Tukka hyvin ja näkyyks kello, mä oon vieläkin leija, ei pääty lento

Ihan aluksi laitan tähän kuvan, jonka unohdin perjantain postaukseen lisätä...

Sitten asiaan. Tänään suunnattiin Netan kanssa Joan mölleihin Pärnävaaralla. Matkalla vein Netan rokotustodistuksen ja rahat mätsäri-ilmoittautumiseen kaverille, joka oli luvannut ilmoittaa Netan mätsäriin. Mätsäristä sain tietää vasta torstaina ja eilen arvelin, että se jäisi väliin, mutta lopulta se kiinnosti... Ja ei kun itse mölleihin.

Medimöllejä oli kai yhteensä viisi. Ai että Netalla oli vauhtia... Ja A:lle mennessä se pääsi livahtamaan selkäni takaa toiselle puolelleni, olisikohan se halunnut moikata tuomaria? A:lle päästiin kuitenkin ja hyvä vauhti säilyi mustalle putkelle asti. Siinä tuli kielto. Kun putkeen piti kieputuksen jälkeen mennä uudelleen, Netta meni ihan hyvin (rataan tutustuessa en edes ollut kiinnittänyt huomiota putken väriin!). Puomilla tuli taas hidastelua.

Tulostamme en vielä tiedä, mutta laitan sen Netan tulossivulle, kunhan saan sen tietooni. Eipä sillä mikään kiirekään ole.

Katsottiin möllit ja möllien palkintojenjako. Sitten taas autolle. Mätsärin ilmoittautumiset nimittäin alkoivat klo 11:30 ja kehät klo 13:00, möllien ilmoittautuminen alkoi klo 11:30 ja rataantutustumiset klo 12:00, joten jos en olis vienyt rahoja ja rokotustodistusta kaverille, mätsäri olisi jäänyt väliin. (Netalla on siis rokotukset myös rekisteröintipaperin takana).

Ajelin Netan kanssa Joensuuhun. Jätin auton koirapuiston lähellä olevalle parkkipaikalle ja lähdin kävelemään (no, kyllä me vähän hölkättiinkin..) Netan kanssa mätsäripaikalle, joka oli Koivuniemen kenttä evankelis-luterilaisen kirkon takana. Autosta noustessa tajusin, että tyhjään kakkapussiin laitetut lenkkimakkaran palat olivat ilmeisesti tippuneet treeniliivin taskusta Pärnävaaralle, mutta onneksi sain kaverilta nameja. Kiitos vain tästäkin!

Olin pyytänyt kaveriani ilmoittamaan Netan luokan loppupuolelle, jos se vain olisi mahdollista. En ollut tosin yhtään varautunut menemään kehään, kun aikuisten kehästä kuului: "Onko 27A paikalla?" Oltiinhan me ja onneksi olin laittanut Netalle näyttelyhihnan. (Numerolappu roikkui hakasessa treeniliivissä..) Sitten vain kehään ja nakinpaloja esille.

Parinamme oli suomenpystykorva, joka oli numerolla 24A. Ensin kierros ympäri, sitten odottelua ja Netta pääsi pöydälle. Edestakainen ja vielä kerran ympäri. Me saatiin sininen nauha ja jäätiin kehän laidalle odottelemaan nauhakehää.

Sinisten nauhakehässä (joka oli vasta punaisten nauhakehän jälkeen) oli yhteensä viisi koiraa. Kaksi kertaa ympäri ja seisotusta. Tässä välissä pakko hehkuttaa, miten nätisti Netta liikkui! Samoin oli parikehässä. Oli tilaa ja pidimme sopivan välin pariimme, silti pystyimme juoksemaan ihan hyvään tahtiin. Nauhakehässä koirat oli laitettu juoksujärjestykseen, Netta kolmantena, joten taas pystyttiin juoksemaan sopivalla vauhdilla. Kiva juttu, koska joskus käy niin, että edessä on pienempiä koiria ja/tai kehässä on tungos, jolloin ei oikein viitsi ohitellakaan (tai pysty ohittamaan).

Niin siinä sitten kävi, että Netta sijoittui sinisten ekaksi. Pokaali, pussillinen karkkia ja joku lelu ja odottelemaan BIS-kehää. Sinisten BIS-kehässä seisoimme sileäkarvaisen collien takana. Toinen tuomari kävi kopeloimassa Netan ja tehtiin edestakainen liike. Sama kaikilla koirilla ja sitten kerran ympäri koko porukka taputusten saattelemana.

Jo ennen BIS-kehää ajattelin, että tässähän vielä olisikin kiva voittaa jotain isoa, laukkuun tuskin mahtuisi mitään. Sijoituttiin toisiksi ja saatiin neljän kilon säkki ruokaa, pokaali, Tintin lemmikin lahjakortti, herkkuja ja lelu. Kehän jälkeen hain laukkuni kehän toiselta laidalta ja sain sinne kaikki palkinnot paitsi ruokasäkin - ja heti piti ottaa ne pois ja kaivaa Netan hihna esiin. Ruokasäkin reunassa oli reikä, mutta teippasin sen umpeen - ja sitten lähdettiin kävelemään takaisin koirapuiston parkkikselle. Oltiin varmaan melkoinen näky, laukku täynnä, koira toisessa kädessä ja sylissä ruokasäkki.

Oikeasti, mitä tämä on? Viisi mätsäriä, neljä sijoitusta, joista kolmessa ollaan vielä sijoituttu BIS-kehässä! Ja kun miettii, kuinka monta mätsäriä on takana parina menneenä vuotena, satunnaisilla nauhakehien sijoituksilla höystettynä. Ja nyt parin vuoden jälkeen näitä sijoituksia on tullut tosi paljon lyhyellä aikavälillä. Tämä taitaa niin olla meidän vuosi!

Melkein seitsemän kilometriä ja melkein eksyneet

Vähän pidempää lenkkiä tänään! Alkulenkki mentiin äidin, Mirun ja Vilkun kanssa ja sorakuopilla Miru sai liikuntaa, kun äiti ja Vilkku lähtivät eri suuntaan kuin Miru ja Netta. Ja Nettaakin kiinnosti hihnasta päästyään liittyä Mirun (hössöttävään) seuraan. Terveisin koirat, jotka kiipeilevät reunalla. Kun jatkettiin lenkkie sieltä eri suuntiin, Miru oli kuulemma lähtenyt Minun ja Netan perään, mutta palannut takaisin, kun ei löytänyt meitä.

Rämmittiin metsikössä ja käytiin tsekkaamassa yksi metsätie (mikä ei vienyt minnekään ja huomasin sen Sports Trackeristakin, mutta uteliaan pitää aina tsekata kaikki). No eikös sieltä pitänyt päästä yhteen toiseen paikkaan. Eipä löytynyt polkua ja Sports Tracker näytti, että olen palaamassa metsätielle, mutta lopulta näytti, että kävelisin siitä ohi kunnes pääsisimme toiselle metsätielle ja päätettiin suunnistaa yhdelle muulle tielle. Koira kiinni, kamera laukkuun, huppari päälle ja rämpimään.

Löydettiin sitten se tuttu tie. Siellä suunnalla on tullut joskus lenkkeiltyä. Eksyminen olisi varmasti ollut hyvin lähellä ilman Sports Trackeria - tai ehkä silloin ei olisi tullut poikettua polulta miettimään, pääsisikö siitä toisaalle. Kerran kartta tosin meni valkoiseksi ja saattoi siinä lipsahtaa kirosanakin, mutta sittenpä se alkoi näkyä. Sports Tracker on eittämättä minulle varmaan kännykän tärkein sovellus heti netin jälkeen...

Kahluu-Netta

Tänään suunnattiin lenkille veden äärelle. Mirulle olisi koko ajan pitäny heitellä keppejä veteen ja lopulta Nettakin innostui. Se juoksi Mirua kohti ja oikein hyppi. Muutenkin se kävi tuomasta keppejä rantaan ja kahlailemassa. Vilkku taas olisi varmasti uinut, jos olisi saanut, mutta vielä vedet ovat liian kylmät ja uintireissusta tulisi todennäköisesti Vilkulle muistoksi vesihäntä.

"I've tried and tried to say what's on my mind and you should have known!"

Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin.

Kiinni kuvitelmiin ja odotuksiin, jotka on nousseet niin korkeelle ettei mitenkään voi täyttää

Mikä stressi! Ei niinkään koirahommista, vaan kouluhommista. Ja tavallaan koiratanssista. Liian myöhään alettiin kasata koreografiaa ja harjoittelut ovat olleet vähäisiä, aikaa kuluu kouluhommiinkin. Netan kohdalla kesän jutuissa (niistä sitten kesällä) koiratanssi vaihtuu vain temppujen tekemiseen.

Varmasti me saataisiin jotain aikaan, jos jaksaisi ja viitsisi. Jos olisi myös aikaa. Omasta itsestähän tämä on taas kiinni, mutta kesällä on niin paljon tekemistä. Syksyllä on edessä ekat YO-kirjoitukset. Niihin pitää lukea. Nyt on aika hidastaa.

Onhan meillä jo agility ja varmaan on parempi keskittyä siihen kuin useampaan juttuun yhtä aikaa, jos aika ja oma motivaatio eivät meinaa riittää. Agilityn suhteen meillä ei ole kiire, tänä vuonna vain mölleillään ja treenaillaan. Kisa-asioita katsotaan aikaisintaan ensi vuonna.

Eikä meillä koiratanssissakaan ole mikään kiire kisaamaan tänä vuonna, vaikka suunitelmissa se olikin. Parempi varmaan kasta kunnollinen koreografia ja treenata oikeasti häiriössä, kuin kyhätä vähän epämääräisempi koreografia vähäisellä treenillä.

Kisoihin ehditään ensi vuonnakin. Voi, kun olisi jotain koiratanssikurssia.. Kotipihalla treenaaminen aina on mitä on. Kurssiasiaa tosiaan katsotaan syksymmällä. Tästä taisi tulla vähän tilitystä, mutta ainakin se selvensi ajatuksia. Nyt jarrutellaan ja pistetään koiratanssi jäihin kesän ajaksi.

Kaikenlaista kieputusta

Agiagiagi, tätäkö meidän elämämme nykyisin on? Siltä se näyttää. Mätsäritkin saavat väistyä syrjään agitreenien tieltä. Tänään oli vuorossa rataa ja tuli kyllä koko aika (n. kaksi tuntia, alkoi ihan vähän myöhässä) oltua. Tehtiin rataa (piirros taas tyyliä väsynyt koiranomistaja tietokoneella + epäselvä videokuva = epätoivoinen yritys, jossa toivottavasti täsmää esteiden määrä ja suunnilleen käy ilmi, mitä tehtiin).

Tehtiin aluksi pätkää 1-7. Aluksi kakkosella pakkovalssiharjoitusta ja sitten pidemälle. Ekaa kertaa putkella ohjattaessa Netta meni puomille, mutta asia korjaantui paremmalla ohjauksella (yllättävää..?). Tehtiin kerran neloselta seiskahypylle ja kivasti Netta meni.

Sitten odottelua ja loppurataa, eli meidän tapauksessa esteet 7-13. En todellakaan muista loppurataa kun ei ihan loppuun tehty, siksi numerointia ei ole pussin jälkeen. Meni loppujen lopuksi ilmeisesti hyvin, puomilla Netta ei ollut yhtä vauhdikas kuin viimeksi. Pussista ei erikoisempia kommentteja, Netta on osannut sen aika pitkään jo.

Sunnuntaina sitten mölleihin. Sitä seuraavat möllit ovatkin kesäkuussa ja sitä seuraavat ties milloin. Liidellään nyt vaikka sitten mätsäreiden kustannuksella, muutama mätsäri sinne tai tänne.

Toukokuun kuvia #2

 

 

Toukokuun kuvia #1

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Napakan agimöllit

Tänään mentiin Ylämyllylle Koirakoulu Napakan agilitymölleihin. Mölleille oli tarjolla hyppy- ja agilityrataa, joille molemmille ilmoitin Netan. Ensin oli möllihyppyrata. Nyt en jaksanut väkerrellä ratoja radanteko-ohjelmilla, mutta eiköhän rata käy ihan riittävän hyvin ilmi jo videoistakin. Videoista kiitos kaverille, joka oli taas mukana.

Möllihypärillä oltiin medien ekoja. Oikein hyvin meni ja nolla tuli, aikaa en tähän hätään muista. Medejä oli meidän lisäksi yksi ja sijoituttiin kakkosiksi.

Jos yksi menee hyvin, toinen ei mene niin hyvin. Mölliagirata meni Netalta haisteluksi ja itseltänikin vähän säätämiseksi. Ilmeisesti kaksi rataa samoissa mölleissä on Netalle liikaa... Tai sitten olisi pitänyt ottaa takin taskuun nakkeja lihalastujen sijasta. Tultiin joka tapauksessa tälläkin radalla medimöllien kakkosiksi (ja edelleen medimöllejä oli tälläkin radalla kaksi).

Pakollinen palkintokuva

Hei me liidetään!

Viime viikolla treenejä ei ollut ja sitä edellisellä viikolla ei päästy (koska olin itse Tampereella), mutta nyt liideltiin taas. Viimeksihän liideltiin mölleissä silloin.. joskus. Suunnattiin treeneihin mukanamme karkkipussi (Netan SIN BIS1 -sijoituksen johdosta). Karkkeja ei jäänyt jäljelle (Haribo, nam!).

Sitten olennaiseen... Netta the Nakki-Netta sai tällä kertaa aloittaa. Ratatreeniä! Hyppyjen 5 ja 6 sekä 12 (ja 14) ja 13 asennoista en ole ihan varma enää, mutta samapa tuo nyt.. Tehtiin rataa pätkissä (esteet 1-6 ja esteet 7-17). Alkuun kokeiltiin ihan ykkös- ja kakkosesteitä niin, että Netta jäi ykkösen taakse, menin kakkosen kohdalle, käskin Nettaa hyppäämään ja kakkosen jälkeen heitin namin. Sehän sujui aika kivasti!

Toistettiin se namijuttu pari kertaa ja sitten oli aika kokeilla kutosesteelle. En ollut mitään ihmeellisempiä kuvioita suunnitellut, koko ajan ohjasin vasemmalla kädellä eli ei tullut mitään valsseja tai muitakaan. Kakkosen jälkeen olisi vain paremmin voinut luottaa, että kyllä Netta sieltä tulee (ja tokalla kertaa se kiersikin jostain syystä kakkoshypyn). Mutta ei valittamista, aika vauhdikasta (nakki)menoa!

Sitten odoteltiin, kun muut tekivät saman ja sitten rata seiskaesteeltä (putki) loppuun. Kepeillä meillä oli ohjurit ja alkuun Netta tuntui koko ajan yrittävän hypätä niiden yli pois, mutta lopulta se meni kepit. Pussissa ei valittamista eikä A:ssa. Hypyiltä 12-14 renkaalle ja pituusesteelle eteneminen ei oikein sujunut aluksi sulavasti, takaaleikkaus ei tainnut (vielä) olla ihan se meidän juttu. Puomille Netta kuitenkin kiipesi kivasti.

Toistettiin sama uudelleen. Taas kepeillä ohjurien yli hyppääminen melkein lopussa, kun valmistauduin kaivamaan namin. Seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla Netta meni ihan nätisti. Pussin jälkeen sille ei jäänyt ehkä niin "Mitämitähäh?" -fiilis kuin varmaan ekalla kertaa sinne mentäessä tällä radalla. A:lla palautin sen takaisin alastulokontaktille. Kokeiltiin hypyillä 12-14 jotain kiepauttamista, että oma kääntyminen sujuisi. Nyt sujuikin paremmin, kun päästiin järkevämmin renkaalle ja pituudelle. Ja puomi... ♥ Netta ei nyt epäröinyt yhtään!

 

Perjantaina sitten mölleilemään. Agilityn hurmaa! Ja Netta pysyy aika kivasti paikallaan kun käskee, alussa en tainnut käskeä tarpeeksi hyvin (tänään siis), kun se nousi. Mutta kun miettii, millainen Netan paikallaolo vaikka vuosi sitten taisi olla... Ollaan me jossain edistytty!

Ajatuksia koirien ikäerosta

Vähän tätä asiaa mietiskeltyäni ajattelin, että kirjoittamalla selkeyttäisin ajatuksiani entisestään. Meidän laumahan koostuu kolmesta koirasta. Vilkulla ikää on kahdeksan vuotta ja yksi kuukausi, Mirulla kolme vuotta ja yksi kuukausi ja Netalla pari viikkoa päälle kolme vuotta.

Juuri niin. Netalla ja Mirulla on ikäeroa vain suunnilleen puolitoista kuukautta. Miru on syntynyt 10.3.2010 ja Netta 24.4.2010. Molemmat soopelit myös tulivat meille pentuina, varttuivat yhdessä ja ovat yhä parhaita kavereita.

Koirien ikäeroon ja siihen, milloin voi ottaa seuraavan koiran, ei mielestäni ole mitään tiettyjä sääntöjä. Minulla ei ole asiasta vielä kovin paljoa kokemusta. Vilkun tullessa Susku oli 14 vuotta ja risat. Melkoinen ikäero. Susku ja Vilkku eivät olleet ylimpiä ystäviä ja pari viikkoa Susku vietti talon toiselle puolella. Kyllähän Vilkun tulo virkisti Suskua jonkin verran, mutta siinä se.

Suskun kuoltua tuli Piri Vilkun ollessa vähän päälle kaksivuotias. Leikkiä riitti ja pentuna Piti tykkäsi makoilla Vilkun vieressä. Riitatilanteita tuli muistaakseni vain ruokailutilanteissa ja Piri (oli siis uros toisin kuin muut meillä olleet koirat) oli "pomo".

Mirulla ja Vilkulla on ikäeroa melko tasan tarkkaan viisi vuotta. Netalla ja Vilkulla taas on ikäeroa viisi vuotta ja puolitoista kuukautta. Minulle oli tuona vuonna tarkoitus hankkia sheltti, eikä collie ollut alkuperäisissä suunnitelmissa. Se oli, kun Piri vielä eli.

Älkää käsittäkö väärin. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon nytkin, Miru ei ole Pirin korvike eikä tule koskaan tulemaan. Mutta jos Piri eläisi, ei meillä olisi Mirua. Eikä kahta koiraa niin lyhyellä ikäerolla. Eivätkä asiat olisi niin kuin nyt. Sitä on turha miettiä enää.

Miksi sitten kaksi pentua niin lyhyellä ikäerolla? Tuskin niin olisi käynyt, jos molemmat koirat olisivat tulleet täysin saman henkilön vastuulle. Sheltti oli kuitenkin tulossa pääasiassa minun koulutettavakseni ja vaikka vanhemmilla onkin aina suuri vastuu lemmikeistä, vanhempani luottivat siihen, että kouluttaisin shelttini itse. Miru tuli koulutukseltaan enemmän äidin vastuulle.

Se siitä Netan ja Mirun ikäerosta. Olen jo sanonut, että seuraavaa koiraa ottaessani Netta on vähintään viisivuotias. Silloin asun omillani. Jos vain mahdollista, haluan ottaa seuraavan koiran ennen kuin Netta on vanha. Niin, että Nettakin sopeutuu toiseen koiraan talossa.

En osaa sanoa, mikä on hyvä ikäero koirille. Omalle vastuulleni tulevista koirista sanoisin, että minimi-ikäero koirilla voisi minun kohdallani olla kaksi vuotta. Maksimi-ikäeroa en sitten ole miettinytkään. On myös vähän eri asia, tuleeko koirista kotikoiria vai harrastetaanko niiden kanssa ja kuinka aktiivisesti harrastetaan.

Jos jonkun muun koirien ikäero joskus mietityttäisi, en voisi suuremmin kritisoida tai ihmetellä asiaa. Jokaisella on kuitenkin omat taustansa enkä loppupeleissä koe asiakseni moralisoida muiden valintoja. En, kun meilläkin on koirat, joilla on lyhyt ikäero. Jokainen tekee itse omat valintansa ja toivottavasti kantaa seurauksetkin niistä.