Tänään Netta on päässyt nauttimaan kahdesta pitkästä lenkistä. Ensimmäinen kesti tunnin ja toinen reilun tunnin. Vilkku ja Miru kävivät isän kanssa aamulenkillä, jonka jälkeen vuorossa oli Netan aamulenkki. Mukana ei tosin ollut kuin Vilkku Netan lisäksi (ja äiti Vilkkua taluttamassa). Mirulla kun olivat karvat vähän veressä takapuolen alueelta, mutta ilmeisesti maha ei ollut sekaisin. Juoksujakaan ei pitäisi olla tiedossa. Mirun toiset juoksut kun olivat helmikuussa ja ensimmäiset huhtikuussa 2011.
Lenkillä nähtiin myös ilmeisesti hirven luita.. Netastahan niissä oli kiva pyöriä. Missä Netta ei pyörisi? Kaikki kelpaa, onneksi ei jäänyt hajua, niin Nettaa ei tarvinnut käyttää pesulla (toisin kuin kaksi kertaa kesäkuussa). No, jos ei muuta, iloiselta Netta ainakin vaikutti.
Iltalenkillä suunnattiin hiekkakuopille (=soramontut). Mirussa oli kyllä vauhtia, kun äiti juoksi. Miru juoksi.. No, kuin collieohjus. Meidän Miru, joka yleensä lönköttelee laiskasti. Nähtiinpä koirien leikissä taas se, kun Netta roikkuu Mirussa ja ärhentelee. Loppulenkistä eräs koira tuli luoksemme, mutta lenkki jatkui pian.
Eilen oltiin lyhyemmillä lenkeillä. Perjantaina suunnattiin iltalenkillä minnekäs muuallekaan kuin Netan (ja Mirun) kahluuharjoituksiin. Isä käytti Vilkun. Ideana oli jälleen, että minä ja äiti ruokimme soopeleita järvessä (minä Nettaa, äiti Mirua). Netta on oppinut jo varsin näppärästi noukkimaan ruokanappuloita vedestä. Nyt Netta jopa ihan oikeasti ui! Ja pidempään, kuin torstaina, jolloin se ui ihan pikkuisen. Netta ui aika rauhallisesti ja nätisti, kunnes pääsi kahluusyvyydelle ja halusi rantaan. Toistettiin tämä kerran ja sitten riitti, koska Netalle oli tullut kylmä. Kuivasin sitä ja se sai jäädä rantaan odottelemaan. Pakko vain sanoa, että se uiminen näyttää hassulta, koska silloin Netta näyttää selästä leveältä kiitos turkkinsa. Näytti se tosin hassulta silloinkin, kun sen etutassut ylettivät pohjaan ja takapää kellui.
Vielä piti saada Mirua kahlailemaan. On tietty piste, jota syvemmälle se ei vielä mene. Se nimittäin menee hämilleen, kun vesi alkaa kannatella sitä (eli etutassut ovat pohjassa ja takapää kelluu). Silloin Miru haluaa matalammalle. Vaan vielä se varmasti ui, kunhan rohkaistuu. Uihan Nettakin.
Vilkusta nyt sen verran, että se kahlaili ja myös ui torstaina. Se oli Vilkulle eka uintikerta koko kesänä. Eikä vesihäntääkään tullut, jippijaijee.
Vähän toistoa nuo uintijutut olivat, kun en muistanut, että olin jo niistä kirjoitellut.. No, aivan sama. Huomenna pitää noutojuttuja naksutella - eli käsikosketusta ja lelun nostoa. Tiistaina kun Nettaa viedään taas koirauimakouluun.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti