohdalla se motivaatio ei lähde pelkästään kotipihalta ja tällä hetkellä meillä ei taida olla mahdollisuutta päästä treenaamaan tokoa ohjatusti minnekään. No, ehkä ensi vuonna... Voisin tosin googlailla ohjeita hypyn opetukseen, se kun jäi vähemmälle alkeiskurssilla, koska Netta oli silloin vasta pentu.
Eilen leivoin mutakakkua. Neiti "Netta" Ehtivä ennätti syödä vähän kakkua äidin lautaselta, kun äiti käänsi selkänsä hetkeksi. Pala ei siis ollut kamalan suuri. Netta ehti syödä siitä sitä "kuivaa" osaa. Mutta koska mutakakussa kuitenkin on taloussuklaata, pikaisen nettikäynnin jälkeen päätettiin kokeilla suolapallolla oksennuttamista. Se ei vain toiminut. Netta ei oksentanut. Vettä se kyllä suostui sen jälkeen juomaan.
Jonkin ajan kuluttua huomasin netistä vinkkinä hiilitabletit. Meillähän ei niitä ollut, mutta mentiin sitten apteekkiin äidin kanssa. Ei vara venettä kaada, vai kuinka? Netta olisi syönyt hiilitabletit ihan sellaisinaan Mirun (ja Vilkun) valvovan silmän alla, vaikkei se niistä ilmeisesti kamalammin pitänyt. Se vain rouskutteli niitä kamalan hitaasti, joten piti ottaa "vanha" lääkitsemiskeino käyttöön ja työntää ne suoraan Netan kurkkuun, kuono kiinni ja kurkun silittelyä niin, ettei se voinut kuin niellä. Toimenpide ei Netukaista miellyttänyt, muttei se vastustellutkaan. Lopulta vaadittu määrä hiilitabletteja oli syötetty.
En edes halua tietää, millaista olisi yrittää saada Vilkku syömään hiilitabletteja. Toivottavasti siihen ei koskaan tule tarvetta. Vilkku nimittäin on epäluuloinen lääkkeitä kohtaan, tämä huomattiin jo aiemmin tänä vuonna, kun maitohappovalmiste tmv. (en muista enää mikä) jäi Vilkun kohdalta syömättä, eikä sitä höynäytetä nakinpalojenkaan avulla. Sama homma oli muuten meidän edesmenneen Susku-seropin kohdalla, se oppi sylkemään lääkkeet pois nakinpalojen välistä. Edesmennyt Piri-collie taas kerran söi jotain tulehduskipulääkkeitä ja sille piti syöttää hiilitabletteja, joita sitten pyörätettiin voissa ja annettiin sille. Yhden se söi ilman voitakin. Sovelsin Netallekin tätä voijuttua (tai pikemmin laktoositon Flora -juttua).
Sitten nostalgiaosuus. Kävin ostamassa Netalle valjaat, jotka tosin pitää vaihtaa pienempiin. Sitten kotona minulle tuli mieleen, miten Hurtta Lifeguard -mallisto oli aivan uusi juttu kolme vuotta sitten syksyllä. Ihastelin tuotteita Hurtan sivulla, haaveilin huomiohuivista ja muista... Tuolloin Netta oli vasta pentu. Kolme vuotta sitten syksyllä Netta sai Hurtta Pro -malliston pantansa, joka sillä on vieläkin. Kolme vuotta sitten marraskuussa Netta sai Hurtta Pro -malliston valjaat, joita se käyttää lenkeillä vieläkin. Aika lentää.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti