Otan koko show'n

Joensuun näyttelyviikonloppu johdatti minut kirjoittamaan näyttelyistä. Näyttelyt kun ovat asia, josta koirapiireissä juttua tulee varmasti aina riittämään niin hyvässä kuin pahassakin. Mielipiteitä on paljon ja niin päin pois. On paljon, mihin en aio nyt ottaa kantaa, vaan postaus pyörii enemmänkin meidän "näyttelyharrastuksen" sun muiden juttujen ympärillä.

Kaipa minulla oli ennen Netan saamista ajatuksena kierrellä näyttelyitä, olihan näyttelyinnostukseni herännyt. Ehkä jollain tapaa näyttelyt olivat tärkeimpinä mielessä. En tiedä. En minä enää sitä niin tarkkaan muista. Olihan siinä varmaan kaikenlaisia ajatuksia, kun ei ollut asiasta syvempää tietoa. Enhän minä ollut seurannut asiaa tarkemmin kehän laidalla. Enkä minä oikeastaan edes kovin usein ollut näyttelyissä käynytkään.

Ekaa kertaa taisin olla koiranäyttelyssä Kajaanissa tammikuussa 2007. Sen jälkeen seuraava näyttely taisi olla collieiden sivuerkkari Kuopiossa SawoShow:n yhteydessä. Sen jälkeisinä vuosina (2009-2010) taisin vain kierrellä Joensuun näyttelyissä ja vuonna 2011 päästiin Netan kanssa näyttelyiden makuun. Viime vuonna vein Joensuun näyttelyssä toisena päivänä kehään yhden whippetin, siinä ainoa kokemukseni virallisista näyttelyistä muun kuin oman koiran esittäjänä.

Joensuun näyttelyiden lisäksi olen ollut turistina Helsinki Winnerissä vuonna 2011 ja viime vuonna niin HeWissä kuin Voittajassakin. Lisäksi olen ollut näyttelyissä muunkin kuin osallistujan, handlerin tai turistin osassa. Viime vuonna olin 4H:n puolelta Joensuun näyttelyssä töissä. Nyt on takana nelipäiväinen talkoorupeama, joskaan se ei yhtenäkään päivänä ollut kokopäiväinen. Mutta onhan sekin aika opettavaista.



Lappeenranta KV 23.4.2011

Joka kerta, kun jossain olen turistina ollut, olen tainnut pyhästi luvata katsoa sheltit ja silti se on jotenkin jäänyt. Messarissa on aina ollut tosi paljon ohjelmaa. Aina en edes ole hankkinut luetteloa, jolloin seuraaminen on vähän tylsää, kun ei kaikkia koiria tunnista. Ja totta kai tunnelma on aivan erilainen, kun on menossa oman koiran kanssa kehään, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

En enää tiedä, miten minun pitäisi suhtautua näyttelyihin. Kyllä minä aina katson, onko lähialueilla mitään näyttelyitä sopivina ajankohtina, mutta usein hieman laajempikin lista karsiutuu yhteen tai korkeintaan kahteen näyttelyyn. En tiedä, pitäisikö minun käydä Netan kanssa näyttelyissä vähän useammin vai pitäisikö ajatus kehistä haudata, kunnes Netta saavuttaa veteraani-iän. Aivan kuin näyttelyt olisivat oletusarvoinen asia. Niissä tulisi käydä. Erilaisia koiria ja kaikkea. Ja hyötyykö siitä kuitenkaan mitään, jos käy hakemassa sen H:n?

Älkää käsittäkö väärin, en minä ole näyttelyitä vastaan. En todellakaan. Kävisin taatusti näyttelyissä useammin, jos minulla olisi koira, jota käyttää. Minulta on kysytty viikonloppuna, onko Netta kehässä. Ei ole. Satunnaisia näyttelyitä on takana, mutta totuuttakaan ei voi paeta. Siitä ei vain pääse yli eikä ympäri, ettei Netta ole näyttelykoira eikä tule koskaan olemaankaan. Vaikka mitä tapahtuisi, se on silti iso verrattuna muihin sheltteihin, eikä sillä ole yhtä isoa turkkiakaan. Se on silti maailman paras Netta.

Enkä tarkoita tuolla H-jutullakaan mitään kummempaa. Netta on varmasti H:nsa ansainnut aina, kun se on sen saanut, ellei nyt lasketa sivuerkkaria, jossa se olisi turkkinsa perusteella voinut saada vaikka T:n. H ei ole meille maailmanloppu, eikä edes T. Ja yksi sellainenkin on haettu. Jokaisella on oma tasonsa näyttelyissä. Toiset se vie muotovalioksi asti, toisilla se voi olla aina ERI ilman SA:ta ja meillä se on yleensä ollut H. Otetaan kuitenkin vielä huomioon se, että Netan voisi hylätä kokonsa takia.

Tohmajärvi RN 4.5.2013

En minä ole katkera, eikä minulla ole tarvetta selitellä kaikkea. Kunhan vain yritin avata ajatuksiani, jottei syntyisi väärinkäsityksiä. Kyllä meidät varmaan taas ensi vuonna kehässä nähdään. Sille ei vain voi mitään, että suhtautumiseni näyttelyihin on muuttunut. "Sen yhden ja ainoan" harrastuksen paikan on nyt vallannut agility.

Ehkä näin kävi, koska Netta ei ole näyttelykoira. En minä näyttelyistä innostuessanikaan ollut henkeen ja vereen näyttelyihminen, mutta Netan myötä on käynyt entistä enemmän selväksi, etteivät näyttelyt ole ainoa vaihtoehto. Jotenkin se suurin hohto ja kipinä näyttelyiden suhteen on kaikonnut ja siirtynyt agilityn puolelle. Kuka tietää, ehkä se hohto palaa sitten joskus seuraavan koiran myötä.

Jos totta puhutaan, niin ajattelin, että on järkevämpi keskittyä agilityyn. Se on enemmän Netankin mieleen. Kun tajusin, ettei Netta ole tiputtanut turkkiaan, naureskelin, että olisi ollut sama ilmoittaa se Joensuuhun. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Netta jäi ilmoittamatta. Shelttejä oli molemmille päiville ilmoitettu päälle 80 eikä sääkään ihan ideaalisin ollut.

Miksi minä sitten olen Nettaa näyttelyissä käyttänyt? Uteliaisuus, vaikka tiedän, ettei se tule pärjäämään. Tuomareilta saa erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä. H, H, H, T, H, EH. Siinä rivi Netan laatuarvosanoja. Pakko muuten myöntää, että olisi ihan hauska ajatus käyttää koiraa kaikissa luokissa, jotka iän mukaan jaetaan. Juniorit, nuoret, avoin. Niissä Netta on käynyt. Pentukehiin se ei koskaan ehtinyt, koska tammikuussa 2011 Kajaanissa ei pentuja arvosteltu. Veteraaniluokka sopisi somasti tuohon sarjaan, mutta siihen on vielä aikaa.

Helsinki Winner 2012

Messaria ei sovi jättää käsittelemättä. Sinne tie vie tänäkin vuonna turistiksi. Luentoja ja vaikka mitä, saa nähdä mihin taas aika riittää. Koiratanssiakin olisi kiva käydä ihastelemassa. Sitten on vielä paljon myyntikojuja, jotka pitää kiertää monen monta kertaa, vaikkei mitään isompaa ostaisikaan. Siellä vaan on kaikkea.

Jos ja kun me Netan kanssa kehiin eksytään, se ei tapahdu Messarin kaltaisissa näyttelyissä. Ei, ei, ei. Liian iso paikka meille. Liikaa hälinää Netalle. Olisihan se joo ihan hienoa kokea oman koiran kanssa, mutta minne koira menee, jos haluaa käydä luennoilla ja aikoo katsoa näytöksiä? Ensi vuonnahan Suomessa on maailmanvoittajanäyttely. Sinnekin menen turistina. Syyt olenkin jo luetellut aiemmin. Tai no, kuvitelkaa minut ja Netta siihen hälinään hakemaan H näyttelystä, johon on ilmoitettu sairaan paljon koiria.

Tämä teksti venähti aika pitkäksi, mutta toisaalta nyt on ainakin sanottu kaikki. Ensi vuonna Netta on mahdollisesti Joensuun näyttelyissä ja Tampereen shelttierkkarissa, katsotaan nyt. Kajaani KV on vähän kysymysmerkki vielä tässä vaiheessa. Kuin myös itse asiassa nuo muutkin...

Mutta niin, onnea ja menestystä kaikille muille tuleviin näytelmiin ja onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille. Oli muuten Joensuussa ilo huomata, että eilen sheltti ylsi sijalle BIS4 asti ja tänään samainen sheltti oli RYP2. Joko minä seuraan tosi vähän näyttelyitä tai olen muuten vaan ihan pihalla, mutta minulla on sellainen mielikuva, ettei shelttejä kovin usein ainakaan BIS-sijoilla näe. Ja nyt on aika kiittää ja kuitata, eiköhän tässä ollut tekstiä enemmän kuin yhden illan tarpeiksi!

Helsinki Winner 2011