Tänään uhrattiin treenit ja mentiin mätsäriin Nepenmäen koululle, koska minulla ei ole mitään hajua siitä, milloin päästään mätsäriin seuraavan kerran. Tuttuun tapaan Netta oli avoimissa. Bongattiin turistina ollut Sammeli-lapinkoira ja juteltiin siinä Sammelin omistajan kanssa. Paikalla oli paljon lapsia ja jotkut halusivat silittää Nettaakin. Välillä Netta vähän väisti, mutta antoi kuitenkin koskea itseensä. Taas kerran Netta oli Lassie. "Saako tätä Lassieta silittää?" kysyi yksi pikkutyttö, joka sitten vielä kysyi Netan ikää ja rotua (tyyliin onko Netta Lassie). Shetlanninlammaskoirahan tämä. Enkä todellakaan tiedä, pitäisikö tuo Lassie kirjoittaa isolla vai pienellä alkukirjaimella tässä yhteydessä!
Ennen avointa luokkaa kehässä olivat nuoret. Oltiin avoimessa toisena parina ja parinamme oli pomeranian. Kaksi kertaa ympäri ja sitten Netta pöydällä. Ei se pöydällä olemisesta vieläkään erityisemmin pitänyt, muttei kuitenkaan nojaillut minuun niin paljoa kuin eilen ja kärsivällisesti antoi tuomarin katsoa hampaat ja kopeloida. Juoksutus kehän nurkkaan ja takaisin ja sitten tuomari tutki parimme. Vielä yhdessä ympäri ja saatiin punainen nauha.
Tuntui, että meni aika kauan ennen kuin nauhakehä alkoi. Siinä mentiin kahdessa eri porukassa ympäri (nopeammat ja hitaammat) ja seisotettiin. Aluksi Netta taisi vähän säikähtää takanaan ollutta bulldoggia (ennen juoksutusta), mutta seisoi kuitenkin. Tuomari karsi seisotuksen jälkeen osan porukasta pois ja me jäätiin neljän sijoittujan joukkoon. Sitten tehtiin kai edestakaiset liikkeet ja taas seisotusta, kunnes tuomari valitsi sijoittujat. Punaisten ykköseksi.
Ekaksi oli sinisten BIS-kehä ja sitten punaisten. Kilpakumppaneina meillä oli englanninsetteri, englanninspringerspanieli (jos oikein muistan) ja norwichinterrieri (tästäkään rodusta en ole täysin varma). Tuomareita oli kaksi ja se tuomari, joka oli tuomaroinut pennut ja veteraanit, kävi kopeloimassa Netan ja nuorissa olleen koiran, Netta oli järjestyksessä toinen. Kopeloinnin jälkeen jälleen kerran edestakainen liike ja kun kaikki koirat oli tsekattu, oli vuorossa seisotusta. Netta vähän liikahteli ja yhdessä vaiheessa pyöräytin Netan uusiksi seisomaan.
Lopulta tuomarit kertoivat järjestyksen. Meidät sijoitettiin toisiksi! Palkinnoksi tuli pyyhe, puruluu, pallo, frisbee, Pedigreen lihahyytelöjuttua ja ruusuke. Meidän eka sijoitus punaisten BIS-kehässä! Tai siis noin yleensäkin eka kerta, kun päästiin punaisten BIS-kehään! Onhan tämä käynyt haaveissa ja ainahan se on hienoa, jos sijoittuu. Ja ainahan sitä jotenkin toivoisi sijoittuvansa mahdollisimman hyvin. Jalat täytyy kuitenkin pitää maassa. Taas on yksi etappi saavutettu!
En minä olisi varmaan viime vuonna uskonut, että Netta olisi joskus sinisten BIS1 saati sitten punaisten BIS2. Sehän oli siihen mennessä sijoittunut muutaman kerran sinisten nauhakehissä ja shelttipäivän mätsärissä punaisten kehässä. Ja nyt se on saanut muutaman BIS-sijoituksen. PUN BIS2. Kai tässä on jotain kehitystä tapahtunut vuodesta 2010 niin minun esitystaitojeni kuin Netankin osalta, eikä se kehitys ole ainoastaan tapahtunut Netan turkissa ja olemuksessa, vaan ehkä sen päänkin sisällä.
Yksi haave on, että Netta olisi jonain päivänä punaisten BIS1 tai koko mätsärin BIS1. Kuka tietää, ehkä sekin on joskus mahdollista. Ei ehkä seuraavassa tai sitä seuraavassa, ei ehkä ensi vuonna tai sitä seuraavanakaan. Haaveilla saa aina. Tämä vuosi on mennyt mätsäreiden osalta niin huimasti. Netta, ihana Netta. Jokainen sijoitus ja jokainen mätsärikokemus on arvokas. Nyt Netan palkintohyllyn reunalla on uusi ruusuke. Koira, sinä olet tähti.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti