Tokoileva Mursu

Mirun kanssa suunnattiin tänään tokoilemaan. Tehtiin ainakin paikallaolojuttuja aivan pienissä pätkissä. Lisäksi saatiin uusia temppuideoita. Nenällä käden koskemista esimerkiksi. Miru sai myös kokeilla jalkojen välissä pujottelua ja jalkojen väliin istumaan tulemista, koska se onnistui kahdeksikkoa helpommin. Tästä seurasi vielä jalkojen välissä kävely.

Kyllähän Mursukin osaa. Ehkä se oli jotenkin eri tavalla motivoitunut kuin kotona. Pitääkin muistaa aktivoida Mirua kotona, eikä aina vain Nettaa. Mitähän muita Netan osaamia "sirkustemppuja" Mirulle voisi opettaa? Se jää mietittäväksi.

Lisäksi tehtiin näyttelyharkkaa. Seisotusta ja juoksutusta, uusi tekniikka seisotukseen. Vinkkiä takajalkojen tassukarvojen trimmailuunkin saatiin (Mirulla on pihtikintut). Miru seisoi yllättävän hyvin! Pysyi paikallaan eikä koko ajan tarjonnut istumista.

Miru myös väsyi melkoisesti. Oli myös positiivista huomata, että se ei alkanut haukkua/metelöidä muiden koirien juostessa tai kun jokin muu koira oman vuoronsa päätteeksi sai leikkiä. Samaten Miru todistetusti osaa nyt nostaa jalkojaan niin, että hihna ei jää jalkojen väliin. Hyvä Mursu. 

Liitoa vailla otsikkoa

Treeneissä siis. Ratana oli Kajaanin agikisoissa ollut ykkösten hyppyrata. Varsin kiva rata siis, eikä erityisemmän monimutkainen. Aluksi rata meni omaan makuun ihan kivasti. Kepeillä alusta tuli ongelma. Ehkä menin liian lähelle. Ehkä vika oli ohjureissa. Mutta kuten videolla näkee, keppien jälkeen Netta meni vielä pari estettä ja sitten se livisti jonnekin ja samalla haisteli. Tästä hetkeksi jäähylle. Saatiin jatkettua rata loppuun jäähyttelyn jälkeen.

Toiseen kertaan meni kepeille asti ihan hyvin, mutta kepit. Ohjurien alittamista jne. ja lopuksi haistelua, joten Netta sai mennä häkkiin odottamaan. Seuraavaksi treenailivat taas muut ja menin pariin otteeseen treenikaverin koiran kanssa. Lopuksi tehtiin rata ilman rimoja ja kepeillä ei ollut ohjureita. Nyt ei ollut kepeille menossa ongelmaa, vika jäi väliin ja minä jäädyin ja varmaan paineistin Nettaa enkä huomannut palkata, vaikka treenikaveri niin suositteli. Sittenpä vain rata loppuun.

Eli ilmeisesti ohjurit ovat taas poissa pelistä, kun ne ovat pariin kertaan aiheuttaneet hämminkiä. Ja ehkei makkara olekaan niin hyvä palkka kuin lihapulla. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Videolla ei nyt tällä kertaa ole ääniä. Postauksen lopussa on myös viime kerran video.

Sateen takia Netalla oli päällä haalari, kun mentiin treeneihin, mutta eihän se suostunut liikkumaan metriäkään ilman haalaria ja piti jättää haalari lopulta autoon. Haalari ei nähtävästi ole Netan mielestä julkisille paikoille sopiva vaatetus.

Ja ehkä ihan pieni note to self, ei kannata kotona aktivoida Nettaa liikaa treenipäivänä.

Tarvikepostaus videolla

Tässäpä videolla tarvikepostaus, idea on lähtöisin The Mutiaiset -blogista. Pahoittelen jos ette saa selvää, syy on varmaan kamerassa. Vaikeuksien kautta voittoon. Video ei nyt ole yhtenäisenä ja pituutta on yli 40 minuuttia, ei voi mitään.. Yritin tehdä lyhennettyä ja osittain nopeutettua videota, mutta tuli teknisiä ongelmia ja.. tässä sitä nyt ollaan. Ainakin tässä voi suoraan skipata kohdat, joista ei välitä.

Tässä se nyt on, videomaratoni tai videomammuttipostaus tai miten sen nyt ottaa.

Mirun sosiaalista elämää ja muita kuulumisia

Eilen kävin Mirun kanssa collieseurassa lenkillä Kuhasalossa. Navigaattori on vieraammilla suunnilla ihan kiva apukeino, kunhan siihen ei luota sokeasti. Se nyt on aina ollut tiedossa ja vähän huvittikin, kun navigaattori moottoritiellä alkaa väittää "Käänny oikealle".. Yli kaksi vuotta vanhat kartat, sitä se teettää. Pointti tässä oli vain kertoa navigaattorin huvittavuudesta tuon asian suhteen.

Miru ei erityisemmin välittänyt leikkiä muiden kanssa, vaan se enimmäkseen katseli. Nettakaan ei nyt päässyt mukaan. Kuvissa on aivan järkyttävä kohina. Syytän siitä huonoja valaistusolosuhteita, tuolla kameralla kun tulee aika kamala kohina jo ISO:n ollessa 400.

Sitten muihin asioihin. Tänään tai viimeistään huomenna tulee tarvikepostausvideo. Sen kanssa on ollut vähän mutkia matkassa (teknisiä ongelmia), mutta se on tulossa. Ohje tulikin eilen. Vai oliko se tämän päivän puolella? 

Nyt on autoon takapenkille suojus. Käytiin isän kanssa muistaakseni torstaina AD-varaosamaailmassa ostamassa se, hintaa tuli 20 €. Leikkasin tänään suojukseen reiät turvavöitä varten. Ihan jees. Suojuksen saisi laitettua toisesta reunasta kiinni etupenkkeihin, mutta sille ei varmaan ole tarvetta. 

Lisäksi Netta sai tänään kurahaalarin, käytettynä ostetun. Haalari on Hurtta Pro -mallistoon kuuluva ja kokoa 452, väri on musta. Haalari sopii Netalle hyvin eikä se ole takaosasta nafti toisin kuin vanha haalari vähän on. Se saa olla tallessa perusteella jos-joskus-tulee-sopiva-koira.

Koska kronologinen aikajärjestys on minulle näköjään täysin tuntematon käsite, hypätään eiliseen. Videopostauksen tekemisen lisäksi sain lyhennettyä Netan Snoopy-valjaiden remmiä (ei siinä mennytkään kuin yli vuosi..) ja ommeltua nauhasysteemin Netan kylpytakkiin. Joo-o, puolitoista vuotta sekin odotti.. Toisin sanoen aloitin työn jo viime vuonna kesällä, mutta olin liian laiska saamaan mitään aikaisin. Se on heppapyyhkeen uusi elämä.

Ohje: puolikuristava panta ketjukurralla

Ohjetoiveäänestyksen voitti puolikuristava panta ketjukurralla ja nyt on sen vuoro. Kuka tietää, ehkäpä innostun tekemään ohjeita lisää tämän pantaohjeen sekä vanhan näyttelyhihnaohjeen lisäksi! Ideoita omaan pannanompeluun olen saanut muita pantoja katselemalla ja vähän soveltamalla. Kysyä saa, jos jotain jää epäselväksi. Kannattaa myös lukea kommentit, jos siellä onkin jo kysytty samaa asiaa.

HUOM! Heti alussa haluan mainita, etten voi millään taata tällä ohjeella tehtyjen pantojen kestävyyttä. Netan käytössä tekemäni pannat ovat kestäneet, mutta Netta on melko pieni eikä vedä paljoa. Joten en suosittele tätä koiralle, joka vetää paljon.

Tarvitset:

• ompelukoneen ja muut siihen liittyvät tarvikkeet
• farkkuneulan tai nahkaneulan
• mittanauhan
• nylon- tai polypropeeninauhaa
• nahkaa tmv.
• koristenauhaa
• ompelulankaa (esim. mustaa/valkoista ja samaa väriä kuin koristenauha)
• sakset
• tulitikut ja kynttilän tmv.

Meidän tarvikkeistamme nahka, nylonnauha, koristenauha ja ketjukurraosa (jatkossa sitä kutsutaan vain ketjuksi) on tilattu Antassusta. Koristenauha on tosin tilattu jo kaksi vuotta sitten. Se ja nylonnauha ovat 15 mm leveitä. Ketju on nylonnauhalle sopiva. 

Kynttilästä sen verran, että sille on hyvä olla jokin alusta (sitä ei nyt tässä kuvassa ole). Unohdin laittaa kuvaan vaaleansinisen ompelulangan, mutta ei se mitään. Muista ompelukoneista kuin omastani en osaa sanoa juuta enkä jaata, ohjekirjasta ja toisilta kysymällä varmasti löytyy lisää tietoa. Käytännön vinkkinä sanon, että kannattaa tarkistaa puolan lankatilanne.

Tarvikkeiden hinta:

Lisäsin nyt tämän, kun tätä kysyttiin. Katsoin nämä Antassu-verkkokaupasta ja  Nahkavalikoimasta en tällä hetkellä bongannut tuota punaruskeaa nahkaa, jota minulla on, mutta tilaushistorian perusteella se maksoi 6,55 €. Yksi neliöjalka nahkaa on ollut Netan kokoiselle koiralle hyvä, sitä riittää useampaankin kuin yhteen pantaan. Ketjuista esim. 1,5 mm paksuinen ketju, jonka renkaiden halkaisija on 14 mm, maksaa 5 €.

15 mm leveä nylonnauha näkyy maksavan 0,40 € metriä kohden. Koristenauhojen hinnat vähän vaihtelevat enkä jaksanut etsiä, onko tuota meillä ollutta koristenauhaa vielä Antassun valikoimissa (se on tilattu kaksi vuotta sitten). 6,55 + 5,00 + 0,40 = 11,95. Tähän vielä koristenauhan hinta. Huomioin tässä nyt sen, mitä Netan kokoisen koiran pantaan tarvitaan ihan minimissään. 

Kuvassa mittaan Netan kaulanympärystä, joka on n. 30 cm. Mitta otetaan tuosta kohtaa. Nauhaa tarvitaan enemmän kuin koiran kaulanympärys, jotta se riittää ketjuosan lisäämiseen.

En oikeastaan koskaan ole mittaillut nylonnauhaa, vaan näiden pantojen kohdalla ketjun kanssa vähän hahmotellut, mitä kokoluokkaa oleva panta olisi hyvä Netalle. Samalla hahmottaa myös, miten ketju oikein menee (kolme rengasta, joista kaksi liikkuu ja näihin kahteen tulevat nauhan päät).

Kun nylonnauhan pituus on sopiva, leikataan samanpituinen pätkä koristenauhaa. Koristenauhan ei ole pakko olla yhtä leveä kuin nylonnauha, kapeampikin käy (kokeiltu on). Niin nylon- kuin koristenauhankin päät on hyvä polttaa. Viimeisenä muttei vähäisimpänä kuvan oikeassa alareunassa uljas ompelukoneeni.

Seuraava vaihe on ommella koristenauha kiinni nylonnauhaan. Tässä käytän itse aina lankaa, joka sopii koristenauhan väriin mahdollisimman hyvin. Tykkään laittaa koristenauhan nylonnauhaan kiinni pinneillä. Nuppineulatkin käyvät, mutta toisaalta niistä myös jää pienet reiät. Ja ne, kuten pinnitkin, tulee muistaa poistaa sitä mukaa kuin ompelee. 

Heti alussa teen niin, että ompelen suoraan vähän matkaa, "peruutan" ja ompeleminen jatkuu. Sama päättelyvaiheessa, kun koristenauha on vihdoin kiinni. Käännöskohdissa muistan aina, että neulan on järkevintä olla kiinni nauhassa, mutta välillä meinaan unohtaa laskea paininjalan.. Reunakohdissa en paina poljinta vaan käytän käsipyörää (minun ompelukoneessani se on oikealla sivulla).

Kun koristenauha on kiinni nylonnauhassa, on aika leikata nahasta sopiva pala. Tässä vaiheessa jouduin leikkaamaan koristenauhan ylijäämäpään irti ja polttamaan sen reunan (ja varmuuden vuoksi käsittelin tämän jälkeen koristenauhan reunat läpinäkyvällä kynsilakalla..). Joka tapauksessa tässä vaiheessa pinnien avulla mallaan taas, millainen pannasta ketjun kanssa tulee, ja sitten mallailen nahkaa. Leikkaan nahasta sopivan kaistaleen, jotta sen reunat voi järkevästi taittaa nylonnauhan alle.

Tässä välissä ompelen nauhan ketjupäädystä kiinni. Tässä vaiheessa vaihdan myös hetkeksi eri paininjalan kuin mitä normaalisti käytän, jotta pääsen ketjua lähemmäksi. Ompelen edestakaisin useita kertoja ja teen saman varmuuden vuoksi mysö toiseen kohtaan. Vaidan mustan langan käyttöön, koska ainakin muistelen sen olevan koristelankojani kestävämpi.

Nahan taittelua ja taas kuvioissa ovat pinnit. En muista, luinko pinnikikan jostai netistä, mutta hyvä se on ollut, kuten aiemmin totesinkin. Ompelemisessa aloitan taas siitä, että suoraan, pieni peruutus ja suoraan. Jätän kuitenkin tilaa siihen, että ompelen toisen ketjupäädyn samalla tavalla kuin edellisen. Taittelen nahan toiselta puolelta ja pinnit ovat jälleen käytössä. Jatkan siitä, mihin ompeleminen jäi, ja jatkan loppuun. Panta on loppuun ommellessa jo vähän mutkalla. 

Siinä se sitten on, valmis panta. Ei se loppujen lopuksi ole kovin monimutkaista, kunhan ompelemisen makuun pääsee.

Olen sulle aina se sama vuosien takaa, muuttumaton

Ja taas sama meininki, vanhoja kuvia! Kun soopelit ehtivät ylös, on jo aika tulla alas. "Hähää, siitäs saatte kuvaajat, ei meitä noin hämätä", tuumaavat soopelit aina.

Joskus Netta vieläkin pitää miettimistaukoja kesken kaiken. Minne mennä ja mitä tehdä, kas siinä vasta pulma.

Huipuilta poseerataan aian kuin mikäkin lumimies tai hiekkakenttien valtias. Ennen, nykyisin ja varmasti tulevaisuudessakin.

Aina liikutaan asenteelle eteenpäin! Riehakas mieli kunniaan, nyt ja aina.

Pellot kuuluvat edelleen parhaiden paikkojen joukkoon. Siellä sopii kirmailla.

Joskus Netta jopa malttaa (vieläkin) poseerata pellolla, vaikka hajut ja iiihanat jäniksenpapanat voittavat kuvaajan tässä kiinnostuskilpailussa.

 

Hahaa! Kyllä me vieläkin treenataan jotain. Ei tosin enää Linnunlahden koirankoulutuskentällä, mutta muualla.

Shelttipossu sikailee vol. 2

Tällä kertaa possuilua oli treeneissä. Omalla vuorolla meni kyllä hypyt 1-4 näpsäkästi (jätin Netan odottamaan ykköshypyn taakse ja menin itse nelosen ja vitosen väliin). Kääk. Virhe ratapiirroksessa! Vitoshyppy oli toiselta puolelta! Takaakierto meni juu, mutta sitten haistelua. Samanlaista kuin sunnuntaina tyylillä no-mä-nyt-haistelen-en-kuuntele eikä tyylillä olen-paineistunut-ja-tämä-on-sijaistoiminto... 

Sitä sitten lähdettiin nyt kouluttajan ehdotuksen mukaisesti korjaamaan. Koira kainaloon ja jäähylle. Istumaan tai makaamaan, jos nousee, niin takaisin siihen. Kävelyä itse jonkin matkan päähän, odottaminen, takaisin ja palkkaus. Ja eikös sama tullut vielä uudelleen vitosesteeltä kutoselle mennessä. Selvästi jokin oikeasti hyvä haju ja EVVK-Netta. Jäähy. Kepit laiskasti. Loppua kohti, taas jossain kohden haistelua. Lopulta vielä esteeltä 11 loppuun. Ohjaajan lukemattomat ohjauskämmit. En enää edes erittele.

Vikalla kerralla tehtiin kokonaan ja se meni jo paremmin, mutta kepeillä Netta pujahti ohjurin ali (ohjurit liian korkealla vissiin). Siinäpä se sitten. Tälla kertaa opittua, että välistävedoissa käskytys jämäkämmin. Ja kepeillä selkeä kädellä näyttäminen siinä sivussa, ettei Netta lähde kesken kaiken kepeiltä.

Sellaista tänään. Videoita on, mutta ne ovat kännykässäni enkä niitä tähän hätään saa. Pitää ensin saada jostain sopiva piuha ja lisätä ne, mutta kyllä ne jossain välissä tulevat... Siksi siis tämä epämääräinen muistelu, kun en vielä niitä videoita katsellut ole.

Shelttipossu sikailee

Tänään käytiin hyvin pienimuotoisissa näyttelytreeneissä ja lenkillä, minkä jälkeen käytiin vielä Axu-eukun kanssa lenkillä. Vaan mitä teki Netta? Se kadotti korvansa. Ei tuntenut nimeään, eikä sanoja "nami" ja "herkku". Outoa. Siellä se vain haahuili. Mitä ihmettä?! Ei ole yhtään Netan tapaista, ettei siihen lenkillä saa kunnolla kontaktia.

© Minna

Lisää kuvia: http://aniline.kuvat.fi/kuvat/Netta/2013/Marraskuu/
http://aniline.kuvat.fi/kuvat/Netta/2013/Lokakuu/

Sekä pari lokakuun kuvaa tähän postauksen loppuun.

Mätsärikausi paketissa

Tänään käytiin meidän osaltamme vuoden viimeisessä mätsärissä eli PoKSin Halloween-mätsärissä. Pukuluokka oli ajatuksissa aluksi, mutta en saanut tehtyä Netalle pukua ja se homma sitten jäi. Ensi vuonna sitten, jos silloin vain on Halloween-mätsäri, jossa on pukuluokka. Nyt oltiin vain avoimissa.

Ennen ilmoittautumista Netta veti hännän koipien väliin ja näytti vähän pelokkaalta. Yhtäkkiä treenihalli olikin mätsäriareena, jonne tuli lisää koiria. Temppujen avulla Netta kuitenkin piristyi. Bongattiin tuttuja, kuten Calle ja Axu. Itse kehät alkoivat myöhässä ja meidän kehässä oli ensin pukukilpailu ja sitten junior handler. Kun oli avointen vuoro, tuli pian meidänkin vuoro, ja kehä meni aika nopeasti, piti vain seisottaa ja juosta kerran ympäri. Meille lykättiin punainen ruusuke.

Nauhakehässä oli tuttuun tapaan seisotusta. Meidät laitettiin juoksemaan köpöttelemään pienten koirien joukkoon. Ei siis järin paljoa tilaa eikä vauhtia, jolloin Netan liikkeetkään eivät näytä niin kivoilta, mutta nyt oli näin. Kun kaikki koirat olivat juosseet kehää ympäri, seisotettiin taas paljon. Me ei tällä kertaa sijoituttu. Netta näytti kovin tyytyväiseltä ja saikin kehän jälkeen luvan kanssa tyhjentää namitaskua. Mikä voisikaan pienen ison sheltin mielestä olla mukavampaa?

Mätsäreiden osalta tämä vuosi on ollut harvinaisen tuottoisa. Ekat BIS-sijoitukset ja ekat kunnolliset sijoitukset punaisissa. 1 x SIN ei sij. ja 5 x PUN ei sij. Kaiken kaikkiaan neljätoista mätsäriä! Esiintyminenkin on ollut vaihtelevaa, välillä seisominen on ollut tylsempää ja välillä on mennyt kivemmin. Tänään Netan esiintyminen oli enemmän vain luokkaa "Ihan jees". Hallimätsärit eivät taida sen mieleen olla, mutta siedätystä sekin.

Vaikka sijoitusta toki aina mielessään toivoo, en olisi uskonut, että tällainen aika koittaa. Aika, jolloin sijoituksia tulee enemmän kuin sijoittumattomuuksia. Huh. BIS-sijoituksetkin olivat joskus vain kaukainen haave. Viime vuonna sijoituttiin kerran. Tänä vuonna meinattiin pitää taukoa, mutta ei onnistunut, ei. Kaikkiin lähialueen mätsäreihin ei myöskään päästy, kun monet olivat harmillisesti tiistaina, jolloin meillä on aina treenit.

Kehitys näiden kolmen vuoden aikana on ollut uskomaton. 46 mätsäriä ja tähän ollaan tultu. Arkajalka-Netta onkin näyttänyt esiintyjäpiirteensä. Joskus kestää vain enemmän aikaa. Tammikuussa sitten uudestaan kehäilemään, uusi vuosi, uusi mätsärikausi ja sitä rataa. 

Psst. Sivupalkissa voi myös äänestää tarvikepostauksen toteutuksesta.

Räpsyjä

Kuvanlaatu johtuu tabletin kamerasta. Satunnaisia "räpsyjä" Netasta siis.