maanantai 12. elokuuta 2013

Eikö kukaan voi meitä pelastaa?

Tässä on aihe, josta minun on kauan pitänyt kirjoittaa. Ideana se tuli mieleeni jo yli puoli vuotta sitten, mutta syystä tai toisesta toteutus on jääny. Viime marraskuussakin olin yrittänyt ottaa aiheeseen liittyviä kuvia, mutta ne jäivät julkaisematta. Nyt niistä kaksi on tässä postauksessa - ja nyt on aika hypätä itse aiheeseen.

Tarjolla on paljon hyödyllisiä välineitä, jotka liittyvät koiraharrastukseen. On pantoja ja valjaita, hihnoja ja mantteleita. On trimmipöytiä ja näyttelytelttoja, häkkejä ja bokseja. Valikoima on valtava ja tuotteiden ominaisuudet ovat erilaisia. Välillä mielessäni on kuitenkin käynyt ajatus siitä, onko koiraharrastuksessakin välineurheilumainen puoli ja onko erilaisten, ehkä omalla kohdalla tarpeettomienkin, välineiden hankkiminen saanut otettaan tästäkin harrastuksesta.

En väitä, että olisin tässä asiassa itsekään muita parempi. Kuinka voisinkaan? Netalla on niin paljon pantoja, etten enää tiedä niiden tarkkaa lukumäärää, enkä ole jaksanut laskeakaan. On leluja ja on herkkuja, on sademantteli ja -haalari, viilennysmantteli ja mantteli talvipakkasille. Varmasti Netta tulisi aivan yhtä hyvin toimeen vähemmällä pantamäärällä tai vaikkei sillä olisikaan niin suurta herkkuvarastoa.

Nuorempana tuli helpommin ostettua kaikkea, mitä ei välttämättä tarvitse. Tämä ei tosin koskenut koirantarvikkeita. Koiralle on kuitenkin helppoa ostaa kaikkea järkiperusteilla. Tietynlaiset namit ovat parhaat treeneihin, älypelistä on iloa koiralle ja pannat ovat hyödyllisiä. Määrä vain saattaa kasvaa, hups... Ja silti minun on helpompi ostaa Netalle jotain uutta kuin ostaa itselleni vaatteita.


Ei-koiramaailmassa mainonta luo usein kuvan siitä, että pitäisi korvata vanhat tavarat uudemmilla ja ehkä koiramaailmassakin on omalla tavallaan näin. Tulee uusia hienoja tarvikkeita ja pakko-saada-toi-fiilis voi tulla aika helposti, vaikka vanhat tarvikkeet olisivat vielä ehjiä ja hyväkuntoisia. Ei sitä voi kieltää, etteikö kulutushysteria valtaisi alaa eri harrastusten puolilla.

Enää ei varmaan tarvitse erikseen selittää, miksei välttämättä uusia juttuja tarvitse. Se vain on helppo unohtaa itsekin. Nykyisin ajattelen kuitenkin enemmän ennen kuin ostan jotain, joten pantahulluuskin on käynyt hillitymmäksi. Jonkin verran pantoja tulee myös tehtyä itse.

Mikä saa meidät haluamaan ostaa eri juttuja koirille? Tarpeellisuus nyt ainakin. Sitten tuotteiden houkutteleva ulkomuoto. On erilaisia tyylikkäitä pantoja ja mantteleita. Tämä tyylikkyys varmasti saa joskus myös aikaan haluun ostaa vaikkapa uuden manttelin, vaikkei vanhassa mitään vikaa olisikaan. Kyllähän noita erilaisia juttuja tulee ainakin verkkokauppojen sivuilla katseltua...

Näissä voi-ei-toi-on-kiva-harkitsen-tapauksissa on vain hyvä katsoa peiliin ja miettiä, tarvitseeko sitä juttua oikeasti. Joskus järki vie voiton, joskus taas tekee heräteostoksia. Eivätkä ne heräteostoksetkaan täysin pahasta ole, onhan sellaisena löytynyt Netalle sademantteli viidellä eurolla. Sitten on taas sama kehä. Koko juttu on kuin kiertäisi ympyrää ja on hyvä miettiä näitä omaltakin osalta.


