Vuosien varrella eri harrastusten parissa oppii omasta koirastaan jatkuvasti uutta. Se ei olekaan enää sellainen, jollaiseksi sitä on joskus kuvitellut, vaikka se on kuitenkin täysin sama koira kuin vaikka kolme vuotta sitten. Siitä on vain oppinut uutta ja kuva siitä on syventynyt, vaikkei se konkreettisesti mitään suurempaa muutosta olisi kokenutkaan.
Kyllähän näin on käynyt Netankin kohdalla. Ensin sitä pitää aranpuoleisena ja herkkiksenä, mutta jossain vaiheessa tajuaakin, että siinä on myös jotain aivan muuta. Ei ole helppoa kuvailla Nettaa nopeasti. Mikä on oikea sana? Arka? Varautunut? Herkkä? Kaikkiin noihin sanoihin liittyy niin paljon mielikuvia, mutta kun ei Netta ole vain yhtä niistä. Tai kahta tai kolmea.
Netta ei itkenyt autossa, kun se haettiin kotiin. Kotona se oli reipas ja utelias. Paljoa en siitä päivästä enää muista ja minua harmittaa, kun tämä blogi ei ollut vielä silloin olemassa. Ja sekin on harmillista, etten vuonna 2010 kirjoittanut kovin aktiivisesti.. Joka tapauksessa Netassa oli virtaa hyvällä tavalla. Kolmen kuukauden iässä sillä oli mörkövaihe. Esimerkiksi koiran haukunta jossain kaukana sai sen jämähtämään paikoilleen.
Ekassa mätsärissään Netta arasteli tuomaria. Nyt voisi hakata päätä seinään ja miettiä, miksen selvittänyt mitään näyttelyharjoituksista tai mätsäreistä, joita olisi ollut aiemmin. Pentukoulussa sitä kehuttiin reippaaksi ja sanottiin, että usein näkee arkoja shelttejä. Noin yleensäkin Netta oli tuolloin vieraita kohtaan varautunut ja varmaan vielä varautuneempi kuin nykyisin.
Jotkut vieraat ihmiset ovat sellaisia, että Netta heti alussa menee haistelemaan. Eräät perhetuttumme eivät Netan mielestä kuitenkaan kuulu tähän luokkaan, vaan joka kerta, kun he ovat käymässä, Netta jatkaa haukkumista, vaikkeivät muut enää haukukaan. Tutuksi käyneille ihmisille Netta heiluttaakin jo häntää, antaa silittää ja yrittää varastaa nameja..
Kohdatessaan vieraita koiria Netta on se, joka alistuu. Se myös lämpenee hitaasti leikkimään muiden kanssa eikä se kovin usein ole vieraiden koirien kanssa leikkinytkään, sillä sen tutustumisaika on yleensä ainakin sen tunnin. Muiden koirien kanssa Netta leikkii aivan eri tavalla kuin Mirun kanssa. Mirun kanssahan se suorastaan riehuu joskus.. Ja joskus molemmat soopelit kantavat yhdessä keppiä. Netta on yrittänyt houkutella tällaiseen leikkiin Mokka-espanjanvesikoiraa, mutta Mokka ei oikein moista leikkiä tajunnut.
Tutkiessani Netan suhtautumista vieraisiin koiriin olen huomannut, että Netta taitaa eniten pitää itseään pienemmistä koirista. Liian innokkaat koirat eivät ole sen mieleen, mutta onneksi se on vähitellen oppinut, että se voi myös väläyttää hampaitaan uroksille maassa selällään kierimisen sijaan. On myös hauska, miten Netta suhtautuu sheltteihin ja collieihin eri tavalla kuin muihin koiriin. Nähdessään shelttejä tai collieita se näyttää jotenkin tarkkaavaiselta.
Kirjoitin, että Netta pentuna jumitteli paikallaan. Tätä tapahtui myös viime vuonnakin. Jumittamisen syynä saattoi olla esimerkiksi vastaantuleva koira tai pulkassa lasta perässään vetävä nainen, joka samalla ulkoilutti koiraa. Jossain välissä sitten vain tajusin tämän jutun loppuneen kokonaan. Ehkä Netta on vain sitten saanut lisää varmuutta.
Netta ei myöskään ole niin herkkä, kuin se joskus vaikuttaa olevan. Ainakin se on joissain asioissa kovapäivänen. Esimerkiksi se yrittää joskus kielloista huolimatta varastaa taskuistani namia. Joko sen rohkeus on kasvanut tai sitten se vain ei ole niin herkkä kuin antaa ymmärtää.