Tarpeellisuuttakin voi miettiä eri näkökulmista. On turkinkuivaimia, jotka ovat varmasti hyödyllisiä, jos turkin kuivuminen vie paljon aikaa. Ja vaikka turkinkuivaimen käyttö saisi turkin näyttämään muhkeammalta, en koe, että tarvitsen Netalle sellaista. Myös koirien kylpyammeista on varmasti hyötyä pienten koirien kanssa, mutta Netan kohdalla se olisi aika harvojen pesukertojen takia melko hyödytön.

Netan siistiminen sujuu mainiosti lattiatasossa, mutta olisi trimmauspöydässä varmaan hyvätkin puolensa esimerkiksi näyttelyharjoituksia ajatellen. Sellaista voisinkin harkita, jos käytäisiin enemmän näyttelyissä. Sama näyttelytelttojen kanssa. Toistaiseksi sellaisesta olisi turha maksaa, jos käy ehkä yhdessä näyttelyssä vuotta kohti ja hyvällä tuurilla sekin on sisänäyttely.

Suoraan sanottuna on myös tarvikkeita, joita en ymmärrä. Ymmärrän lämpö- ja sadeasut, mutta kaikki prinsessatilpehöörit menevät ohi. Kyllä tarvikkeet saavat olla hienoja, mutta tarvitseeko mikään koira prinsessamekkoa? Tuskinpa vain... Toki samalla tavalla voisi perustella, tarvitseeko koira lämpö- tai sadeasuja, mutta mielestäni se on silti eri asia. Helppohan sitä muiden olisi sanoa, että koiranomistajan velvollisuus on vaikka huuhdella koira lenkkien jälkeen jos se on rapainen, mutta kuinka moni jaksaa sellaista aina syyssateilla? Vaikka Netta nyt tosin ei kovin usein sademantteliaan käytä.

Postauksen pointti yrittää lymyillä rivien välissä. Kulutushysteria ei ole koskaan hyvästä, jos tavaraa vain hankkii ja hankkii. Siihen on silti helppoa joutua osalliseksi, jos innostuu vaikka pantojen keräilystä. Turha valittaa muille, jos ei itse ole sen parempi. Kun vaan jalat pysyisivät maassa ja järki päässä.



Jenni Vartiainen - Eikö kukaan voi meitä pelastaa?
san. Jenni Vartiainen, Paula Vesala 

meil on liikaa kaikkee mutta sä tahdot vaan lisää vielä
vanha täytyy vaihtaa uudempaan
enkä oikein pysy kärryillä uusissa kuvioissa
ootan milloin itse mennä saan
joskus kauan sitten sulle kelpasi se mitä meillä jo on tässä näin

jos etsit mua, niin täällä oon
ja jäänyt kaiken roinan alle ahdinkoon
hei missä oot, kun auttamaan et ehdi
eikö kukaan voi meitä pelastaa

sisustukseen sopis että mä oisin ees vähän hoikempi
sellainen kuin olin ennen
miten tässä kävi niin että kun haaveet toteutuivat
elämääni enää tahdo en
joku päivä kilpajuoksu loppuu eikä olekaan voittajaa ollenkaan

jos etsit mua, niin täällä oon
oon jäänyt kaiken roinan alle ahdinkoon
hei missä oot, kun auttamaan et ehdi
eikö kukaan voi meitä pelastaa

jos etsit mua, niin täällä oon
oon jäänyt kaiken roinan alle ahdinkoon
hei missä oot, kun auttamaan et ehdi
eikö kukaan voi meitä pelastaa

eikö kukaan voi meitä pelastaa

2 kommenttia

  1. Hyvää pohdiskelua! Meillä on yritetty pitää koiriin liittyvät (ja ylipäätänsä muutkin) tavarat aika minimissä, mutta kyllä meiltäkin löytyy pari älypeliä, kasa leluja ja jotain muuta tilpehööriä...

    Olen pyrkinyt kahden viikon sääntöön. Jos tarvitsen/haluan jotain, odotan kaksi viikkoa ja katson, haluanko tavaran vielä. Aika usein sitä huomaa, että koko tavara on siihen mennessä ehtinyt unohtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kahden viikon sääntö kuulostaa kyllä hyvältä :) Monet kerrat mielessä on käynyt esim. sadehaalari Netalle, mutta aina se on jäänyt, joten ehkei se niin tarpeellinen olisikaan.

      Poista