Toisaalta mätsäreiden suhteen ollaan tehty töitä. Niissä on kierretty ahkerasti. Ekassa mätsärissä Netta ei antanut tuomarin katsoa hampaita. Enää se ei ole ongelma, vaikkei Netta siitä erityisemmin pidäkään. Olen monta kertaa miettinyt ja varmasti tännekin kirjoittanut, että Netta voisi olla ties kuinka arka, jos ei oltaisi käyty sen kanssa yhtään missään.
Voin kuitenkin vain kuvitella, millainen työ meillä olisi edessä, jos joku vieras koira pääsisi käymään Netan päälle. Kukaan ei toivo tällaista omalla tai kenenkään muunkaan kohdalle, eikä toivota mekään. Netan herkkyyden tietäen huolestuinkin silloin, kun Netta agilityssä putosi keinulta. Silti taas kerran osoittautui, ettei se olekaan niin herkkis. Se teki tiistaina keinua kuin ei olisi koskaan pudonnutkaan.
Olen myös pannut merkille sen, ettei Netta vaikuta paineistuivan, jos korjaan agilityssä tapahtuneita virheitä. Tai ainakin minä olen sen niin tulkinnut. Agilityssä oppii tosi paljon koirastaan. Ilman agilityä jotkin jutut olisivat varmasti jääneet kokonaan huomaamatta.
Vieraissa paikoissa, kuten mätsäreissä, Netta saattaa ruveta nukkumaan. Usein se myös rapsuttelee kaulapantaansa ja olen miettinyt, että se on varmaan jokin sijaistoiminto. Jotkut ovat ihailleetkin sitä, miten rauhallinen Netta on. Saa se kyllä mieluummin nukkuakin kuin läähättää hermostuksissaan. Netta on myös utelias. Lenkeillä se saattaa joskus jäädä jälkeen tai kulkea vähän edellä, varsinkin tutuissa maastoissa, mutta joskus uusissakin. Uusissa paikoissa hajut kiinnostavat sitä ja se katselee ympärilleen. Saapa uteliaisuus sen joskus myös haistelemaan varovasti uusia koiratuttavuuksiakin.
Jos Netan näkee ensi kertaa, voi siitä varmasti saada aran kuvan, eikä kovin moni varmasti voi tietääkään, millainen se on kotona. Kotona Netta haukkuu enemmän - myös komentaa. Kun joku tulee kotiin, Netta on iloinen, haukkuu, hyppii ja koheltaa. Haukkuu se myös ruoka-aikoinaan ja silloin, kun joku koirista on muka nähnyt pihalla jotain. Ja jos kotiin tulee vieraita, haukkumista ja pöhinää tuntuu olevan tosi vaikea saada loppumaan.
Miru tuntuu olevan Netalle kuin sisko. Ne leikkivät yhdessä. Netta saattaa huoletta hyppiä ja roikkua Mirussa, joskus Miru leikkiessä myös kierähtää selälleen. Tätä ei Miru keneltäkään muulta sallisi. Vilkku taas saattaa antaa Netan nuolla kanssaan samaa lautasta, mutta Mirulle ei tällaista oikeutta ole suotu. Vaikka Netta onkin alistuvainen, saattaa se joskus myös hyppiä niin sanotusti Vilkun silmille. Se myös tietää, milloin on parasta alistua Mirulle. Usein pelkkä Mirun tietynlainen katse saa Netan liikkumaan matalammin.
On Netalla tietyllä tapaa intoakin ja sen saa parhaiten motivoitua nameilla. Yhdessä vaiheessa Netalla tosin oli haisteluongelma agilityssä ja mätsäreissä, mutta tänä vuonna sekin on vihdoin selätetty. Tuolloin namit eivät Nettaa innostaneet, mutta nakit tuntuivat korjanneen tilanteen. Vielä tulee kuitenkin varmasti eteen tilanteita, joissa namit tai oikein mikään ei neiti Netukaista tunnu kiinnostavan. Ainakin keväällä koiratanssitreeneissä kävi näin... Leluista taas Netta ei palkkana erityisemmin välitä. Nami on kuitenkin aina paras.
Sellainen on Netta. Iloinen, utelias, innokas, toisinaan ei-niin-innokas, varautunut, aranpuoleinen, hömelö ja hassu. Aina voi oppia jotain uutta. Kuka tietää, millaisia luonteenpiireitä Netastakin vielä ehtii paljastua?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti